Uudenmaan maakunta

Wikipedia
Ohjattu sivulta Uusimaa
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Uusimaa” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan Uusimaa (täsmennyssivu).
Uudenmaan maakunta
Landskapet Nyland
Uusimaa.vaakuna.svg Uusimaa.sijainti.suomi.2011.svg

vaakuna

sijainti
Historialliset läänit Raaseporin lääni
Uudenmaan lääni (1831–1996)
Etelä-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Helsinki
Maakuntajohtaja Ossi Savolainen
Pinta-ala ilman merialueita 9 567,71 km²
11:nneksi suurin 2012 
Kokonaispinta-ala 16 057,88 km²
10:nneksi suurin 2012 [1]
– maa 9 096,36 km²
– sisävesi 471,35 km²
– meri 6 490,17 km²
Väkiluku 1 550 362
 suurin 31.1.2012 [2]
– väestötiheys 170,4 as/km² (31.1.2012)
Maakuntalaulu Uusmaalaisten laulu
Nimikkolajit  
– eläin Siili
– järvi Tuusulanjärvi
– kala Kuha
– kasvi Valkovuokko
– kivi Sarvivälke
– lintu Mustarastas

Uusimaa (ruots. Nyland) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Suomenlahden rannikolla. Uudenmaan historiallinen maakunta käsittää laajemman alueen, joka jakautuu Uudenmaan ja (läntisen) Kymenlaakson nykymaakuntiin. Uudemaan maakuntaa ympäröivät Varsinais-Suomi lännessä, Kanta-Häme ja Päijät-Häme pohjoisessa sekä Kymenlaakso idässä. Etelässä lähin naapuri on Viro, jonka erottaa Uudestamaasta noin 60...80 kilometriä leveä Suomenlahti.

Uudenmaan maapinta-ala on 9 096,36 km² (3,0 % Suomen maa-alasta). Maakunnan makeavesiala on 471,35 km² (1,4 % Suomen makeavesialasta) ja merivesiala vastaavasti 6 490,17 km² (12,4 % Suomen merivesialasta).[1] Koko pinta-alasta merialueet pois luettuna sisävesien osuus on 5,2 % eli noin puolet Suomen keskiarvosta. Uusimaa on ylivoimaisesti Suomen runsasväkisin ja tiheimmin asuttu maakunta: sen väkiluku on 1 550 362.[2] Lähes 30 % suomalaisista asuu Uudellamaalla. Maakunnan väestötiheys on kymmenisen kertaa korkeampi kuin Suomen keskiarvo.

Uusimaa ja etenkin sen rannikko on ollut perinteisesti ruotsinkielistä seutua. Kun Helsinki virallistettiin Suomen pääkaupungiksi vuonna 1812 suomen kieli alkoi yleistyä Helsingissä ja sen ympäristössä. Nykyisin suomi on enemmistön äidinkieli suurimmassa osassa maakuntaa. Suomen kielen asema vahvistuu, kun seudulle muuttaa väestöä muualta Suomesta, ja monissa kunnissa ruotsinkieliset ovat jääneet vähemmistöksi.

Uudellamaalla tuotetaan yli kolmannes Suomen bruttokansantuotteesta. Elinkeinorakenne on palveluvaltainen.

Itä-Uudenmaan maakunta liitettiin kokonaisuudessaan Uudenmaan maakuntaan vuoden 2011 alussa.[3] Käytännössä uuden Uudenmaan maakunnan rajat vastaavat vuonna 1997 lakkautetun Uudenmaan läänin rajoja Päijät-Hämeen maakuntaan kuuluvaa Orimattilan kaupunkia lukuun ottamatta.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Aluejako

Uusimaa jakaantuu neljään seutukuntaan ja 28 kuntaan, joista kolmetoista on kaupunkeja. Viisitoista kuntaa on kaksikielisiä. (ruotsiksi)

[muokkaa] Helsingin seutukunta

Uudenmaan seutukunnat, kunnat ja kaupungit

[muokkaa] Raaseporin seutukunta

[muokkaa] Porvoon seutukunta

[muokkaa] Loviisan seutukunta

[muokkaa] Entisiä kuntia

[muokkaa] Luonto

[muokkaa] Maaperä ja pinnanmuodostus

” ”Maisemissa vaihtelevat viljelysalueet kallioitten, moreenikumpujen ja pienten järvien kanssa. Läntinen Uusimaa muistuttaa miltei Järvi-Suomea harjuineen (Lohjanselkä) ja suurehkoine järvineen (Lohjanjärvi, Hiidenvesi).” Kuvaus Uudenmaan luonnosta 1970-luvun tietosanakirjassa.[4] ”
Mustalampi Nuuksion kansallispuistossa.

Uudenmaan maaperä on peruskalliota: graniittia, gneissejä ja erilaisia seoskivilajeja. Alueen länsiosan kallioperälle ovat tyypillisiä liuskeisissa gneisseissä olevat kalkkikivijuonteet. Lohjan alueella on rikas kalkkikivivyöhyke ja kalkkikiven louhinnalla on siellä vuosisataiset perinteet. Lohjanjärven rannoille on kehittynyt omintakeisesti muodostuneita kalkkikivikallioita, kuten Ämmänuuneiksi kutsutut kalkkikivionkalot. Järvenpään ja Keravan alueella kallioperä on mikroliinigraniittista. Alueella on myös metamorfisia ja migmaatiittisia kivilajeja sekä granodioriittisten ja kvartsidioriittisten kivilajien nauha. Pohjois-Espoossa on laajoilla alueilla vallitsevana kivilajina mikrokliinigraniitti.

Pinnanmuodoltaan Uusimaa on yhtenäistä sisämaasta Suomenlahtea kohti viettävää rannikkomaata. Pienissä piirteissä maakunnan pinnanmuodot sen sijaan vaihtelevat runsaastikin. Keski-Uudellemaalle (ja nykyiselle Itä-Uudellemaalle) ovat ominaisia savikkomaat, joita halkovat Salpausselän rinteen lähteistä ja pikkujärvistä alkunsa saavat rannikkojoet. Rannikon tuntumassa on jyrkkäpiirteisiä avokalliomaastoja. Maakunnan korkeimmat mäet ja vuoret sijaitsevat alueen länsiosissa, esimerkiksi Keinumäki (162 m) ja Mankoolin kukkula (161 m). Nummi-Pusulassa sijaitseva Lintukiimanvuori (153 m) on tunnettu näköalapaikka. Voimakas murtumasysteemi tekee Uudenmaan mäistä ja vuorista jyrkkäseinäisiä. Hiidenkirnuja esiintyy muun muassa Hangossa ja Vihdissä. Itämeri-vaiheiden muinaisrannat ovat jättäneet maisemaan jälkensä paikoittaisina törminä.

Uudenmaan maalajit muodostuivat mannerjään sulaessa. Kun mannerjää pysähtyi paikoilleen sadoiksi vuosiksi, syntyivät salpausselät ja Lohjanselkä. Niiden eteläreunoille kerrostui karkeampaa maa-ainesta hienojakoisemman aineksen kulkeutuessa kauemmaksi synnyttäen silloisen meren pohjaan nykyiset viljavat savikot. Kun jään reuna alkoi Salpausselkävaiheen jälkeen vetäytyä, Lohjanselkä salpasi luoteispuolelleen läntisen Uudenmaan järviseudun. Siellä on maakunnan laajin yhtenäinen vesistö, Lohjan reitti, johon kuuluvat Uudenmaan suurimmat järvet Lohjanjärvi (122 km², josta saaria 31 km²) ja Hiidenvesi (29 km²).

Uudenmaan rannikkovyöhyke on erittäin rikkonainen. Merenrannikon lahdet kuten myös sisämaan kapeat järvet ja joet kulkevat usein kallioperän suorissa, jyrkkärinteisissä murroslinjoissa. Useat merenlahdet työntyvät syvälle sisämaahan, kuten Espoonlahti ja Pohjanpitäjänlahti. Niemistä pisimpiä ovat taasen Hankoniemi, Upinniemi ja Porkkalanniemi. Uudenmaan ulkosaaristossa on lukuisia pieniä kalliosaaria, luotoja ja kareja. Sisäsaaristossa saaret ovat isompia, kapeiden salmien toisistaan erottamia. Maanviljelyn ja asutuksen osuus kasvaa mantereen läheisyydessä. Huomattavimpia saaristoalueita ovat Tammisaaren saaristo sekä Porvoon ja Pellingin saaristot.

[muokkaa] Kasvillisuus

Tervaleppälehtoa Strömsinlahden rannalla Helsingin Roihuvuoressa.

Läntisen Uudenmaan yleisin metsätyyppi on käenkaali-mustikkatyyppi, Keski- ja Itä-Uudellamaalla vallitsee mustikkatyyppi. Kasvillisuus on pohjoisempaan Suomeen verrattuna rehevää. Suurin osa Suomen lehtoalueista sijaitsee joko Uudellamaalla tai Varsinais-Suomessa. Arat hedelmäpuut, kuten kirsikka, päärynä ja luumu menestyvät Uudenmaan puutarhoissa. Tammi ja saarni kasvavat luonnossa harvinaisina Uudellamaalla, jossa ne ovat levinneisyytensä pohjoisrajalla. Kanta-Hämeen maakunnan puolella niitä ei juurikaan tapaa. Laajoja lehtoalueita jaloine lehtipuineen on varsinkin Lohjan ja Hangon seuduilla. Tammi muodostaa muutamissa paikoissa jopa laajahkoja sekametsiä, varsinkin maakunnan länsiosassa ja muutamissa paikoissa pääkaupunkiseudulla, kuten Vantaalla Tammiston suojelualueella. Myös pähkinäpensas on yleinen Uudenmaan lehdoissa. Valkovuokko on maakunnan nimikkokasvi, mikä on osuvaa, sillä keväisin huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa Uudenmaan runsaat lehdot peittyvät valkovuokkomereen. Koilliseen mentäessä kasvillisuus muuttuu karummaksi, mutta myös Itä-Uudellamaalla on etenkin savikkoalueilla varsin rehevää kasvillisuutta. Kaskenpolton seurauksena ja myös muuta Suomea lauhkeamman ilmaston vuoksi koivu ja leppä ovat yleistyneet, vaikkakin valtapuita ovat yhä kuusi ja mänty. Sisäsaaristossa kasvillisuus on samantyyppistä kuin mantereella, mutta ulkosaariston kallioilla on karua. Rannikon vesialueita leimaavat laajat ruoko- ja kaislakasvustot. Ulkosaarien ympärillä on rakkolevä- ja ulompana punalevävyö. Soita on Uudenmaan pinta-alasta (ml. Itä-Uusimaa) alle kymmenen prosenttia. Pääkaupunkiseudun luoteisosassa sijaitsee tuhansien hehtaarien laajuinen luonnonsuojelualue Nuuksion kansallispuisto karuine kalliomäkineen ja kosteine kuusivaltaisine rotkoineen ja rämeineen.

[muokkaa] Sisävedet

Uudenmaan maakuntajärvi Tuusulanjärvi Halosenniemestä pohjoiseen. Taustalla Järvenpään keskustaajamaa.

Pääosa Uudestamaasta sijaitsee Salpausselkien ja Suomenlahden välisellä vähäjärvisellä vyöhykkeellä. Eritoten savikkoseuduilla vedenkokoumat ovat matalia ja harvalukuisia. Maakunnan länsiosassa Lohjan ja Vihdin seudulla järvisyys on sen sijaan melko runsasta. Nuuksion järviylänköalue Espoossa tunnetaan monista lammistaan.[5] Kaikkiaan Uudellamaalla on 1 009 järveä.[6]

Maakunnan suurin järvi sekä pinta-alaltaan että vesitilavuudeltaan on Lohjanjärvi. Se on suomalaisittain syvä: keskisyvyys on 12,7 metriä ja syvin kohta 55 metriä. Lohjanjärven kryptodepressio eli merenpinnan alapuolinen vesitilavuus on Suomen suurin, 85 miljoonaa kuutiometriä.[7] Uudenmaan toiseksi laajin järvi on Hiidenvesi Vihdissä. Vesimäärältään toiseksi suurin on Artjärven Pyhäjärvi, jonka keskisyvyys on Suomen järvien toiseksi suurin. Pyhäjärvi sijaitsee pääosin Päijät-Hämeen puolella.[6] Harvinaista harjualueiden nuottaruohotyypin järveä edustava parinsadan hehtaarin laajuinen Simijärvi Fiskarin lähellä on keskisyvyydeltään Suomen kolmas: 20 metriä.[8]

Uudenmaan viisitoista suurinta järveä (pinta-alan mukaisesti):[6]

Sija Järvi Pinta-ala
(km²)		 Vesitilavuus
(km³)		 Keskisyvyys
(m)		 Syvin kohta
(m)
1. Lohjanjärvi 88,2 1,12 12,7 54,9
2. Hiidenvesi 29,1 0,195 6,7 29,4
3. Pyhäjärvi 13,0 0,27 20,8 68
4. Enäjärvi 12,7 0,0652 5,1 19,6
5. Tammijärvi 9,8 0,0245 2,5 12,7
6. Määrjärvi 7,4 0,086 11,6 34,1
7. Iso-Kisko 6,7 0,069 10,3 32,8
8. Puujärvi 6,4 0,0537 8,3 21,7
9. Hopjärvi 6,2 0,0137 2,2 6,3
10. Tuusulanjärvi 5,9 0,0187 3,2 9,8
11. Degersjön 5,5 0,0441 8,1 21,3
12. Lapinjärvi 5,2 0,0101 2,0 2,6
13. Hormajärvi 5,0 0,0365 7,3 19,9
14. Enäjärvi 4,9 0,0159 3,2 9,1
15. Vitträsk 4,9 0,0447 9,2 21,7

[muokkaa] Ilmasto

Uusimaa kuuluu eteläisimmiltä osiltaan sekä Lohjanjärven alueella hemiboreaaliseen ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeeseen. Pääosin ilmasto on kuitenkin eteläboreaalista kuusivyöhykettä. Maakunta sijaitsee manner- ja meri-ilmaston välissä, joten paikalliset erot lämpötiloissa ja sademäärissä ovat sangen suuret. Helmikuun keskilämpötila on -3...-6 °C. Heinäkuussa vastaava lukema on 16...18 °C. Vuoden keskilämpötila vaihteli Helsingissä kaudella 1974–2009 välillä 3,3 °C...7,6 °C. Vähintään 7 °C vuosikeskiarvo mitattiin 1975, 1989, 2000, 2007 ja 2008. Alle 4 °C keskiarvo mitattiin puolestaan 1978, 1985 ja 1987. Maaliskuusta 2007 joulukuuhun 2008 Helsingissä tilastoitiin 22 kuukauden yhtämittainen jakso, jona yhdenkään kuukauden keskilämpötila ei pudonnut nollan alapuolelle.

Terminen kevät saapuu Uudellemaalle maaliskuun lopulla, eli noin kuukautta aiemmin kuin esimerkiksi Lappiin. Sademäärät ovat varsinkin Uudenmaan rannikolla suurempia kuin Suomessa keskimäärin. Hyvinkään ja Vihdin säähavaintoasemilla keskimääräinen sademäärä kaudella 1971–2000 oli 626–647 mm[9] ja Helsingissä 642 mm. Sadepäiviä oli Helsingissä samana aikana keskimäärin 109 vuodessa.

Meren pintaveden lämpötila Uudellamaalla on korkeimmillaan elokuun alussa, jolloin se Harmajassa on keskimäärin 16,3 °C ja Tvärminnessä 17,1 °C. Helsingissä havaittiin 22. tammikuuta 1907 korkein Suomessa mitattu ilmanpaine: 1 065,7 hPa.[10]

Auringonpaistetunteja on rannikolla ja saaristossa enemmän kuin sisämaassa. Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli kaudella 1971–2000 keskimäärin 1 742 aurinkotuntia vuodessa. Globaali- eli kokonaissäteilyn määrä oli samana aikana 3 387 MJ/m2. Auringon säteilyteho on Hangossa talvipäivänseisauksen aikaan 68 W/m2 keskipäivällä. Kesäpäivänseisauksen aikaan luku on 968 W/m2. Hyvinkäällä vastaavat luvut ovat 54 ja 956 wattia.[11] Helsingin leveydellä auringon korkeus keskipäivällä on noin 6,5° talvipäivänseisauksessa ja noin 53,3° kesäpäivänseisauksessa. Päivän pituus pimeimpänä vuodenaikana on Uudellamaalla kuutisen tuntia ja valoisimpana aikana noin 19 tuntia. Ero päivän pituudessa maakunnan eteläisimmän ja pohjoisimman osan välillä on talvi- ja kesäpäivänseisauksien aikana noin 20 minuuttia.

[muokkaa] Historia

” ”Tarinan mukaan kolme meren takaa tullutta mahtavaa viikinkiveljestä Helsing, Sibbe ja Borg saapuivat Uudenmaan rannikolle ja päättivät jäädä asumaan tänne, ja näin Uudenmaan ruotsalaisasutus olisi saanut alkunsa. Kukin veli rakensi tänne itselleen linnan. Veljeksistä Helsing asettui Helsingin Vartiokylään, Sibbe Sipoon Sibbesborgiin ja Borg Porvoon Linnamäelle. Samantapaisia kertomuksia kerrotaan kaikkialla maailmalla perustuen Raamatun tarinaan, jossa Nooan kolme poikaa asuttivat maan vedenpaisumuksen jälkeen.” [12] ”
Raaseporin linna Tammisaaressa.
Pyhän Laurin kirkko Vantaalla.
Tammisaaren Vanhaa kaupunkia.

Uudenmaan alueella arvioidaan olleen asutusta ennen vuotta 7000 eaa. Tähän viittaavat löydöt Askolasta sekä erinäiset suolöydöt. Suomusjärven kulttuurin aikana 6500–4200 eaa. verraten tiheää asutusta oli muun muassa nykyisen Kirkkonummen ja Porvoon alueilla. Suomenlahden rantaviiva oli tuolloin 30–50 metriä korkeammalla kuin 2000-luvun alussa. Kampakeraamisena aikana nykyisen Uudenmaan alueelta lienee ollut kulttuurisia yhteyksiä Baltian maihin ja Uraliin päin. Myöhäiskampakeramiikka noin 3200–2500 eaa. oli lähinnä rannikkoseutujen keramiikkaa. Vasarakirveskulttuuri noin vuosina 3200–2000 eaa. toi alkeellisen maatalouden nykyiseen Lounais- ja Länsi-Suomeen. Kivikauden loppuvaiheessa eli Kiukaisten kulttuurin aikana asutuksen painopiste siirtyi kohti rannikkoa ja yhteydet länteen vakiintuivat.

Pronssikauden aikana rannikon yhteydet länteen yhä lisääntyivät. Nykyinen Uusimaa kuului läntisen pronssikulttuurin piiriin. Ilmasto kylmeni. Vanhemman rautakauden ajalta 1 eaa.–200 jaa. Uudenmaan alueelta on löydetty muutama kalmisto. Uusimaa sijaitsi Idäntien varrella.[13] On spekuloitu, että sen varrelle kehittyi kauppapaikkoja todennäköisesti muun muassa Hankoniemelle ja Helsingin edustalle.[13] Teorian mukaan sisämaan hämäläiset kävivät niissä kauppaa viikinkien kanssa.[13] Jaakko Masosen mukaan Uudenmaan rannikon kauppapaikat ovat kuitenkin myytti, koska yhteydet Uudenmaan ja Hämeen välillä olivat hyvin vaikeakulkuisia. 1100-luvulle asti asutus oli yhä enimmäkseen tilapäistä, rannikko oli tuolloin virolaisten ja hämäläisten nautinta-aluetta. Näin sitä ehkä pidettiin Hämeen rantamaana.

Ristiretkien aikana (noin 1249 ja 1293) Ruotsi alkoi saada jalansijaa nykyisen Suomen alueella. Rannikolle tuli uudisasutusta Ruotsista ja maanviljelyskulttuuri vakiintui Uudellemaalle ennen kaikkea Ruotsin Helsinglandista muuttaneiden siirtolaisten vaikutuksesta. Uudiskyliä kasvoi Vantaanjoen ja Keravanjoen alajuoksujen vehmaille rantaseuduille. Näin saivat nimensä Helsinki ja Uusimaa, joka pysyvän asutuksen kannalta oli verraten uutta maata. Maakuntana varhaisin maininta Uudestamaasta on vuodelta 1310, nimitys lienee vastannut lähinnä asutus- ja kulttuurialuetta. Ensimmäisenä kaupunkioikeudet Uudellamaalla sai Porvoo 1380-luvulla. Läntiselle Uudellemaalle perustettiin Raaseporin linna 1300-luvulla. Linnoitus hylättiin 1550-luvulla ja se raunioitui. Uudenmaan alueelta tunnetaan yksitoista keskiaikaisiksi tulkittua muinaislinnaa.[13] Ne ovat jääneet paikannimistöön Linnavuori- tai Linnamäki-nimisinä. Esimerkkinä mainittakoon Porvoon Linnamäki rautakautisine kalmistoineen ja keskiaikaisine linnoitusjäänteineen sekä luonnonsuojelullisine perinnebiotooppeineen.[14]Keskiajalla Uudellemaalle rakennettiin yhteensä neljätoista kivikirkkoa joista kolmetoista on säilynyt nykypäivään. Säilyneitä kirkkoja ovat muun muassa Porvoon tuomiokirkko, Espoon tuomiokirkko ja Vantaan Pyhän Laurin kirkko sekä Lohjan Pyhän Laurin kirkko, joka on Suomen suurin keskiaikainen pitäjänkirkko.[15] Vihdin kirkko on raunioina.[16]

Keskiajan uusmaalaisille vesireitit olivat tärkein liikennemuoto. Muinainen purjehdusväylä Tanskasta ja Ruotsista Tallinnaan ja Novgorodiin seuraili Uudenmaan rannikkoa. Tallinna oli uusmaalaisten tärkein kauppapaikka aina 1700-luvun alkuun saakka. Tuolloin Viro siirtyi Ruotsilta Venäjälle. Sisäsaaristossa kulkevia väyliä oiottiin rakentamalla niin kutsuttuja vetokannaksia (ruots. drag, ede), joita pitkin veneet voitiin vetää. Näin vältettiin pitkät purjehdusmatkat niemien ympäri. Vetokannaksia sijaitsi muun muassa Porkkalanniemellä. Keskiajalla merenpinta oli huomattavasti korkeammalla kuin 2000-luvun alussa. Maankohoaminen on vuosisatojen kuluessa muuttanut rannikkoseutua ja madaltanut vanhoja vesiväyliä, joista monet ovat kasvaneet umpeen.[17]

Suuri rantatie eli Kuninkaantie Turusta Viipuriin oli Uudenmaan maaliikenteen valtaväylä vuosisatojen ajan 1300-luvulta alkaen. Tie kulki Perniön ja Tenholan rajalta Karjaanjoen yli Siuntion Pikkalaan. Reitti jatkui Kirkkonummen, Espoon ja Sipoon kautta Mäntsälänjoen yli Porvoon kautta Kymijoelle. Postiliikenne tiellä alkoi 1630-luvulta. Säännöllisiä postireittejä olivat Turku–Helsinki–Viipuri sekä Helsinki–Porkkala. 1600-luvulla Rantatien varrella edellytettiin olevan kievareita parin peninkulman välein. Sekä kievareiden palvelutasolle että tienpidolle asetettiin tarkkoja määräyksiä. Enin osa vanhasta tielinjauksesta on edelleen käytössä.

Ruotsin ja Venäjän välisten sotien aikana 1700-luvulla Venäjän luoteisraja siirtyi lännemmäksi aina Kymijoelle asti. Uudenmaan rannikolle rakennettiin linnoitusketju Loviisasta Hankoon. Päälinnoitus oli Sveaborg eli Suomenlinna. Suomen pääkaupunki siirrettiin Varsinais-Suomesta Uudellemaalle Helsinkiin Venäjän vallan myötä. Helsingin kehitys voimistui ja suomenkielisen väestön määrä ja osuus alkoi kasvaa nopeasti.

Uudestamaasta ja Hämeestä muodostettiin maaherrakunta vuonna 1620. Uudenmaan lääni erotettiin omaksi hallintoalueekseen vuonna 1831. Vuonna 1997 siitä tuli osa Etelä-Suomen lääniä, joka lakkautettiin läänilaitoksen mukana 2009. Niin ikään vuonna 1997 perustettiin Uudenmaan maakunta sekä Itä-Uudenmaan maakunta, jotka liitettiin jälleen toisiinsa vuonna 2011.[3]

Uudenmaan kaikki ennen 1900-lukua kaupunkioikeudet saaneet paikkakunnat sijaitsevat rannikolla. Vanhin kaupunki on Porvoo, joka perustettiin noin 1347. Kustaa Vaasa perusti Tammisaaren 1546 ja Helsingin 1550. Loviisa sai kaupunkioikeudet vuonna 1745 ja Hanko vuonna 1874. Sisämaassa kauppalat ja kaupungit ovat kehittyneet pitkälti niin, että vanhasta emäpitäjästä on aikoinaan erotettu tiheään asuttu, rautatieliikenteen ja teollisuuden kasvattama keskustaajama itsenäiseksi kauppalaksi. Sittemmin kaikki kauppalat on muutettu kaupungeiksi, jotka väkiluvun kasvun myötä ovat laajentuneet ympäröivän maalaiskunnan alueelle. Lopulta kaupungit ja niitä ympäröivät maalaiskunnat on jälleen liitetty toisiinsa. Lisäksi Helsingin ympärille syntyi huvilayhdyskuntia, jotka saivat itsenäisen kauppalan tai kunnan aseman 1920-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1946 ne liitettiin osaksi Helsingin kaupunkia. Maakunnan vanhin kauppala on Kauniainen, joka erotettiin Espoosta vuonna 1920. Se sai kaupunkioikeudet 1972.[18]

Maailmansotien välillä sisämaahan rautateiden risteyksiin syntyi useita kauppaloita: Kerava 1924 (kaupungiksi 1970), Hyvinkää 1926 (kaupungiksi 1960) ja Karjaa 1930 (kaupungiksi 1977). Niin ikään rautatien myötä kasvoi Järvenpää, josta tuli kauppala vuonna 1951 ja kaupunki vuonna 1967. Vuonna 1926 perustettu Lohjan kauppala puolestaan kasvoi puunjalostuksen ja kaivosteollisuuden varaan. Kauppala erotettiin keskiaikaisesta Lohjan emäpitäjästä, myöhempinä aikoina emäpitäjän alueelle perustetut kunnat on jälleen liitetty yhteen. Karkkila syntyi metalliteollisuuden ympärille, se erotettiin kauppalaksi Pyhäjärvi Ul:n kunnasta vuonna 1932. Vuonna 1969 Pyhäjärvi Ul puolestaan liitettiin Karkkilaan, ja näin syntyi Karkkilan kaupunki. Espoon maalaiskunta muutettiin kauppalaksi 1963 ja kaupungiksi 1972. Helsingin maalaiskunnasta puolestaan tehtiin Vantaan kauppala 1972 ja Vantaan kaupunki kaksi vuotta myöhemmin. Sekä Espoo että Vantaa kuuluvat kiinteästi Helsingin suurkaupunkialueeseen.[18]

[muokkaa] Asutushistoria

Porvoota 1900-luvun alussa Näsinmäeltä nähtynä.

Vuonna 1560 Uudenmaan väestö keskittyi lähinnä jokivarsille. Kyliä ja yksittäistaloja oli 1 031. Maakunnassa oli tuolloin seitsemän kuninkaankartanoa ja 78 säterikartanoa. Liikenne tapahtui pääasiassa vesireiteillä. Maaliikenne oli vähäistä ja puolustuksellisistakin näkökohdista hankalaa. Satamien merkitys kasvoi 1800-luvulla ulkomaankaupan lisääntyessä. Rautatieliikenne alkoi 1860-luvulla, ensin Helsingistä Hämeenlinnaan. Asutus kasvoi liikenteen solmukohdissa ja rautateiden lähellä.[13] 1900-luvun alussa silloisen Uudenmaan läänin väkiluku oli 297 813 eli yhdeksäsosa Suomen väestöstä. Vuonna 1950 väkiluku oli 667 459 eli kuudesosa maan väestöstä. Suomen väkiluvun kasvusta vuosina 1960–2010 noin kolme neljäsosaa tapahtui nykyisen Uudenmaan maakunnan alueella.

[muokkaa] Väestö

Mäntsälän keskustaa.
Uusmaalaista esikaupunkialuetta Vantaan Pakkalassa helmikuussa 2008.

Uudenmaan väkiluku vuodenvaihteessa 2011/2012 oli 1 548 686 (Tilastokeskus). Vuonna 2011 väestömuutos oli +16 377 henkeä (+1,1 %).[19] Syntyvyys ylitti Suomen keskiarvon, kuolleisuus puolestaan alitti sen. Maakunnan osuus koko valtakunnan väestömäärän lisäyksestä oli noin kaksi kolmasosaa.[20]

Uudenmaan väestöstä kaksi kolmasosaa asuu pääkaupunkiseudulla. 31. joulukuuta 2011 Helsingin osuus maakunnan väestöstä (1 548 686) oli 38,4 % (595 272 asukasta). Muun pääkaupunkiseudun osuus oli 30,0 % (464 004). Pääkaupunkiseudun ulkopuolisen Uudenmaan väestöosuus oli 31,6 % (489 410).[21] Vielä 1960-luvulla Helsingin osuus maakunnan väkiluvusta oli noin 55 %.

Vuodesta 1960 vuoteen 2009 erityisesti Loviisan ja Raaseporin seutujen osuus Uudenmaan väkiluvusta laski. Myös Porvoon ja Lohjan seuduilla sekä Helsingissä väestönkasvu oli hitaampaa kuin maakunnassa keskimäärin. Espoon, Vantaan ja Helsingin seudun kehysalueen osuus väestöstä kasvoi. Kirkkonummen väkiluku kasvoi yli viisinkertaiseksi, Espoon ja Vantaan yli nelinkertaiseksi. Loviisan seutu oli Uudenmaan ainoa osa-alue, jonka absoluuttinen väestömäärä väheni kyseisenä aikana. Vuonna 1960 maakunnan itäisimmässä osassa asui 2,7 % koko väkiluvusta, puoli vuosisataa myöhemmin enää 1,2 %.[22]

[muokkaa] Väestömuutokset

Uudenmaan maakunnan osuus Suomen väestöstä nousi vuosina 1960–2009 yli puolitoistakertaiseksi.[23]

Vuosi Väkiluku Osuus Suomen väestöstä Muutos Muutos-%
1960 816 747 18,4 %
1970 989 945 21,5 % +173 198 +21,2 %
1980 1 113 337 23,3 % +123 392 +12,5 %
1990 1 232 236 24,7 % +118 899 +10,7 %
2000 1 394 199 26,9 % +161 963 +13,1 %
2009 1 517 542 28,4 % +123 343 +8,8 %

Vuosina 2000–2009 Uudenmaan maakunnan (ml. Itä-Uusimaa) muuttovoitto Suomen muista maakunnista oli 31 979 henkeä ja nettosiirtolaisuus +36 322 henkeä[24] eli maahanmuuttajien määrä oli maastamuuttoa suurempi. Syntyvyys on Uudellamaalla selvästi korkeampi kuin kuolleisuus. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa syntyi 176 523 henkeä (30,5 % Suomen syntyneistä) ja kuoli 107 362 henkeä (22,0 % Suomen kuolleista).

Uudenmaan maakunnan kokonaishedelmällisyysluku nousi 2000-luvun ensikymmenluvulla 1,60:stä 1,70:een. Samana ajanjaksona Suomen keskimääräinen luku kohosi 1,73:sta 1,87:ään.[25] Uudenmaan lukua laskee Helsingin alhainen kokonaishedelmällisyys. Muualla pääkaupunkiseudulla hedelmällisyys on samaa tasoa kuin Suomessa keskimäärin ja kehyskunnissa Suomen keskiarvoa korkeampi. Samankaltainen ilmiö on havaittavissa myös Tampereen ja Turun seuduilla.[26] Uudenmaan muuta Suomea korkeampi syntyvyys johtuu hedelmällisessä iässä olevien naisten suuresta väestöosuudesta.

[muokkaa] Kielet

Noin 9 000 asukkaan Hanko on Uudenmaan lounaisin kunta. Hankolaisista puhuu äidinkielenään suomea 54 % ja ruotsia 44 %.[27]

(Itä-Uudenmaan luvut on laskettu Uudenmaan maakunnan lukuihin myös niiltä vuosilta, jolloin se oli itsenäinen hallintoyksikkönsä.)

Uudenmaan valtakieli on suomi. Vuonna 2010 sitä puhui äidinkielenään lähes 1,3 miljoonaa henkeä eli noin 83 % maakunnan väestöstä.[28] Suomenkielisten osuus nousi aikoinaan voimakkaan muuttoliikkeen johdosta, sittemmin heidän osuutensa on laskenut maahanmuuton seurauksena. Vuosina 1990–2010 Uudenmaan väkiluku kasvoi noin 300 000 hengellä, josta suomenkielisten osuus oli kaksi kolmasosaa.

Ruotsinkielisten osuus väestöstä on laskenut voimakkaasti muuttoliikkeen myötä. Myös heidän absoluuttinen lukumääränsä on vähentynyt hieman. Koko maakunnassa ruotsia puhui äidinkielenään noin 134 000 henkilöä vuonna 2010 eli 8,8 % väestöstä. Ruotsinkielisten määrä korostuu etenkin vanhimmissa ikäryhmissä, tosin vähenevässä määrin. Vuonna 2010 lähes kuudesosa Uudenmaan yli 75-vuotiaasta väestöstä puhui ruotsia äidinkielenään, kun vuonna 1990 heidän osuutensa oli noin viidesosa.[28][28] Saamea puhui Uudellamaalla äidinkielenään 97 henkilöä vuonna 2010.[28]

Noin puolet Suomen "vieraskielisistä" asuu Uudellamaalla. Muita kieliä kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuu äidinkielenään noin 122 000 henkilöä eli 8 % väestöstä (2010).[28] Erityisen paljon heitä on 20–39-vuotiaissa, jossa heidän osuutensa on noin 12 %. Uudenmaan kolmanneksi puhutuin kieli on venäjä, vuonna 2010 sitä käytti äidinkielenään noin 25 000 henkilöä. Venäjänkielisten määrä yli kymmenkertaistui vuodesta 1990 vuoteen 2010.[28]

Taulukossa on Uudenmaan maakunnan viisitoista yleisintä kieltä eri vuosina äidinkielisen puhujamäärän mukaan. Sijaluku viittaa taulukon viimeisimpään vuoteen. Kahdessa viimeisessä sarakkeessa on mainittu kuinka suuri osuus kunkin kielen valtakunnallisesta puhujamäärästä asui Uudenmaan maakunnassa.

Sija Kieli 1990 Väestöosuus 1990 2000 Väestöosuus 2000 2010 Väestöosuus 2010 Väestöosuus 0–14-vuotiaista 2010 Väestöosuus yli 75-vuotiaista 2010 Osuus kieltä puhuvista Suomessa 1990 Osuus kieltä puhuvista Suomessa 2010
1. suomi 1 078 835 87,6 % 1 204 122 86,4 % 1 275 831 83,3 % 82,3 % 82,8 % 23,1 % 26,3 %
2. ruotsi 139 323 11,3 % 136 202 9,8 % 134 279 8,8 % 9,0 % 15,9 % 47,0 % 46,1 %
3. venäjä 2 211 0,18 % 12 690 0,91 % 24 891 1,62 % 1,46 % 0,48 % 56,9 % 45,6 %
4. viro 705 0,06 % 5 890 0,42 % 17 767 1,16 % 1,04 % 0,15 % 50,6 % 62,4 %
5. somali 0 0 % 5 653 0,41 % 10 040 0,66 % 1,58 % 0,04 % - 77,3 %
6. englanti 2 037 0,17 % 4 143 0,30 % 7 781 0,51 % 0,38 % 0,10 % 57,1 % 60,5 %
7. arabia 739 0,06 % 2 352 0,17 % 5 323 0,35 % 0,51 % 0,03 % 64,9 % 51,1 %
8. kiina 587 0,05 % 1 959 0,14 % 4 598 0,30 % 0,22 % 0,03 % 74,3 % 60,9 %
9. albania 0 0 % 1 454 0,10 % 4 011 0,26 % 0,49 % 0,01 % - 56,4 %
10. kurdi 74 0,01 % 1 261 0,09 % 3 814 0,25 % 0,36 % 0,01 % 41,3 % 47,5 %
11. vietnam 889 0,07 % 2 071 0,15 % 3 338 0,22 % 0,25 % 0,04 % 54,1 % 59,2 %
12. turkki 563 0,05 % 1 440 0,10 % 2 833 0,18 % 0,19 % 0,05 % 66,4 % 52,7 %
13. espanja 549 0,04 % 1 186 0,09 % 2 779 0,18 % 0,10 % 0,02 % 61,4 % 60,5 %
14. saksa 1 249 0,10 % 1 628 0,12 % 2 701 0,18 % 0,09 % 0,11 % 51,4 % 49,6 %
15. thai 150 0,01 % 749 0,05 % 2 390 0,16 % 0,12 % 0 % 61,5 % 41,8 %

[muokkaa] Talous

[muokkaa] Elinkeinorakenne ja bruttokansantuote

Liike-elämän toimitiloja Helsingin Ruoholahdessa. Kuvassa 66-metrinen Itämerentorni.
Maataloutta Vihdissä.
Kirkniemen paperitehdas sijaitsee Lohjalla.
Paikallisjunien saneerausta VR:n Hyvinkään konepajalla.

Uudenmaan elinkeinorakenne on vahvasti palveluvaltainen. Erityisesti yksityisen palvelusektorin osuus on huomattava. Valtion pääkaupungin ympärille on kerääntynyt kouluja, pääomaa ja työvoimaa. Uudenmaan teollisuustuotannon osuus koko Suomen teollisuustuotannosta on noin viidennes. Teollisuus on keskittynyt Kehä III:n ja pääradan varrelle, Lohjan seudulle ja rannikolle. Teollistuneimmat kunnat ovat Hanko, Lohja ja Raasepori. Uudenmaan teollisuus sai alkunsa 1600-luvulla kun Suomen ensimmäinen rautaruukki Mustio aloitti toimintansa 1616. Tämän jälkeen Länsi-Uudellemaalle perustettiin lukuisia rautaruukkeja, muun muassa Fagervikin ja Fiskarsin ruukit. Suhteellisen eteläisen sijainnin ja hedelmällisen maaperän ansiosta maataloudenkin edellytykset ovat hyvät. Vuonna 2004 maaseutuyrityksiä oli 4 542.[29]

Vuonna 2007 alkutuotannossa (maa-, metsä-, riista- ja kalatalous) työskenteli 0,6 % työllisistä, jalostuselinkeinoissa 18,1 % ja palveluelinkeinoissa 80,4 %.[30] Palveluelinkeinojen merkitystä kuvaa se, että esimerkiksi vuonna 2009 Uudenmaan maakunnan (ml. Itä-Uusimaa) osuus koko Suomen jalostusarvosta oli kaupan toimialalla 49,7 %, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa 42,2 %, informaation ja viestinnän toimialalla 62,9 % ja liike-elämän palveluissa 49,7 %.[31]

Vuonna 2009 arvonlisäys eli bruttokansantuote Uudellamaalla (ml. Itä-Uusimaa) oli 66,6 miljardia euroa (38,4 % Suomen bruttokansantuotteesta). BKT asukasta kohden oli 44 500 euroa eli 137 % Suomen keskiarvosta (Itä-Uudellamaalla 37 900 euroa). Vuonna 2008 palkansaajakorvauksia maksettiin 22 494 euroa asukasta kohti eli 136 % Suomen keskiarvosta.[32]

[muokkaa] Yritykset ja työpaikat

Uudellamaalla muodostuu noin puolet Suomen yritysten liikevaihdosta. Vuonna 2007 maakunnassa (ml. Itä-Uusimaa) oli noin 93 000 yritysten toimipaikkaa ja niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 177 miljardia euroa.[33] Useimpien suomalaisten pörssiyhtiöiden kotipaikka on pääkaupunkiseudulla. Suurimpia ovat Nokia, Stora Enso ja Neste Oil.[34]

Uudenmaan osuus Suomen työllisestä väestöstä on noin kolmannes. Vuonna 2010 maakunnassa oli työllisiä noin 783 000.[35] Uudenmaan työpaikkaomavaraisuus on yli sata prosenttia.[36] Työmatkaliikennettä on ennen kaikkea pääkaupunkiseudun suuntaan kehyskunnista ja Itä-Uudeltamaalta. Työttömyys on Uudellamaalla Suomen keskiarvoa alempi. Vuonna 2010 työttömyysaste oli noin 7,5 % (Suomi 10,0 %).[37]

[muokkaa] Uusimaa ja muut maakunnat

Uudenmaan osuus Suomen bruttokansantuotteesta nousi vuodesta 1980 vuoteen 2009 runsaan kolmanneksen. Samana ajanjaksona maakunnan osuus Suomen väestöstä kasvoi viidesosan verran. Esimerkiksi Satakuntaan verrattuna Uudenmaan BKT markkinahintaan oli vuonna 1980 noin viisinkertainen ja vuonna 2009 noin kymmenkertainen. Kymenlaaksoon verrattuna Uudenmaan BKT oli 1980 noin seitsenkertainen ja 2009 noin neljätoistakertainen.[38]

Taulukossa on mainittu Suomen maakuntien BKT-osuudet neljänä vuotena.[38]

1980 1990 2000 2009
Uusimaa 28,0 % 31,9 % 36,8 % 38,4 %
Pirkanmaa 8,2 % 7,8 % 8,0 % 8,4 %
Varsinais-Suomi 8,2 % 8,5 % 8,4 % 8,0 %
Pohjois-Pohjanmaa 5,7 % 6,0 % 6,1 % 6,0 %
Keski-Suomi 4,6 % 4,6 % 4,3 % 4,3 %
Pohjois-Savo 4,6 % 4,4 % 3,7 % 3,9 %
Satakunta 5,2 % 4,5 % 4,1 % 3,8 %
Pohjanmaa 3,9 % 3,3 % 3,2 % 3,4 %
Päijät-Häme 4,0 % 3,6 % 3,1 % 3,0 %
Etelä-Pohjanmaa 3,2 % 3,1 % 2,7 % 2,9 %
Kymenlaakso 4,2 % 4,1 % 3,8 % 2,8 %
Lappi 3,9 % 3,5 % 3,2 % 2,8 %
Kanta-Häme 3,3 % 3,1 % 2,5 % 2,6 %
Pohjois-Karjala 3,1 % 2,8 % 2,4 % 2,3 %
Etelä-Karjala 3,1 % 2,7 % 2,6 % 2,2 %
Etelä-Savo 3,0 % 2,7 % 2,2 % 2,2 %
Keski-Pohjanmaa 1,3 % 1,2 % 1,1 % 1,2 %
Kainuu 1,8 % 1,5 % 1,1 % 1,1 %
Ahvenanmaa 0,5 % 0,6 % 0,6 % 0,8 %

[muokkaa] Tiedonvälitys

Uudenmaan ja koko Suomen tiedonvälitys ja mediateollisuus ovat kasautuneet pääkaupunkiseudulle. Uudenmaan suurilevikkisin seitsenpäiväinen sanomalehti on Helsingin Sanomat. Lehden levikkialueena on koko Suomi, kuten myös Helsingissä julkaistavan Maaseudun tulevaisuuden. Muita uusmaalaisia sanomalehtiä ovat muun muassa:

Molemmat suomalaiset iltapäivälehdet - Iltalehti ja Ilta-Sanomat - pitävät päämajaansa Uudellamaalla. Useimmat suomalaiset puoluepoliittisesti sitoutuneet lehdet, kuten Nykypäivä ja Uutispäivä Demari, julkaistaan Helsingissä. Lahtelaisen Etelä-Suomen Sanomien levikkialue ulottuu Uudenmaan koillisiin kuntiin.[39]

Uudellamaalla julkaistavia yleissanomalehtityyppisiä ilmaisjakelulehtiä ovat muun muassa Kaupunkilehti Vartti, Länsiväylä, Metro ja Vartti Itä-Uusimaa. Helsingissä ilmestyy useita aihepiiriltään spesifioituneita ilmaisjulkaisuja, kuten City. Pääkaupunkiseudun kaupunginosalehdet ovat niin ikään ilmaisjakelussa.

YLE Uutiset tuottaa maakunnallisen Uudenmaan uutiset -televisiolähetyksen. Yleisradion ylläpitämiä maakunnallisia radiokanavia ovat Radio Itä-Uusimaa[40] ja Ylen läntinen.[41] Uudellamaalla toimii useita kaupallisia radiokanavia, kuten Metro FM ja Radio Helsinki.[42]

[muokkaa] Liikenne

Paikallisjunna Nuppulinnan seisakkeella Tuusulassa.
Länsiväylää Helsingin Ruoholahdessa ja metsätietä Vihdissä.
Talvinen lentoasema Vantaalla.
Uudenmaan ja Viron välinen meriliikenne on vilkasta. M/S Viking XPRS matkalla Helsingistä Tallinnaan.

Uudenmaan liikennejärjestelmä on osa kolmea kansainvälistä liikennekäytävää: Pohjolan kolmio, Itämeren moottoritie ja Baltian reitti. Ensin mainittu yhdistää Pohjolan pääkaupungit toisiinsa sekä Keski-Euroopan ja Venäjän liikenneverkkoihin. Itämeren moottoritien tarkoitus on parantaa meriliikenteen kilpailukykyä merikuljetusten logistiikkaa kehittämällä. Yhteydet Helsingistä Keski-Euroopan satamiin ovat osa Itämeren moottoritietä.

[muokkaa] Raideliikenne

Helsingin keskustasta on rautatieyhteys Turkuun, Tampereelle ja Pietariin. Helsinki–Turku-yhteys eli rantarata kulkee Karjaan kautta. Se sähköistettiin vasta 1990-luvulla, vaikkakin yhteyden itäinen osuus Helsinki–Kirkkonummi on Suomen ensimmäinen sähköistetty rataosuus. Pääradaksi kutsuttu Helsinki–Tampere-yhteys kulkee Keravan, Järvenpään ja Hyvinkään kautta Kanta-Hämeen puolelle Riihimäelle ja Hämeenlinnaan. Pirkanmaan Toijalassa Tampereen eteläpuolella päärata yhdistyy Turku–Jyväskylä-rataan. Rata on koko matkaltaan sähköistetty ja vähintään kaksiratainen. Pääradan Helsinki–Hämeenlinna-osuus avattiin 1862 Suomen ensimmäisenä henkilöliikenteelle tarkoitettuna rautatienä.

Niin kutsuttu oikorata Keravalta Mäntsälän kautta Lahteen avattiin 2006. Ratayhteys on kaksiratainen ja sähköistetty, sen suurin sallittu nopeus on 220 km/h. Oikorata lyhensi Helsinki–Pietari junayhteyttä. Uudenmaan halki kulkee 1873 avattu 149 km pitkä sähköistämätön Hanko–Hyvinkää-rata, jolla on lähinnä tavaraliikennettä.[43] Helsingistä Keravan kautta Porvooseen kulkeva rata on museokäytössä. Helsingin paikallisliikenne ulottuu Karjaalle, Riihimäelle ja Lahteen. Pääkaupunkiseudulla on lisäksi Helsingin keskustasta Länsi-Vantaalle johtava Vantaankosken rata. Tätä rataosuutta täydennetään 18-kilometrisellä Kehäradalla, jonka reitti kulkee Vantaankoskelta itään Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja yhdistyy edelleen päärataan.[44]

[muokkaa] Maantieliikenne

Uudenmaan tieverkko on Suomen tihein. Vuonna 2003 yleisiä teitä oli noin 4 660 kilometriä. Maakuntaa halkovat Helsingistä Turkuun (valtatie 1/E18), Tampereelle (valtatie 3/E12) ja Lahteen (valtatie 4/E75) johtavat moottoritiet. Pietarin suuntaan vievä valtatie 7/E18 kulkee moottoritienä Itä-Uudenmaan halki Helsingistä Koskenkylään. Valtatie 1:stä erkanee Vihdissä Poriin johtava yksiajoratainen valtatie 2. Helsingistä lähteviä valtaväyliä yhdistää Hangosta Porvooseen kulkeva valtatie 25/kantatie 55. Helsingistä Karjaalle johtaa kantatie 51, jonka moottoritieosuutta Espoon alueella kutsutaan Länsiväyläksi. Kivenlahden ja Kirkkonummen välinen kappale kantatie 51:stä on Suomen vilkkaimpia kaksikaistaisia yksiajorataisia teitä. Tieosuus rakennetaan moottoritieksi 2010-luvun alkupuoliskolla.[45]

Uudellamaalla on vähemmän ajoneuvoja asukasta kohden kuin Suomessa keskimäärin. Maakunnan rekisteröity ajoneuvokanta on noin 1,2 miljoonaa yksikköä (30. syyskuuta 2011). Tästä autoja on 856 000 kappaletta. Henkilöautoja Uudellamaalla on noin 744 000 eli neljäsosa Suomen kolmesta miljoonasta henkilöautosta. Vuonna 2000 Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa oli 538 780 henkilöautoa, joten niiden määrä on lisääntynyt yli kolmanneksen. Suomen noin 5,5 miljoonasta rekisteröidystä ajoneuvosta Uudenmaan osuus on 22,1 %.[46]

Pääkaupunkiseudulla ajoneuvoja on huomattavasti vähemmän kuin asukkaita, kun taas useissa pienemmissä kunnissa ajoneuvojen kokonaismäärä ylittää asukasluvun. Esimerkiksi luoteisen Uudenmaan Nummi-Pusulassa rekisteröityjen ajoneuvojen lukumäärä on noin 150 % asukasluvusta. Syksyllä 2011 Uudellamaalla oli 481 rekisteröityä henkilöautoa tuhatta asukasta kohden. Manner-Suomen keskiarvo oli 548.[47][48]

[muokkaa] Meriliikenne

Uudenmaan satamien kautta kulkee suuri osa Suomen viennistä ja tuonnista. Tärkeimmät satamat idästä länteen lueteltuina ovat Loviisan satama (väyläsyvyys 8,5 metriä), Tolkkisten satama (7,0 m), Sköldvikin satama (15,3 m), Helsingin Satama (11,0 m), Kantvikin satama (10,0 m), Inkoon satama (13,0 m), Pohjankurun satama (4,9 m), Lappohjan satama (9,4 m), Koverharin satama (12,0 m) ja Hangon satama (13,0 m). Vuonna 2002 purettuja ja lastattuja tavaroita oli yhteensä 37 625 miljoonaa tonnia. Tavaravolyymiltaan suurimpia olivat Helsinki ja Sköldvik. Henkilöliikenne on keskittynyt Helsingin satamaan, josta on autolauttayhteydet Tallinnaan, Maarianhaminan kautta Tukholmaan sekä suora yhteys Rostockiin. Tallinnaan on myös pika-alusyhteyksiä.

[muokkaa] Ilmailu

Uudenmaan päälentoasema on Helsinki-Vantaan lentoasema. Noin 12,9 miljoonan henkilön vuotuisella matkustajamäärällään (2010) se on Suomen vilkkain lentoasema.[49] Maakunnan pieniin lentoasemiin kuuluvat Helsinki-Malmin, Hangon, Hyvinkään ja Nummelan lentokentät. Mäntsälässä on nurmipintainen Mäntsälän yksityinen lentokenttä ultrakevyille lentokoneille. Helsingissä sijaitsee Helikopterikeskus Oy:n ylläpitämä Hernesaaren helikopterikenttä.

[muokkaa] Kevyt liikenne

Uudenmaan kevyen liikenteen verkosto käsittää Liikenneviraston ylläpitämät yleisten teiden varsilla sijaitsevat väylät sekä kuntien hallinnoimat lähinnä taajamien katuverkolla sijaitsevat kevyen liikenteen väylät. Yleisten teiden varsilla lähinnä taajamissa on noin 660 kilometriä kevyen liikenteen väyliä. Ne täydentävät kunnallisia kevyen liikenteen verkostoja. Tyypillistä verkostolle on katkonaisuus. Maakunnalliset taajamia yhdistävät kevyen liikenteen väylät ovat vähäisiä.[50]

[muokkaa] Koulutustaso ja kirjastot

Helsingin yliopiston päärakennus.

Uudenmaan väestön koulutustaso on varsin korkea. Yli kahdella kolmasosalla yli 15-vuotiaista on tutkinto. Erityisesti korkeakoulututkintojen osuus on maan keskiarvoa korkeampi.[51] Maakunnan korkeakoulutus on keskittynyt pääkaupunkiseudulle. Laurea-ammattikorkeakoululla on toimipaikkoja pääkaupunkiseudun lisäksi Hyvinkäällä, Järvenpäässä, Keravalla ja Lohjalla. Tammisaaressa toimii ruotsinkielinen ammattikorkeakoulu Yrkeshögskolan Sydväst. Lukioita Uudellamaalla (ml. Itä-Uusimaa) on yli sata, niistä ruotsinkielisiä on kuusitoista.

Uudellamaalla on noin sata kunnallista kirjastotoimipistettä. Kirjastot ovat verkottuneet kuuteen haku- ja varausjärjestelmään: Helmet, Kirkes, Lukas, Lukki, Porsse ja Ratamo. Suurin on pääkaupunkiseudun kirjastot yhdistävä Helmet, johon kuuluu noin 60 kirjastoa, sekä potilaskirjastoja, kirjastoautoja ja erikoiskirjastoja, kuten Kirjasto 10. Keski-Uudellamaalla toimii Kirkes, johon kuuluu Järvenpään, Keravan, Mäntsälän ja Tuusulan kirjastot. Raaseporin alueen eli Tammisaaren, Hangon, Inkoon, Karjaan, Pohjan ja Siuntion viisitoista kirjastotoimipistettä ja kirjastoautot kuuluvat Lukas-järjestelmään. Lukki-järjestelmä käsittää Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin yksitoista toimipistettä sekä kirjastoautot. Porvoon seudun Porsse-järjestelmään kuuluu Pornaisten kirjasto ja Itä-Uudenmaan puolelta Askolan, Porvoon sekä Sipoon kirjastot. Ratamo-järjestelmään kuuluu Hyvinkään ja Nurmijärven kuusi toimipistettä sekä kirjastoautot. Hämeen maakunnan puolelta Ratamoon kuuluu Hausjärven ja Riihimäen kirjastot. Kirkkonummen kunnankirjastolla on kolme kiinteää toimipistettä sekä kirjastoauto.

[muokkaa] Uskonnot

Sammatin kirkko rakennettiin 1754 ja 1755.

Uudenmaan väestö on maallistuneempaa kuin muualla Suomessa.[52] Evankelisluterilaisen kirkon osalta maakunta jakautuu Helsingin hiippakuntaan, Porvoon hiippakuntaan ja vuonna 2004 perustettuun Espoon hiippakuntaan. Kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä alittaa maan keskiarvon. Ortodokseja on noin prosentti väestöstä.[53]

[muokkaa] Suojeluala

[muokkaa] Pelastuslaitokset

[muokkaa] Poliisitoimi


[muokkaa] Maanpuolustus

Maavoimien osalta Uudenmaan maakunta kuuluu Etelä-Suomen sotilasläänin, jolla on kolme sotilasaluetta.

[muokkaa] Helsingin sotilasalue

[muokkaa] Itä-Uudenmaan sotilasalue

[muokkaa] Uudenmaan sotilasalue

Puolustusvoimain joukko-osastoista Kaartin Jääkärirykmentti sijaitsee Santahaminassa Helsingissä. Se kouluttaa asutuskeskustaisteluun erikoistuneita joukkoja pääkaupunkiseudun puolustukseksi. Suomenlahden Meripuolustusalue Upinniemellä vastaa merivalvonnasta ja Suomenlahden alueellisesta koskemattomuudesta. Siviilien virkistysalueena ja historiallisena turistikohteena tunnetun Suomenlinnan vuosisataisia sotilaallisia perinteitä jatkaa Merisotakoulu. Uudenmaan Prikaati eli Nylands Brigad Tammisaaren Dragsvikissa on Suomen ainoa ruotsinkielinen joukko-osasto. Espoossa toimii Merivoimien teknisestä ja luonnontieteellisestä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta vastaava Merivoimien Tutkimuslaitos. Puolustusvoimain Pääesikunta toimii Helsingissä.[54]

[muokkaa] Terveydenhuolto

Uusimaa kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin HUSiin. Se on jaettu viiteen sairaanhoitoalueeseen:

HYKSin alueella toimii seitsemäntoista yliopistollista sairaalaa, muun muassa Meilahden, Jorvin ja Peijaksen sairaalat sekä useita erikoissairaaloita. Hyvinkään sairaanhoitoalueeseen kuuluu Hyvinkää, Järvenpää, Mäntsälä, Nurmijärvi ja Tuusula. Alueella on kaksi sairaalaa: Hyvinkään sairaala ja psykiatrinen Kellokosken sairaala. Lohjan alueeseen kuuluu Karjalohja, Karkkila, Lohja, Nummi-Pusula, Sammatti, Siuntio ja Vihti. Alueella on kaksi sairaalaa: Lohjan sairaala ja sen psykiatrisena yksikkönä toimiva Paloniemen sairaala. Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueeseen kuuluu Hanko, Inkoo, Karjaa, Pohja ja Tammisaari. Alueella on niin ikään kaksi sairaalaa: somaattista hoitoa antava Länsi-Uudenmaan sairaala ja psykiatriseen hoitoon erikoistunut Tammiharjun sairaala. Porvoon sairaanhoitoalueeseen Itä-Uudellamaalla kuuluu Pornainen sekä Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Pernaja, Porvoo ja Sipoo. Porvoon sairaala tarjoaa erikoissairaanhoitoa ja on vastuussa alueen erikoissairaanhoidon päivystyksestä.[55]

Helsingissä on myös lukuisia yksityisiä sairaaloita, kuten Eiran sairaala, Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy ja Sairaala Mehiläinen.

[muokkaa] Politiikka

Uudenmaan maakunta on jaettu Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireihin. Helsingin vaalipiiri perustettiin vuonna 1952. Sen osuus eduskuntapaikoista oli vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 21 paikkaa 200:sta. Vuosina 1954–2011 määrä on vaihdellut 19–22 välillä. Korkeimmillaan osuus oli vaaleissa 1970 ja 1972. Uudenmaan vaalipiirin osuus eduskuntapaikoista oli vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 35 paikkaa. Maakunnan väestöosuuden kasvaessa määrä on kohonnut vähintään yhdellä edustajapaikalla jokaisissa vaaleissa 1950-luvulta lähtien. Yhteensä Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireistä valituilla edustajilla oli 56 kansanedustajapaikkaa vuoden 2011 vaaleissa (28 % paikoista).

Merkittävä ero Suomen keskiarvoon puoluekannatuksessa on Suomen Keskustan alhainen kannatus. Vuoden 2011 vaaleissa sen osuus koko maakunnan edustajista oli 3/56. Kokoomukselle Uusimaa on ydinaluetta, puolueen osuus maakunnan edustajista oli 17/56. SDP:n kannatus on jonkin verran alempi kuin Suomessa keskimäärin. Puolueen osuus paikkajaosta oli 11/56. Perussuomalaisten osuus paikkajaosta oli 10/56. Vihreiden osuus paikoista oli 7/56. Erityisesti Helsinki on vihreille keskeinen vaalipiiri. RKP:n osuus koko maakunnan edustajapaikoista oli 4/56.

Vuonna 1954 Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä valittiin yhteensä 34 edustajaa. Tuolloin sosialististen puolueiden osuus oli yli puolet, 18 paikkaa. Vuonna 2011 sosialistiset puolueet saivat yhteensä neljänneksen paikoista eli 14 paikkaa 56:sta.

[muokkaa] Perinneruoat

[muokkaa] Vuoden kylät

[muokkaa] Vuoden uusmaalaiset kylät

[muokkaa] Vuoden itäuusmaalaiset kylät

Itä-Uudenmaan kunnilla oli Uudenmaan liitosta erillinen Itä-Uudenmaan liitto, jonka vuoksi nykyiseltä koko Uudeltamaalta valittiin sekä vuoden uusmaalainen kylä että vuoden itäuusmaalainen kylä. Vuoden itäuusmaalaisia kyliä ovat 1997-2010:

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2012 1.1.2012. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.2.2012.
  2. ↑ a b Väestön ennakkotilasto, tammikuu 2012 31.1.2012. Tilastokeskus. Viitattu 28.2.2012.
  3. ↑ a b http://yle.fi/alueet/helsinki/uusimaa/2009/10/ita-uudenmaan_maakunta_lakkautetaan_1100759.html
  4. ↑ Koululaisen uusi tietosanakirja 7, artikkeli "Uusimaa", WSOY 1975
  5. ↑ Aino - Suuri Suomen kartasto, s. 63
  6. ↑ a b c http://www.jarviwiki.fi/wiki/Toiminnot:Kysy/-5B-5BLuokka:J%C3%A4rvi-5D-5D-5B-5BMaakunta::Uudenmaan-20maakunta-5D-5D/-3FPinta-2Dala/-3FSyvyys/-3FKunta/order%3DDESC/sort%3DPinta-2Dala
  7. ↑ http://www.jarviwiki.fi/wiki/Lohjanj%C3%A4rvi_%2823.021.1.001%29
  8. ↑ http://www.jarviwiki.fi/wiki/Simij%C3%A4rvi_eli_Iso-Simi_%2882.002.1.031%29
  9. ↑ http://www.vapo.fi/filebank/2306-9m606043_kurkisuon_yva-ohjelma_pieni_versio.pdf
  10. ↑ http://www.fmi.fi/saa/tilastot_5.html
  11. ↑ http://www.kemi.fi/kk021498/aurinko.html
  12. ↑ http://www.juhasinivaara.fi/mlinnat/uusiml.htm
  13. ↑ a b c d e Finlandia – Otavan iso maammekirja 1: Uusimaa, luku "Historia"
  14. ↑ http://www.nba.fi/fi/mjhporvoo
  15. ↑ Gardberg 2002, s. 87
  16. ↑ Gardberg 2002, s. 85
  17. ↑ Kylä - Keskiaikaa Itämeren rannalla, sivu 87
  18. ↑ a b Aino - Suuri Suomen kartasto, s. 64 ja 65
  19. ↑ http://www.stat.fi/til/vamuu/2011/12/vamuu_2011_12_2012-01-26_tie_001_fi.html
  20. ↑ http://pxweb2.stat.fi/database/statfin/vrm/vamuu/vamuu_fi.asp
  21. ↑ http://www.stat.fi/til/vamuu/2011/12/vamuu_2011_12_2012-01-26_tie_001_fi.html
  22. ↑ http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/vaesto/fi_FI/vaesto_johdanto/
  23. ↑ http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/vaesto/fi_FI/vaesto_johdanto/
  24. ↑ http://pxweb2.stat.fi/Dialog/Saveshow.asp
  25. ↑ http://www.stat.fi/til/synt/2010/synt_2010_2011-04-15_tau_001_fi.html
  26. ↑ http://www.stat.fi/til/synt/2010/synt_2010_2011-04-15_kuv_003_fi.html
  27. ↑ http://www.hanko.fi/tietoa_hangosta
  28. ↑ a b c d e f http://pxweb2.stat.fi/Database/StatFin/vrm/vaerak/vaerak_fi.asp
  29. ↑ http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-08-31_001.html?s=0#7
  30. ↑ http://hankinnat.fi/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;374;36984;163447
  31. ↑ http://www.stat.fi/til/pata/2009/pata_2009_2011-03-03_tau_002_fi.html
  32. ↑ http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/Aluetalous/fi_FI/Aluetalous/
  33. ↑ http://www.stat.fi/til/syr/2007/01/syr_2007_01_2009-02-10_kat_001.html
  34. ↑ http://www.largestcompanies.fi/default$/lev2-TopList/lev2Desc-Suurimmat_yritykset_(liikevaihto)/AdPageId-102/list-2/cc-FI/lang-FIN/
  35. ↑ http://www.stat.fi/til/tyti/2010/tyti_2010_2011-02-15_tau_014_fi.html
  36. ↑ http://tietopalvelu.uudenmaanliitto.fi/Tyomarkkinat/tyopaikkaomavaraisuus/
  37. ↑ http://www.tem.fi/files/29078/maakun2010.pdf
  38. ↑ a b http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/kan/altp/altp_fi.asp
  39. ↑ http://www.mediataloesa.fi/mediatiedot
  40. ↑ http://yle.fi/ohjelmat/radio/radiosuomi/itauusimaa
  41. ↑ http://yle.fi/alueet/helsinki/ylen-lantinen/
  42. ↑ http://www.radiofakta.se/public/fi_lr.asp
  43. ↑ http://koti.mbnet.fi/hyundai/rata.htm
  44. ↑ http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/hankkeet/kaynnissa/keharata/tietoa_keharadasta
  45. ↑ http://www.tiehallinto.fi/servlet/page?_pageid=70&_dad=julia&_schema=PORTAL30&menu=2372&_pageid=71&linkki=613&julkaisu=380&kieli=fi
  46. ↑ http://www.ake.fi/ake
  47. ↑ http://www.stat.fi/index.html>
  48. ↑ http://www.ake.fi/ake
  49. ↑ http://www.helsinki-vantaa.fi/enemman-tietoa/helsinki-vantaa-lyhyesti
  50. ↑ http://www.uudenmaanliitto.fi/files/435/Liiteraportti_3_Liikenneselvitys.pdf
  51. ↑ http://www.intermin.fi/intermin/images.nsf/files/bb18d67661105a63c22572f400378f22/$file/tutkinnon_suorittaneet_maakunnittain_1998_ja_2005.pdf
  52. ↑ http://www.evl.fi/kkh/ktk/uskonnol.htm
  53. ↑ http://www.evl.fi/kkh/ktk/nelivuotiskertomus2000_2003/kehitys/yksi.htm
  54. ↑ http://www.mil.fi/index.dsp
  55. ↑ http://www.hus.fi/?path=1
  56. ↑ http://www.uudenmaanliitto.fi/files/3194/Uusmaalaiset_kylat_2011.pdf
  57. ↑ Uudenmaan liiton kartta

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Uudenmaan maakunnan seutukunnat
Helsingin seutukunta | Loviisan seutukunta | Porvoon seutukunta | Raaseporin seutukunta
Entiset seutukunnat
Lohjan seutukunta
Suomen maakunnat

Ahvenanmaa | Etelä-Karjala | Etelä-Pohjanmaa | Etelä-Savo | Kainuu | Kanta-Häme | Keski-Pohjanmaa | Keski-Suomi | Kymenlaakso | Lappi | Pirkanmaa | Pohjanmaa | Pohjois-Karjala | Pohjois-Pohjanmaa | Pohjois-Savo | Päijät-Häme | Satakunta | Uusimaa | Varsinais-Suomi
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Uudenmaan_maakunta&oldid=11264516
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä