Mustarastas

Wikipedia

Mustarastas
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Luokka: Linnut Aves Lahko: Varpuslinnut Passeriformes Heimo: Rastaat Turdidae Suku: Rastaat Turdus Laji: merula
Kaksiosainen nimi
Turdus merula Linnaeus, 1758
Mustarastaan levinneisyys
Katso myös
Mustarastas Wikispeciesissä   Mustarastas Commonsissa

Mustarastas (Turdus merula) on varpuslintuihin kuuluva rastas.

Koiras on hiilenmusta ja nokka keltainen, naaras on tummanruskea selkäpuolelta, vaaleampi alta ja sen nokka on ruskea. Nuoren koiraan nokka on tumma pitkälle kevääseen. Nuori lintu on erotettavissa vanhasta haalistuneiden siiven isojen peitinhöyhenten perusteella.

Pituus 24,5–27 cm, siipien kärkiväli 34,5–40 cm paino 75,5–110 g.

Laulaa puun korkeimmalla oksalla tai muualla korkealla olevassa kohdassa esimerkiksi maston huipulla.  Laulu^? on kaunista melodista lurittelua, jossa on huilumaisia ääniä ja joka kuuluu kauas kesäiltoina ja aikaisin aamuisin ennen auringon nousua. Lentoääni tilhimäinen sirinä. Varoittelee ”tsuk-tsuk”, ja oikein hädissään ollessaan viheltää erittäin korkeaa säveltä. Hämärissä kuulee jankuttavaa plinkutusta minuuttikaupalla yhteen menoon.

Vanhin suomalainen rengastettu mustarastas on ollut 9 vuotta 2 kuukautta 15 päivää vanha.

Sisällysluettelo 1 Levinneisyys 2 Elinympäristö 3 Lisääntyminen 4 Ravinto 5 Erityispiirteitä 6 Kuvia 7 Lähteet

[muokkaa] Levinneisyys

Koko napapiirin eteläpuolinen Eurooppa, Balkania myöten. Läntisessä Aasiassa muun muassa Iranissa on pari alalajia, Pohjois-Afrikassa omansa. Istutettu muun muassa Australiaan ja Uuteen Seelantiin, missä jo haitaksi alkuperäisille paikallisille lajeille. Pohjoisamerikkalainen samannäköinen lintu ei ole edes sukua.

Suomessa pesii yleisenä Tornio–Kainuu linjan eteläpuolella. Parimäärämme on n. 210 000 paria.

Mustarastas on osittaismuuttaja, jonka kannasta suurin osa muuttaa loka–marraskuussa Länsi-Eurooppaan, etenkin Ranskaan ja Isoon-Britanniaan. Ne palaavat maalis–huhtikuussa. Osa kannasta talvehtii Suomessa, varsinkin hyvinä pihlajanmarjatalvina runsaana. Talvella 2006–2007 talvehti runsaasti lintuja Suomen pääkaupunkiseudulla poikkeuksellisen lämpimän talven johdosta.

[muokkaa] Elinympäristö

Alun perin harvahkojen metsien asukki on viimeisen sadan vuoden aikana tullut yhä lähemmäs ihmistä puistoihin ja omakotialueille. Pesii lähes kaikenlaisissa metsissä, myös varttuneissa taimikoissa. Runsain on lehdoissa ja rehevissä metsissä, missä on runsaasti pensaskerrosta. Mustarastas on yleistynyt koko Euroopassa myös kaupunkialueille ja talojen suojaisiin pihoihin. Saattaa pesiä jopa kaupunkiasuntojen parvekkeilla, jos niitä ei häiritä.

[muokkaa] Lisääntyminen

Kuppimainen, kuivista ruohoista rakennettu pesä matalalla pensaassa, nuoressa kuusessa, kivellä, halkopinossa, rakennuksessa jne. Mustarastas voi pesiä 3 kertaa kesässä. Ensimmäisen pesueen muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuussa. Naaras munii tavallisesti 4 tai 5 vihertävää, pilkullista munaa, joita se hautoo noin 2 viikkoa, ja poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Emot (vain koiras?) hoitavat niitä vielä 2–3 viikkoa.

[muokkaa] Ravinto

Kaikkiruokainen: madot, nilviäiset, hyönteiset, marjat, hedelmät, siemenet, ruoantähteet. Talviruokintaan Suomessa ovat kuivatut omenaviipaleet parhaita.

[muokkaa] Erityispiirteitä

Mustarastas voi oppia matkimaan muun muassa ambulanssin sireenin ääntä, auton murtohälyttimen ulinaa, kännykän soittoääniä, moottorisahaa ja vislausta. Lintuekspertti Steven Dudleyn mukaan toisin kuin kottaraiset ja muut rastaat, mustarastas harrastaa matkimista vain harvoin.^[2]

[muokkaa] Kuvia

Naaras

Pesä munineen

Pesä poikasineen

[muokkaa] Lähteet