Suvisaaristo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suvisaaristo
Sommaröarna
Kaupungin kartta, jossa Suvisaaristo korostettuna. Espoon kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Suvisaaristo korostettuna.
Espoon kaupunginosat
Kaupunki Espoo
Suurpiiri Suur-Espoonlahti
Kaupunginosa nro 32[1]
Pinta-ala 173,0 km² [2]
Väkiluku 644 [3]  
Osa-alueet Bergö, Furuholm, Kopplorna, Lehtisaaret, Lilla Pentala, Moisö, Pentala, Ramsö, Skataholmen, Stora Bodö, Svartholmen, Svinö
Postinumerot 02380
Lähialueet Soukka
Lill-svinön tilan rakennuksia 1957

Suvisaaristo (ruots. Sommaröarna) on Espoon merellinen kaupunginosa (alueet 451 ja 452), saaristo Suomenlahteen pistävän Soukan niemen edessä, Espoon lounaiskolkassa. Alueella on noin 500 ympärivuotista asukasta, mutta pääosan alueen rakennuskannasta muodostavat kesämökit.

Suvisaaristolaiset ovat aina olleet aktiivista väkeä, ja saarilla toimii yhdeksän rekisteröityä yhdistystä; jäsenluvuista suurimmat ovat pursiseura ESF, melontaseura Canoa, nuorisoseura SViE, VPK ja asukasyhdistys Sommarö-seura, jonka työn tuloksena Suvisaaristoon perustettiin oma vesiosuuskunta 1999, sen jälkeen kun Espoon kaupunki ei suostunut vesijohtoverkoston maksumieheksi haja-asutusalueen kalleuteen vedoten. Verkosto toteutettiin uudella tekniikalla, paineistetulla viemärillä, joka on perinteistä huomattavasti hellävaraisempi ympäristölle.

Uudenmaan liiton maakuntahallitus valitsi Suvisaariston Vuoden uusmaalaiseksi kyläksi 2007.[4]

HSL:n seutuliikennebussilla 145 pääsee Suvisaaristontien loppuun asti kerran–kaksi tunnissa. Palveleva lähikauppa löytyy muutama sata metriä Suvisaariston sillan jälkeen tien oikealla puolella, ja väylän varrella Skatanissa toimii kesäisin polttoaineasema veneilijöille.

Suvisaariston ja mantereen välissä olevassa Suinonsalmessa (ruots. Svinösund) pysähtyvät kesäisin Espoon kiertoajeluveneet.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvisaaristo koostui alun perin kolmesta tilasta, Stor-Svinö, Lill-Svinö ja Moisö.[5] Ajoittain historiassa ne ovat olleet hylättynä köyhyyden tai rauhattomien aikojen takia, mutta välillä myös suhteellisen vauraita. Vuoden 1571 veronkantorekisterissä Svinön tiloilla oli kummassakin kuusi lehmää ja kaksi hevosta. Moisöllä oli viisi lehmää, yksi vasikka ja yksi hevonen. Nämä lukumäärät ylittivät esimerkiksi kaikkien Matinkylän talonpoikien omistukset. Vauraus selittynee sillä, että Suvisaariston tilat olivat vanhastaan saaneet maksaa veronsa hylkeenrasvassa ja maavuokransa kuninkaankartanolle suolasilakoissa.

Saarien talonpojat lunastivat tilojaan omiksi 1825. Vuonna 1920 saariston kolme tilaa myytiin Juselius-suvun omistamalle Aktiebolaget Sommaröarna -osakeyhtiölle ja ne yhdistettiin saman vuonna yhdeksi Sommaröarna-nimiseksi tilaksi.[5] Täten sai alkunsa Suvisaarten kesämökkikausi. Saarissa, joihin ei ollut silloin vielä siltaa, oli kymmenisen kalastustorppaa, ja sattuneesta syystä näillä oli kieltolain aikana varaa lunastaa torppiaan ja rakennuttaa tilavia huviloita vuokrattaviksi helsinkiläisille.lähde? 1920-luvulla kuljettiin saaristohöyryillä ja moottorimatkustajaveneillä. Saariin oli rekisteröity yksi oma höyrylaiva, SS Sommaröarna, mutta se myytiin pian kannattamattomana. 1930-luvulla tulivat alkuun sähkö- ja puhelinjohdot ja 1936 sillat Svinölle ja Ramsölle, minkä jälkeen alkoi säännöllinen bussiliikenne. Sillat uusittiin ja levennettiin kaksikaistaisiksi 1976.

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinot ovat olleet perinteiset saaristoaskareet, kalastus, metsästys, pienimuotoinen maanviljely, ja saarilla toimi monta hyvänmaineista puunveistäjää, kivityöstäjää ja timpuria. Stor-Svinön isäntä 1880-luvulla oli myös jaalakippari. Aikaisemmin tiloilla oli luotsausvelvollisuus tarpeen tullen, ja asukkaita velvoitettiin myös ylläpitämään muutamia reimareita ja väylämerkkejä. 1950-luvulla Suvisaaristossa oli kuusi veneveistämöä, joissa kolmessa rakennettiin veneitä, ja kaikissa huollettiin veneitä ja moottoreita. Silloin oli vielä sillattomissa saarissa kuusi perhettä pääelinkeinona kalastusta harjoittavia ja siltojen ulottuvissa kolme, joille kaikille venehuolto oli tärkeä. Viimeinen ammattikalastaja vetäytyi eläkkeelle 1980-luvulla, mutta veneveistämöjä on edelleen kaksi toiminnassa, toinen niistä alueen synty­peräisen ­asukkaan hallussa. Yhden veneveistämön rakennuksessa toimi 1950-luvulta 1970-luvulle muovitehdas. Moisön viimeistä hevosta, Frelinde, saatettiin tuonpuoleisille laitumille 1952, ja lehmät, Utta ja Popsi, saivat 5-10 vuotta vielä armonaikaa. 1960-luvulle asti toimi Lill-Svinön rakennuksissa vuokraviljelijä, jolla oli muutama lehmä. Muutamalla timpurilla oli oma hevonen auttamassa työnsä kuljetuksissa. Muutamaa vuotta pidettiin Svinössä kesäisin lampaita osakastoiminnan muodossa, ja Moisössä oli toimiva kanala 1970-luvun loppuun saakka. Enimmillään kauppoja oli kolme ja postikonttorikin tuli 1970-luvulla, mutta se oli toiminnassa vain muutaman vuoden.

Väestö, rakennuskanta ja infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ympärivuotista asutusta oli 1950-luvulla viitisenkymmentä taloutta ja väestö oli kahta lukuun ottamatta ruotsinkielisiä. Vuonna 2012 Suvisaariston asukasluku oli 640, joista ruotsinkielisiä 218 (34 %).[6] Alkuperäisväestöstä on ehkä parisenkymmentä perhettä jäljellä. Alue oli 1970-luvulta 1990-luvulle saakka kaavoituksen kesken­eräisyyden vuoksi rakennus­kiellossa, eikä sitä myöhemminkään ole rakennettu kovin tiheästi. Kuitenkin 1800-luvulla rakennettuja taloja lienee enää muutama jäljellä, muun muassa Pentalan kalastajatilan ranta-aitta, Munkholmenin huvila ja Moisön navetta. 1990-luvulla tonttihinnat kipusivat melko korkealle, ja uudisrakennukset ovatkin nykypäivinä niiden mukaisia. Pääsaarilla kesäasutusta on enää nimeksi, mutta ulkosaarilla mökkejä on vielä jonkun verran käytössä. Vuonna 2008 enää yksi perhe asui ympäri vuoden saaressa, johon ei ole tieyhteyttä.

Saaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saaret joihin tieyhteys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergö
  • Furuholm
  • Moisö
  • Ramsö
  • Skataholmen
  • Svartholm
  • Suino (Svinö)

Muut saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi saariryhmään kuuluu nelisenkymmentä saarta ilman siltayhteyttä, suurin niistä Pentala. Muita esimerkiksi Alskär ja Kytön linnoitussaaret.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Espoon viralliset kaupunginosat (PDF) 12.12.2012. Espoon Kaupunki. Viitattu 23.10.2014.
  2. Espoon kaupunginosien pinta-alat hri.fi. 24.10.2014. HRI. Viitattu 24.10.2014.
  3. Espoon asukasluku vuodenvaihteessa 2013/2014 (PDF) (Sivu 2) 11.4.2014. Espoon Kaupunki. Viitattu 24.10.2014.
  4. Uudenmaan liitto
  5. a b Kytöstä muodostetaan uusi tila - Toimitusmiesten mielestä Edelmannit omistajia, Espoon kaupunki eri mieltä – Maanmittauslaitos tiedottaa
  6. Helsingin seudun aluesarjat (Tilasto: Espoon väestö äidinkielen mukaan 1.1.) Viitattu 15.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]