Hiidenkirnu

Wikipedia

Hiidenkirnu on kalliossa oleva lieriönmuotoinen kuoppa. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä isoa kiveä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä, paikoillaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja. Virran on täytynyt olla riittävän voimakas pitääkseen pienemmät kivet poissa, ja tarpeeksi korkea, jotta muut painavat kivet ohittaisivat syntyvän kirnun muualta virran syvemmistä kohdista, eivätkä tukkisi syntyvää kirnua. Hiidenkirnujen syvyys voi olla useita metrejä. Monissa hiidenkirnuissa on edelleen jauhinkivi pohjalla.

Hiidenkirnuista ei ole tehty paljonkaan tutkimuksia Suomessa tai muualla maailmassa, joten on hyvin vaikea sanoa tarkkaa listaa maailman tai edes Suomen suurimmista hiidenkirnuista. Samoin hiidenkirnun käsite voi joskus olla hämärä: Jalasjärven Pirunpesää nimitetään usein hiidenkirnuksi vaikka se on todellisuudessa rapauma. ^[1]

Sisällysluettelo 1 Hiidenkirnun synnystä 2 Suomen hiidenkirnuja 2.1 Aholanvaaran hiidenkirnut 2.2 Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja 2.3 Muita Suomen hiidenkirnuja 3 Vaihtoehtoinen syntyteoria 4 Aiheesta muualla 5 Lähteet

[muokkaa] Hiidenkirnun synnystä

Normaalin väitteen mukaan hiidenkirnu olisi syntynyt, kun jääkauden aikainen jäätikönalinen tai jään ulkopuolella oleva joki pyöritti kiviä samalla kohdalla, ja kivet hioivat lopulta maahan symmetrisen kolon. Nykyajan jäätiköistä tiedetään, että vettä virtaa joissain kohdissa jäätikön alla.

Toisen, ehkä paremman teorian mukaan jään päällä virtasi alkuaan sulamisvesijoki tai sulamisvesijoki, joka putosi jäärailoon, ja virtaus alkoi pyöriä. Joissain kohdissa pyörivä, satojen metrien korkeudelta putoava virtaus porasi itsensä peruskallioon asti, ja hyvin voimakkaan vesivirtauksen mukanaan kuljettama sora ja kivet toimivat hiomalaikan tavoin.

[muokkaa] Suomen hiidenkirnuja

[muokkaa] Aholanvaaran hiidenkirnut

Tiettävästi Suomen suurin hiidenkirnu sijaitsee Sallan kunnassa sijaitsevassa Aholanvaaran kylässä Kalliovaarassa. Alueella on useita pienempiä hiidenkirnuja sekä yksi suurempi, jonka paikalliset ovat nimenneet Juomapadaksi. Vuonna 1996 Geologian tutkimuskeskus yhteistyössä Lapin ympäristökeskuksen kanssa tyhjensi Juomapadan vedestä ja tutki hiidenkirnua ^[2]. Juomapata on soikea: sen halkaisija vaihtelee kolmestatoista metristä 15,5 metriin. ^{[3] [4]} Tarkkaa syvyyttä ei saatu selville, koska kirnun pohjalla oli lohkareikkoa. Lohkareikon reunasta on hiidenkirnun reunalle 9,5 metriä. Geologian tutkimuskeskus arvioi että kirnun todellinen syvyys voi olla jopa yli 13 metriä. Joka tapauksessa Juomapata on tilavuudeltaan Suomen suurin hiidenkirnu. Se sijoittuu oletettavasti myös hyvin korkealle vertailtaessa maailman suurimpia hiidenkirnuja.

Kalliovaarassa on myös kolme muuta hiidenkirnua, joiden halkaisijat vaihtelevat viidestä metristä kahteentoista metriin.

[muokkaa] Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja

Helsingissä, Pihlajamäessä Rapakiventiellä sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, mahdollisesti yli 100 000-vuotiaita. Suurempi, Aarnipata, on läpimitaltaan 6,9 metriä ja syvyydeltään 8,45 metriä. Kirnuista pienempi on läpimitaltaan 1,6 metriä ja syvyydeltään 3,2 metriä. ^[5]

Hiidenkirnut löytyivät tietöiden yhteydessä vuosina 1993 ja 1994 hetkeä ennen kallion räjäytystä. Molemmat kirnut löysi Pihlajamäkeä -60-luvulla suunnitellut arkkitehti Sulo Savolainen. Kirnut tyhjennettiin maa-aineksesta ja vedestä vuonna 1995, jonka jälkeen Geologian tutkimuskeskus geologi Heikki Hirvaksen johdolla määritti kirnujen iän. Pihlajamäen hiidenkirnut rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä 28.3.1995.

Kirnut saivat nimet Aarnipata ja Rauninmalja Pihlajamäki-Seuran ja Helsingin kaupungin järjestämän nimikilpailun tuloksena vuonna 2008. Nimet viittaavat sekä kirnujen sijaintiin Pihlajamäessä sekä suomalaisiin kansanuskomuksiin.

[muokkaa] Muita Suomen hiidenkirnuja

• Askolan hiidenkirnut
• Hangon hiidenkirnut
• Uotilan hiidenkirnu Raumalla
• Pursialan hiidenkirnu Mikkelissä
• Vartsalan Pirunvuoren hiidenkirnu Salossa
• Öjbergetin hiidenkirnu Sundomissa, Vaasassa
• Hirvaan hiidenkirnut Rovaniemen Rautionsaaressa
• Imatrankosken reunojen hiidenkirnut Imatralla
• Pumpulikirkon hiidenkirnu Rautavaaralla
• Seurasaaren hiidenkirnu
• Lauttasaaren hiidenkirnu

[muokkaa] Vaihtoehtoinen syntyteoria

Suomalainen yksityisajattelija Keijo Parkkunen väittää, että hiidenkirnut eivät voineet syntyä jääkauden sulamisvesien tuloksena, koska hänen mukaansa sellaisia ei nähdä koskissa nytkään. Parkkusen mukaan moniin puhdistettuihin hiidenkirnuihin on jätetty näytiksi yksi tai kaksi kiveä, jotta turisteille voitaisiin selittää hiidenkirnujen synty. Parkkusen omien kaivausten mukaan hiidenkirnu oli synnyttyään täynnä kiviä; pohjan kivet olivat pienempiä kuin pinnan kivet, ja kiviä oli yhteensä kymmeniä tuhansia.^[6]. Hänen mukaansa kirnun syntyessä esiintyi suuria lämpötiloja, mikä voidaan päätellä kivistä.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Pihlajamäen hiidenkirnut ovat ehkä maailman vanhimmat

[muokkaa] Lähteet