Hiidenkirnu

Hiidenkirnu Rovaniemellä.

Hiidenkirnu on kalliossa oleva lieriönmuotoinen kuoppa. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä isoa kiveä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä, paikoillaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja. Virran on täytynyt olla riittävän voimakas pitääkseen pienemmät kivet poissa, ja tarpeeksi korkea, jotta muut painavat kivet ohittaisivat syntyvän kirnun muualta virran syvemmistä kohdista, eivätkä tukkisi syntyvää kirnua. Hiidenkirnujen syvyys voi olla useita metrejä. Monissa hiidenkirnuissa on edelleen jauhinkivi pohjalla.

Hiidenkirnuista ei ole tehty paljonkaan tutkimuksia Suomessa tai muualla maailmassa, joten on hyvin vaikea sanoa tarkkaa listaa maailman tai edes Suomen suurimmista hiidenkirnuista. Samoin hiidenkirnun käsite voi joskus olla hämärä: Jalasjärven Pirunpesää nimitetään usein hiidenkirnuksi vaikka se on todellisuudessa rapauma.

Hiidenkirnun synnystä

Sulamisvettä syöksyy jäätikön pinnalta alas jäässä olevaan kuiluun. Eräs hiidenkirnujen syntyteoria väittää jäätikön pinnalta pudonneen veden poraavan hiidenkirnuja.

Tavallisin näkemys hiidenkirnujen synnystä on se, että jäänalainen veden virtaus synnytti ne.

Nykyään väitetään yleensä, että jään päällä ollut sulamisvesi putosi jääkaudellakin jäätikkökaivoon niin kuin nykyäänkin jäätiköissä. Putoavan veden virtaus alkoi pyöriä, irroitti alussa jään pohjalla ollut kiveä, soraa jne. Nämä irroittivat kivestä uutta ainesta. Hyvin voimakkaan vesivirtauksen mukanaan kuljettama sora ja kivet toimivat hiomalaikan tavoin.

Perinteisen käsityksen mukaan hiidenkirnujen synnyttänyt vesivirtaus olisi ollut jäänalinne tunnelissa virtaava joki tai jäätiköstä lähtenyt sulamisvesijoki. Hiidenkirnun syntypaikka olisi ollut tässäkin vesiputous jyrkänteen alla tai voimakas pyörre lohkareen takana.

Kolmas ajatus väittää hiidenkirnujen syntyneen sinne, missä kallio oli herkemmin kuluvaa kuin muualla virtausalueella. pehmeän kiven paikat vaikuttivat suoraan hiidenkirnujen muotoon. Tästä esimerkkinä ovat esimerkiksi Etelä-Afrikassa havaitut hiidenkirnut.

Rantakirnut

Rantakirnut ovat hiidenkirnuja matalampia muodostumia, jotka esiintyvät monesti ryhminä. Niitä väitetään rannan voimakkaiden tyrskyjen synnyttämiksi. Niitä esiintyy Itämeren ja muutaman suuren järven rannoilla, myös Suomessa..

Rapautumiskuopat

Rapautumiskuopat muistuttavat ulkoisesti jossain määrin hiidenkirnuja. Nekin ovat kalliossa olevia "reikiä". Mutta niiden reunat ovat epätasaiset ja niiden seinämistä voi irrottaa joskus soraa jopa paljain käsin. Ne ovat syntyneet kalliossa olevaan kiviainekseltaan helpommin rapautuvan kohdan alkaessa rapautua. Rapautumiskuoppia on tavallisesti rapakivigraniiteissa ja muissa helposti rapautuvissa graniiteissa. Rapautumiskuoppia on Suomessa hieman alle 50.

Suomen hiidenkirnuja

Aholanvaaran hiidenkirnut

Juomapata, Suomen suurin hiidenkirnu.

Tiettävästi Suomen suurin hiidenkirnu sijaitsee Sallan kunnassa sijaitsevassa Aholanvaaran kylässä Kalliovaarassa. Alueella on useita pienempiä hiidenkirnuja sekä yksi suurempi, jonka paikalliset ovat nimenneet Juomapadaksi. Vuonna 1996 Geologian tutkimuskeskus yhteistyössä Lapin ympäristökeskuksen kanssa tyhjensi Juomapadan vedestä ja tutki hiidenkirnua. Juomapata on soikea: sen halkaisija vaihtelee kolmestatoista metristä 15,5 metriin. Tarkkaa syvyyttä ei saatu selville, koska kirnun pohjalla oli lohkareikkoa. Lohkareikon reunasta on hiidenkirnun reunalle 9,5 metriä. Geologian tutkimuskeskus arvioi että kirnun todellinen syvyys voi olla jopa yli 13 metriä. Joka tapauksessa Juomapata on tilavuudeltaan Suomen suurin hiidenkirnu. Se sijoittuu oletettavasti myös hyvin korkealle vertailtaessa maailman suurimpia hiidenkirnuja.

Kalliovaarassa on myös kolme muuta hiidenkirnua, joiden halkaisijat vaihtelevat viidestä metristä kahteentoista metriin.

Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja

Helsingissä, Pihlajamäessä Rapakiventiellä sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, mahdollisesti yli 100 000-vuotiaita. Suurempi, Aarnipata, on läpimitaltaan 6,9 metriä ja syvyydeltään 8,45 metriä. Kirnuista pienempi on läpimitaltaan 1,6 metriä ja syvyydeltään 3,2 metriä.

Pihlajamäen hiidenkirnut Helsingissä.

Hiidenkirnut löytyivät tietöiden yhteydessä vuosina 1993 ja 1994 hetkeä ennen kallion räjäytystä. Molemmat kirnut löysi Pihlajamäkeä 60-luvulla suunnitellut arkkitehti Sulo Savolainen. Kirnut tyhjennettiin maa-aineksesta ja vedestä vuonna 1995, jonka jälkeen Geologian tutkimuskeskus geologi Heikki Hirvaksen johdolla määritti kirnujen iän. Pihlajamäen hiidenkirnut rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä 28.3.1995.

Kirnut saivat nimet Aarnipata ja Rauninmalja Pihlajamäki-Seuran ja Helsingin kaupungin järjestämän nimikilpailun tuloksena vuonna 2008. Nimet viittaavat sekä kirnujen sijaintiin Pihlajamäessä sekä suomalaisiin kansanuskomuksiin.

Muita Suomen hiidenkirnuja

• Askolan hiidenkirnut
• Hangon hiidenkirnut
• Uotilan hiidenkirnu Raumalla
• Pursialan hiidenkirnu Mikkelissä
• Mannuistenvuoren hiidenkirnu Mietoisissa
• Vartsalan Pirunvuoren hiidenkirnu Salossa
• Öjbergetin hiidenkirnu Sundomissa, Vaasassa
• Rautiosaaren hiidenkirnut Rovaniemen Rautiosaaressa
• Imatrankosken reunojen hiidenkirnut Imatralla
• Pumpulikirkon hiidenkirnu Rautavaaralla
• Talvian hiidenkirnu Lohjalla
• Helsingissä:
  • Pihjalamäen hiidenkirnu
  • Käpylän hiidenkirnu
  • Seurasaaren hiidenkirnu
  • Lauttasaaren hiidenkirnu
  • Roihuvuoren Hiidenkirnut

Hiidenkirnuja muualla

Hiidenkirnuja Etelä-Afrikassa.

Hiidenkirnun tyyppisiä muodostelmia on havaittu myös alueilla, joilla jääkautta ei tunneta olleen. Esimerkiksi Etelä-Afrikan Blyde River Canyon.

Aiheesta muualla

Pihlajamäen hiidenkirnut ovat ehkä maailman vanhimmat

Rautiosaaren Sukulanrakan hiidenkirnut