Helsingin keskustaajama

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tilastollista taajamaa. Muista merkityksistä katso Helsinki (täsmennyssivu).
Helsingin keskustaajama
Helsingfors centraltätort

Helsingin keskustaajama

Koordinaatit: 60°10′15″N, 24°56′15″EKoordinaatit: 60°10′15″N, 24°56′15″E

Valtio Suomen lippu Suomi
Maakunta Uusimaa
Seutukunta Helsingin seutukunta
Kunta Helsinki, Espoo, Vantaa, Järvenpää, Kerava, Tuusula, Nurmijärvi, Kauniainen, Sipoo, Kirkkonummi ja Mäntsälä
Pinta-ala
 – Maa 640,46 km²
Väkiluku 1 176 976
 – Tiheys 1 837,7 as./km²
Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Tilastokeskus. Väkiluku ja maapinta-ala ovat ajankohdan 31.12.2012 mukaiset.[1]

Helsingin keskustaajama[1] (ruots. Helsingfors centraltätort)[2] on väkiluvultaan ja pinta-alaltaan Suomen suurin taajama ja kaupunkialue.[3] Taajama sijaitsee Uudenmaan maakunnassa ja Helsingin seutukunnassa. Vuoden 2014 huhtikuun lopussa Helsingin keskustaajaman väkiluku oli noin 1,2 miljoonaa asukasta,lähde? ja sen maapinta-ala oli 640,46 km²,[1] joten väentiheys taajaman alueella oli 1 876 as./km².lähde? Taajamassa rakennusten välimatka saa olla korkeintaan 200 m.

Helsinki on Suomen mittakaavassa suuri kaupunkialue. Se on noin 3,7 kertaa niin suuri kuin maan toiseksi suurin taajama, eli Tampereen keskustaajama. Maailman mittakaavassa Helsingin kaupunkialue on kuitenkin pieni, vasta sijalla 387.[4]

Taajaman väestö kunnittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin keskustaajama ulottuu 11 kunnan alueelle. Seuraavassa taulukossa on ilmoitettu näiden kuntien kokonaisväkiluvut ja näissä kunnissa asuva Helsingin keskustaajamassa asuvaksi tilastoitu väestö. Tiedot ovat ajankohdan 31.12.2011 ja 1.1.2012 voimaan astuneen kuntajaon mukaiset. Taulukossa on ilmoitettu myös muut (kokonaan tai osittain) kunnan alueella sijaitsevat taajamat.[5] Taulukko on järjestetty laskevaan suuruusjärjestykseen kolmannen sarakkeen (Siitä Helsingin keskustaajamassa) mukaisesti.

Kunta Kunnan väkiluku[5] Siitä Helsingin
keskustaajamassa[5]
 % Muut taajamat kunnan alueella[5]
Helsinki &&&&&&&&&0595384.&&&&00595 384 &&&&&&&&&0575487.&&&&00575 487 &&&&&&&&&&&&&096.070000096,7 Suomenlinna ja Söderkulla
Espoo &&&&&&&&&0252439.&&&&00252 439 &&&&&&&&&0245971.&&&&00245 971 &&&&&&&&&&&&&097.040000097,4 Kolmiranta, Kunnarla ja Simola
Vantaa &&&&&&&&&0203001.&&&&00203 001 &&&&&&&&&0198341.&&&&00198 341 &&&&&&&&&&&&&097.070000097,7 Jokimaa-Västra, Riipilä ja Söderkulla
Järvenpää &&&&&&&&&&038966.&&&&0038 966 &&&&&&&&&&038272.&&&&0038 272 &&&&&&&&&&&&&098.020000098,2  
Kerava &&&&&&&&&&034549.&&&&0034 549 &&&&&&&&&&033876.&&&&0033 876 &&&&&&&&&&&&&098.010000098,1  
Tuusula &&&&&&&&&&037667.&&&&0037 667 &&&&&&&&&&028805.&&&&0028 805 &&&&&&&&&&&&&076.050000076,5 Jokela, Nukari ja Palojoki
Nurmijärvi &&&&&&&&&&040349.&&&&0040 349 &&&&&&&&&&013850.&&&&0013 850 &&&&&&&&&&&&&034.030000034,3 Herunen, Klaukkala, Leppälampi, Nukari, Nurmijärven kirkonkylä, Palojoki, Rajamäki, Röykkä ja Simola
Kauniainen &&&&&&&&&&&08807.&&&&008 807 &&&&&&&&&&&08699.&&&&008 699 &&&&&&&&&&&&&098.080000098,8  
Sipoo &&&&&&&&&&018526.&&&&0018 526 &&&&&&&&&&&07586.&&&&007 586 &&&&&&&&&&&&&040.090000040,9 Borgby, Etelä-Paippinen, Gesterby, Savijärvi, Söderkulla ja Träskby
Kirkkonummi &&&&&&&&&&037192.&&&&0037 192 &&&&&&&&&&&06046.&&&&006 046 &&&&&&&&&&&&&016.030000016,3 Kirkkonummen kirkonkylä, Kolmiranta, Lapinkylä, Långvik, Veikkola ja Veklahti
Mäntsälä &&&&&&&&&&020131.&&&&0020 131 &&&&&&&&&&&02278.&&&&002 278 &&&&&&&&&&&&&011.030000011,3 Mäntsälän kirkonkylä, Numminen, Sälinkää ja Sääksjärvi

Taulukon prosenttiluvut on laskettu suhteuttamalla Helsingin keskustaajamassa asuva väestö kunnan kokonaisväkilukuun. Kaikkien suomalaisten asuinpaikan koordinaatit eivät kuitenkaan ole tiedossa. Esimerkiksi Helsingissä asui tilastojen mukaan 16 841 ihmistä, joiden asuinpaikka oli tuntematon.[5]

Taajaman kasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuntaa antava kartta Helsingin keskustaajamasta.[6]

Vuoden 1960 väestönlaskennassa taajaman nimeksi ilmoitettiin kunnan nimen Helsinki alapuolella pelkästään Keskusta. Tuolloin taajamassa oli 470 006 asukasta pinta-alan ollessa 180,2 km².[7] Vuoden 1970 väestönlaskennassa käytettiin nimeä Keskustaajama (Helsinki). Tuolloin keskustaajama oli kasvanut yhteen vuoden 1960 väestönlaskennassa määriteltyjen Kauniaisten, Kilon, Laajalahden, Laaksolahden, Mankkaan, Matinkylän, Otaniemen, Tapiolan, Tuomarilan, Järvenperän, Westendin, Vantaankosken ja Vaaralan taajamien kanssa. Näin muodostuneessa laajemmassa taajamassa oli vuoden 1970 väestönlaskennan mukaan 627 432 asukasta pinta-alan ollessa 295,45 km².[8]

Vuoden 1990 väestönlaskennassa oli edelleen käytössä nimi Keskustaajama (Helsinki). Tällöin taajaman väkiluku oli noussut 888 871 asukkaaseen ja taajaman pinta-ala oli jo 617,5 km².[9] Vuoden 1995 väestönlaskennassa taajamasta käytettiin nimeä Helsingin keskustaajama. Tuolloin taajaman väkiluku oli 949 132 henkeä ja pinta-ala 553,8 km². Taajama ulottui Helsingin lisäksi Espoon, Järvenpään, Kauniaisten, Keravan, Kirkkonummen, Nurmijärven, Sipoon, Tuusulan ja Vantaan alueelle.[10]

Nimeäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin keskustaajamasta käytetään myös nimiä Helsingin kaupunkialue jolloin keskustaajamaan kuuluvat Järvenpää ja Kerava erotetaan omiksi kaupunkialueikseen.[3] Sekä Helsingin kaupunkiseutu jolloin mukaan lasketaan myös keskustaajaman lähitaajamat, eli taajamat jotka sijaitsevat korkeintaan 3 kilometrin päässä keskustaajamasta,[6] sekä joskus pelkästään Helsinki.[6] Myös kansainvälisissä julkaisuissa kaupunkialueen nimi on aina sama kuin keskuskaupungin, poikkeuksena selkeät kaksoiskaupungit.[4]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajama jakaantuu eri rakennustehokkuuden mukaan erilaisiin kaupunkialueisiin. Sisempi kaupunki eli tiheästi ja yhtenäisesti rakennettu osuus kattaa Helsingin, Espoon ja Vantaan merkittävimmät asuinalueet. Tätä ympyröi harvemmin asuttu, mutta silti teknisesti taajaman määrityksen täyttävä ulompi kaupunkialue. Keskustaajama on yhteydessä tätä kautta myös omat kaupunkialueensa muodostaviin Keravaan ja Järvenpäähän.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2012 2.10.2013. Tilastokeskus. Viitattu 2.10.2013.
  2. Tätorter efter folkmängd och folktäthet 31.12.20121 2.10.2013. Statistikcentralen. Viitattu 2.10.2013. (ruotsiksi)
  3. a b Helminen, Ville ym.: Kaupungin-maaseudun alueluokitus Paikkatietomuotoisen alueluokituksen muodostamisperiaatteet (PDF) (s. 10 taulukko) Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.3.2013.
  4. a b Demographia World Urban Areas (World Agglomerations) 9th Annual Edition
  5. a b c d e Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 10.4.2013.
  6. a b c Kaupunkiseutujen rajaus 2010 28.2.2012. Ympäristöministeriö. Viitattu 10.4.2013.
  7. Yleinen väestölaskenta 1960 II: Väestön ikä, siviilisääty, pääkieli ym.. Suomen virallinen tilasto VI C:103. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1963.
  8. Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976.
  9. Taajamat 1990. Väestölaskenta 1990: Osa 11. Helsinki: Tilastokeskus, marraskuu 1992. ISBN 951-47-6528-1.
  10. Taajamat 1995. Väestölaskenta 1995: Osa 4. Helsinki: Tilastokeskus, 1997. ISBN 951-727-322-3.
  11. Paikkatietomuotoisen alueluokituksen muodostamisperiaatteet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]