Metsälehmus

Wikipedia

Metsälehmus
Metsälehmus (Tilia cordata)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Kasvit Plantae Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina Luokka: Varsinaiskaksisirkkaiset Rosopsida Lahko: Malvales Heimo: Malvaceae (Tiliaceae) Suku: Lehmukset Tilia Laji: cordata
Kaksiosainen nimi
Tilia cordata P.Mill.
Katso myös
Metsälehmus Wikispeciesissä   Metsälehmus Commonsissa

Metsälehmus (Tilia cordata) on puu, joka kasvaa suuressa osassa Eurooppaa ja Englannissa sen pohjoisinta osaa lukuun ottamatta. Suomessa se esiintyy luontaisesti Pietarsaari–Joensuu-linjan eteläpuolella^[1]. Metsälehmus on Tšekin kansallispuu. Metsälehmusta kutsutaan usein myös niinipuuksi. Suomessa Niinisalo on saanut nimensä siellä kasvavista lehmuksista.

Metsälehmusta viljellään laajalti myös Pohjois-Amerikassa siellä luontaisen amerikanlehmuksen sijasta, jolla on suuremmat ja karkeammat lehdet.

Lehmuksen runko on tumma, nuorten vesojen musta, ja sen oksat kaartuvat alaspäin. Se kasvattaa runsaasti tyvivesoja. Silmu on pullea ja tumma. Lehdet ovat pyöreän herttamaiset. Kasveja vähemmän tunteva saattaa sekoittaa nuoren lehmuksen pähkinäpensaaseen, jota kasvaa Suomen eteläosissa. Metsälehmus voi kasvaa jopa 30 metrin korkuiseksi. Se kukkii heinäkuussa, ja kukissa on voimakas huumaava tuoksu. Niiden siitepöly houkuttelee puoleensa mehiläisiä. Vain eteläisen Suomen tammivyöhykkeellä lehmus lisääntyy jotenkuten siementen avulla, sillä pohjoisemmassa siemenet eivät ehdi kypsyä ennen talven tuloa.

Sisällysluettelo 1 Levinneisyys ja yleisyys 2 Kasvupaikka 3 Käyttö 4 Lähteet 5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Levinneisyys ja yleisyys

Metsälehmus on mantereinen laji, toisin kuin monet muut jalot lehtipuut, eikä viihdy Suomen rannikkoseuduilla, lukuun ottamatta etelärannikkoa, jossa se ei ole kovin harvinainen. Se puuttuu länsirannikolta lähes kokonaan, mutta sisämaassa sitä kasvaa. Levinneisyytensä pohjoisimmilla alueilla metsälehmus on ainoa jalo lehtipuu. Tampereen leveyksillä se on jaloista lehtipuista yleisin, tosin sielläkin melko harvalukuinen Vaikka se on yleisempi mentäessä Tampereesta etelämmäksi, runsaammaksi kuitenkin muuttuvat nopeasti metsävaahtera ja pähkinäpensas, jotka ovat selvästi lehmusta yleisempiä etelärannikolla, mutta jo lehmusta harvinaisempia Tampereen leveyksillä, jossa kulkevat metsävaahteran ja pähkinäpensaan kasvualueiden pohjoisrajat. Lehmus muodostaa Suomessa harvemmin varsinaisia metsiä. Lähinnä sitä esiintyy pieninä löyhinä puuryhminä muiden puulajien seassa. Tammi taas voi esiintyä Etelä-Suomen tammivyöhykkeellä tammimetsikköinä.

Jo Baltiassa ja Etelä-Ruotsissa metsälehmus on suhteellisen yleinen puulaji, mutta erityisesti kuitenkin vasta Keski-Euroopassa.

[muokkaa] Kasvupaikka

Metsälehmus on kasvupaikaltaan melko vaatimaton jaloksi lehtipuuksi. Tämän ansiosta se ehkä onkin laajimmalle levinnein jalo lehtipuu Suomessa. Metsälehmus viihtyy lehdoissa, purolaaksoissa, jyrkänteiden juurella, rehevillä harjuilla, ja lehtomaisilla kankailla. Se ei useinkaan kärsi talvivaurioista Oulun eteläpuolla, ja se kasvaa jopa katu-ja pihapuuna Rovaniemellä saakka. Metsälehmus on suht hyvä kilpailija Etelä-Suomessa muille lehtipuille ja ravinteikkailla mailla se kukistaa nopeasti männyn. Kuuselle se ei kuitenkaan koskaan Suomessa pärjää, sillä kuusella on Suomen pitkässä kylmässä talvessa selvät kilpailuedut verrattuna lehmukseen.

[muokkaa] Käyttö

Metsälehmuksen puu on valkoista eikä siinä ole syitä. Puuaines on pehmeää. Sitä on perinteisesti käytetty veistoksiin. Lehmuksen kuori on kaksikerroksinen: päällä on kaarna ja sen alla on niintä. Niini hyvin sitkeää, ja aiemmin metsälehmuksella oli taloudellista arvoa merkittävänä niinen lähteenä. Puistolehmuksen ja erityisesti isolehtilehmuksen niini on hyvin haurasta ja heikkolaatuista. Metsälehmuksen niintä käytettiin sekä raakana että liotettuna. Niinestä tehtiin etupäässä köysiä ja virsuja, eteläisemmillä seuduilla niinilevyistä myös taiteltiin astioita. Venäjällä kudottiin niinestä myös mattoja rokos(k)oita, joista tehtiin säkkejä, kuleja (jauhokuli) sekä suhteellisen vedenpitäviä kuormapeitteitä. Näitä käytettiin suuria määriä myös Suomessa Venäjän vallan aikana.

Keski-Euroopassa metsälehmusta käytetään kujannepuuna, mistä tunnettu esimerkki on Unter den Linden Berliinissä. Suomessa taas kujannepuuna käytetään yleensä metsälehmuksen ja keskieurooppalaisen isolehtilehmuksen risteymää puistolehmusta (Tilia x vulgaris = T. x europaea), jota Keski-Euroopassa käytetään huomattavasti vähemmän. Puistolehmuksen tunnistaa muhkuraisesta rungosta, joskin lehmusten tunnistaminen toisistaan on usein hankalaa.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Luontoportti: Metsälehmus (Tilia cordata)
• Metsälehmus (Tilia cordata)
• Valokki - nettikasvio: Metsälehmus, niinipuu (Tilia cordata)
• ITIS: Tilia cordata (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Tilia cordata (englanniksi)