Suomenpihlaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomenpihlaja
Sorbus hybrida1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Pihlajat Sorbus
Laji: hybrida
Kaksiosainen nimi
Sorbus hybrida
L. 1762
Synonyymit
  • "Suomenorapihlaja" Crataegus fennica Pehr Kalm, 1765 [1]
  • Sorbus fennica [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suomenpihlaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suomenpihlaja Commonsissa
Suomenpihlajan lehti ala- ja yläpuolelta.

Suomenpihlaja eli härkäpihlaja[1] (Sorbus hybrida) on Lounais-Suomessa kasvava pihlajalaji. Lajin nimesi Carl von Linné. Pietari Kalmin antama nimi S. fennica ei ole kelvannut nimistötieteilijöille. Kuten lajin tieteellinen lajinimi hybrida kertoo, suomenpihlaja on syntynyt kahden eri lajin risteydyttyä. Tämä tapahtui noin kuusi tuhatta vuotta sitten Litorinameren rannikolla, ja kantalajeina olivat kotipihlaja (Sorbus aucuparia) ja saksanpihlajiin kuuluva "itämerenpihlaja" Sorbus rupicola.[1]

Suomenpihlaja kasvaa enintään 10–15 metriä korkeaksi puuksi. Muodoltaan se muistuttaa ruotsinpihlajaa, josta sen voi erottaa lehtien perusteella: suomenpihlajan lehden tyvellä on 1 tai 2 lehdykkäparia, joskus useampiakin, kun taas ruotsinpihlajan lehden tyvellä ei yleensä ole yksittäisiä lehdykkäpareja. Suomenpihlaja kukkii juhannuksen aikoihin. Kukinto on vaaleankeltainen tai lähes valkoinen[1]. Kukan halkaisija on suurempi kuin kotipihlajalla, noin puolitoista senttimetriä.[1] Suomenpihlajan marja on punainen ja pyöreä.

Suomenpihlaja kasvaa luonnonvaraisena Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa ja Lounais-Suomen rannikolla. Joidenkin lähteiden mukaan sitä esiintyisi myös Suomen ulkopuolella Ruotsin Södermanlandin ja Uplannin maakuntien rannikoilla, Gotlannissa, Tanskan Bornholmin saarella ja Norjassa.[1] Puistopuuna sitä viljellään yleisesti Etelä-Suomessa, joskin ruotsinpihlaja on tavallisempi. Ainakin Lounais-Suomessa, Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä laji on levittäytynyt istutusalueilta ympäröivään luontoon.[1] Kasvupaikan suhteen laji on vaatimaton, mutta mieluiten se kasvaa valoisassa kuivassa rinteessä. Luonnossa sen tyypillisintä esiintymisympäristöä ovat kivikkoiset niittyrinteet, kalliolehdot, laidunkedot ja karjalaitumet, yleensä lähellä meren rantaa.[1]

Suomenpihlajan marjoista voi tehdä mehua. Puuaines on lujaa ja vaaleata ja puusepänteollisuudessa kysyttyä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio (toim. Leena Hämet-Ahti, Juha Suominen, Tauno Ulvinen, Pertti Uotila, Seppo Vuokko). Suomen Luonnonsuojelun tuki. Helsinki, 1984. ISBN 951-9381-02-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Lindholm, Tapio: Suomenpihlaja, saariston puu. Suomen Luonto, 1989, 48. vsk, nro 1, s. 12–13. Suomen luonnonsuojeluliitto.