Raita

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo pajukasvista. Muista merkityksistä katso Raita (täsmennyssivu).
Raita
Salix caprea8.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Pajukasvit Salicaceae
Suku: Pajut Salix
Laji: caprea
Kaksiosainen nimi
Salix caprea
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Raita Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Raita Commonsissa

Raita (Salix caprea) on pajukasveihin (Salicaceae) kuuluva kasvi. Se on yleinen Euroopassa ja Luoteis-Afrikassa. Idässä levinneisyys ulottuu Itä-Aasiaan saakka.[1] Raidan latinankielinen nimi tarkoittaa "vuohen kanssa olevaa". Nimi johtuu siitä, että ensimmäisessä raidasta löydetyssä kuvassa vuohi syö sen lehtiä.[2]

Raita kasvaa pensas- tai puumaisesti 6–14 metriä korkeaksi, joskus jopa kahteenkymmeneen metriin. Lehdet ovat 5–12 cm pitkiä ja 3–8 cm leveitä, eli huomattavasti leveämmät kuin useimmilla pajuilla. Kukinnot ovat 3–7 cm pitkiä ja siemenet erittäin pieniä: noin 0,2 mm halkaisijaltaan. Ne vaativat hyvän maaperän itääkseen. Raita on kaksikotinen puu. Hedekukinnot ovat keltaisia ja pörheitä, kun taas emikukinnot vihertäviä ja ohuempia.[2]

Raidan kuori on pitkittäisraidallinen, ja lehtien alapinnalla kasvaa nukkaa. Näiden tuntomerkkien avulla sen voi erottaa muista pajulajeista, vaikka lajit risteytyvätkin helposti. [3]

Raidassa kasvaa useita lahottajia, joista yleisin on lähes kaikissa vanhoissa puissa esiintyvä raidankääpä (Phellinus conchatus). Muita elävissä raidoissa kasvavia yleisiä lahottajia ovat kuhmukääpä (Phellinus punctatus) ja arinakääpä (Phellinus igniarius) sekä harvinaisista lajeista ehkä tunnetuin raidantuoksukääpä (Haploporus odorus). Raita on melko lyhytikäinen puu. Se elää harvoin yli 50 vuotiaaksi.[2]

Raita on keskeinen ravintolähde monille hyönteisille. Suomen suurperhosista lähes 190 lajin on todettu käyttävän raitaa ravinnokseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 3.6.2009. (ruotsiksi)
  2. a b c Aamulehti s.17, 1.4.2010
  3. Puuproffa

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.