Hieskoivu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hieskoivu
Betula pubescens - Burgwald 002.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Pyökkimäiset Fagales
Heimo: Koivukasvit Betulaceae
Suku: Koivut Betula
Laji: pubescens
Kaksiosainen nimi
Betula pubescens
Ehrh.
Alalajit
  • (Metsä)hieskoivu (Betula pubescens ssp. pubescens) [1]
  • Tunturikoivu (Betula pubescens ssp. czerepanovii) [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hieskoivu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hieskoivu Commonsissa

Hieskoivu (Betula pubescens) on koivukasvien (Betulaceae) heimoon kuuluva puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa. Hieskoivun alalajiksi laskettava tunturikoivu esiintyy myös Grönlannissa. Hieskoivusta on myös punalehtinen muoto, jota kutsutaan punakoivuksi (Betula pubescens f. rubra).

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Betula pubescens.JPG

Hieskoivu on rauduskoivua pienempi puu, joka saavuttaa 15–25 metrin korkeuden. Hieskoivun varsi on nuorena rusehtava ja helposti repeilevä. Hieskoivun lehdet ovat pyöreämmät kuin rauduskoivun ja niissä on yksinkertainen sahalaita. Hieskoivun vuosikasvaimet ovat pehmeitä ja nukkamaisia. Latvus on pensasmainen ja oksat pystyhköjä.

Levinneisyys ja kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieskoivu kasvaa Euroopan pohjois- ja keskiosissa sekä Aasian pohjoisosissa. Pyreneiden niemimaan pohjoisosan vuoristoissa on erillinen esiintymisalue.[2] Levinneisyysalueen pohjoisosissa kasvava tunturikoivu on ainoa alkuperäinen puulaji Islannissa ja Grönlannissa.[3]

Hieskoivu on kasvupaikkansa suhteen vaatimattomampi kuin rauduskoivu. Se kasvaa soilla ja korvissa sekä tiukkasavisilla mailla, ja kestää kylmää. Sen juuristo toimii edelleen niin vetisessä maassa, jossa rauduskoivun juuristo "hukkuu" ja puut voivat huonosti tai kuolevat, esimerkiksi tulvan takia. Hieskoivua istutetaankin sen takia huonosti vettä läpäiseville maille, vaikka se ei ole niin tuottoisa kuin rauduskoivu.[4]

Kasvatus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hieskoivikko kasvatetaan hieman tiheämmässä kuin rauduskoivikko, koska sen latvusto on suppeampi, eikä vaadi niin paljon valoa, ja koska maaperä on märkää, jolloin vedestä ei tule puutetta. Hyvin kasvanut ja laatuharvennettu 50–60-vuotias hieskoivikko voi tuottaa tukkipuuta aivan kohtuullisen määrän. Tuoretta puuta sahattaessa havaitsee hienoisen värieron raudukseen verrattuna: hieskoivun sahauspinta on aavistuksen punertava, kun taas raudus on ennemminkin kellahtava. Periaatteessa molemmat koivulajit kelpaavat vaneripuiksi yhtä hyvin. Niiden puuaines on laadullisesti hyvin samankaltaista.[4] Mutta esimerkiksi mutkaisuutensa ja oksikkuutensa takia hieskoivu on usein rauduskoivua huonompi puulaji jatkojalostuksen kannalta.

Tuholaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet nisäkkäät vahingoittavat hieskoivua syömällä sen oksia. Niitä ovat hirvi, poro, metsäjänis, rusakko ja myyrät. Hyönteisistä tunturimittari ja äkämäpunkit syövät koivunlehtiä, koivunmantokuoriainen (Scolytus ratzeburgi) kaivaa käytäviä sen kuoren alle.

Hieskoivuissa usein nähtävät tuulenpesät ovat Taphrina betulina -tuulenpesäsienen aiheuttamia, ja vaarattomia. Sen sijaan muut sienet, esimerkiksi koivunruoste (Melampsoridium betulinum), voivat aiheuttaa tuhoja taimitarhoilla.[4] Monet eri sienet voivat myös aiheutta hieskoivussa versolaikkutautia. Hieskoivun yleisimpiä lahottajasieniä ovat arina-, juuri-, pakuri- ja taulakäävät.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio, s. 99. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Betula pubescens Den virtuella floran. Viitattu 9.9.2012.
  3. Virtuella Floran
  4. a b c Huopalainen, M.: Hieskoivu (Betula pubescens) Helsingin yliopisto, Metsäekologian laitos.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]