Metsäjänis
| Metsäjänis | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Lepus timidus Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||||
| Metsäjäniksen levinneisyys | ||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Metsäjänis Wikispeciesissä |
Metsäjänis (Lepus timidus) on jäniseläinten lahkoon kuuluva nisäkäs, joka on sopeutunut pohjoisen Euraasian oloihin.
Sisällysluettelo |
Kuvaus [muokkaa]
Metsäjänis on 50-60 cm pitkä, painaa 2–5,5 kiloa ja sen hännän pituus noin 7 cm. Metsäjänis voi elää jopa 13-vuotiaaksi. Kesäisin metsäjäniksen selkäpuoli on harmaanruskea ja pohjavilla vaaleanharmaata. Vatsapuoli on valkea lukuun ottamatta kaulan etuosaa. Korvissa on valkoiset reunat ja mustat kärjet. Talvisin metsäjäniksen turkki on valkoinen, ainoastaan korvanpäät ovat mustat. Takajalkojen varpaat metsäjänis levittää ikään kuin lumikengiksi, jolloin se pystyy kulkemaan lumella siihen uppoamatta. Takajalkojen jäljet ovat pehmeässä lumessa päärynänmuotoiset.[2] Metsäjänis kykenee juoksemaan jopa 60 kilometrin tuntinopeudella ja ui hyvin.
Levinneisyys [muokkaa]
Metsäjänis esiintyy Euroopan ja Siperian pohjoisosissa. Lisäksi eristyneitä populaatioita on Alpeilla, Irlannissa, Skotlannissa, Walesissa ja Hokkaidolla.
Lisääntyminen [muokkaa]
Metsäjänikset saavat 3–15 poikasta vuodessa 1–3 eri poikueessa. Tavallisesti lajilla on kaksi poikuetta vuodessa. Kiima alkaa helmikuussa. Naaraan tiineys kestää noin 40 vuorokautta. Naaras jättää pennut omiin oloihinsa tuntikausiksi, ja palaa imettämään niitä ajoittain. Pennut ovat lähes hajuttomia, mikä edesauttaa niiden selviytymisessä pedoilta. Pennut pystyvät huolehtimaan itsestään runsaan kahden viikon ikäisinä.
Ravinto [muokkaa]
Metsäjänis syö talvella lehtipuiden ja pensaiden oksia ja kuorta. Kesäaikaan se syö monenlaisten ruohokasvien varsia ja lehtiä sekä varpuja. Jäniseläinten ja muutamien jyrsijälajien ravinnonkäytössä on erikoisuus: ne syövät säännöllisesti osan ulosteestaan. Näin jänis siirtää umpisuolesta erittyvää ruoansulatusentsyymiä mahalaukkuun. Tuolloin papanoiden sisältö poikkeaa muulloin ulostetusta. Jänis ja muutkin kasvinsyöjät valikoivat ravintonsa ottaen huomioon sekä sen ravinteikkuuden että myrkyllisyyden. Talviaikaan, kun ruokaa on vähän, jänis vierailee mielellään kaatuneilla haavoilla. Jos haapaa tai muuta lehtipuuta ei ole, jänis syö myös koivua.
Saalistajat [muokkaa]
Metsäjänistä saalistavat monet eläimet, esimerkiksi kettu, kanahaukka, maakotka ja huuhkaja. Myös muut petolinnut, muun muassa hiirihaukka, pyydystävät jäniksen poikasia.
Metsästys [muokkaa]
- Pääartikkeli: Jäniksenmetsästys
Metsäjänistä metsästetään yleisesti. Vuosittain Suomessa metsästetään noin 200 000 yksilöä.[3]
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Lepus timidus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät. Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9.
- ↑ Riistatiedot RiistaWeb. Viitattu 31.10.2009.
