Metsäjänis

Wikipedia

Metsäjänis
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Nisäkkäät Mammalia Lahko: Jäniseläimet Lagomorpha Heimo: Jänikset Leporidae Suku: Jänikset Lepus Laji: timidus
Kaksiosainen nimi
Lepus timidus Linnaeus,1758
Katso myös
Metsäjänis Wikispeciesissä   Metsäjänis Commonsissa

Metsäjänis (Lepus timidus) on pohjoisiin oloihin sopeutunut jänislaji. Sitä esiintyy Fennoskandiassa ja Siperiassa. Lisäksi eristyneitä populaatioita on Alpeilla, Irlannissa, Skotlannissa, Walesissa ja Hokkaidossa. Talveksi metsäjänikset vaihtavat ruskean turkkinsa värin valkoiseen.

Metsäjänis on noin 49–55 senttimetriä pitkä, painaa 2–5,5 kilogrammaa ja sen hännän pituus on 4–9 senttimetriä. Metsäjänis kykenee juoksemaan jopa 60 kilometrin tuntinopeudella. Talvisin metsäjäniksen turkki on valkoinen ja se korvanpäät ovat mustat. Takajalkojen varpaat metsäjänis levittää ikään kuin lumikengiksi, jolloin se pystyy kulkemaan lumella siihen uppoamatta. Kesäisin jänikset ovat ruskeita ja korvissa on valkoiset reunat ja mustat kärjet.

Metsäjänis syö talvella lehtipuiden ja pensaiden oksia ja kuorta. Kesäaikaan se syö monenlaisten ruohokasvien varsia ja lehtiä sekä varpuja. Sen vihollisia ovat kettu, kanahaukka, maakotka ja huuhkaja. Sitä myös metsästetään yleisesti. Vuosittain Suomessa metsästetään n. 200 000 yksilöä (riista.fi).

Metsäjänikset saavat 3–15 poikasta vuodessa 1–3 eri poikueessa. Tavallisesti lajilla on kaksi poikuetta vuodessa. Kiima alkaa helmikuussa. Naaraan tiineys kestää noin 50 vuorokautta. Naaras jättää pennut omiin oloihinsa tuntikausiksi, ja palaa imettämään niitä ajoittain. Pennut ovat lähes hajuttomia, mikä edesauttaa niiden selviytymisessä pedoilta. Pennut pystyvät huolehtimaan itsestään runsaan kahden viikon ikäisinä. Metsäjänis voi elää jopa 13-vuotiaaksi.

[muokkaa] Ravinnonkäyttö

Jäniseläinten ravinnonkäytössä on muuan vähän tunnettu erikoisuus: ne syövät säännöllisesti osan ulosteestaan. Näin jänis siirtää umpisuolesta erittyvää ruoansulatusentsyymiä mahalaukkuun. Tuolloin papanoiden sisältö poikkeaa muulloin ulostetusta. Jänis ja kasvissyöjät yleensä, valikoivat ravintonsa ottaen huomioon sekä sen ravinteikkuuden että myrkyllisyyden. Talviaikaan, kun ruokaa on vähän, jänis vierailee mielellään niitä varten kaadetuilla haavoilla. Jos haapaa tai muuta lehtipuuta ei ole, jänis syö myös koivua. Siitä se jättää oksankärjet ja silmut syömättä, koska ne sisältävät muita osia enemmän koivun suojakseen kehittämiä kemikaaleja. Jos jänis pakotetaan oksankärki- ja silmuravinnolle, se menehtyy pian myrkytykseen.^lähde?

[muokkaa] Lähteet