Hiirihaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hiirihaukka
Buteo buteo 060716 800v1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Buteoninae
Suku: Hiirihaukat Buteo
Laji: buteo
Kaksiosainen nimi
Buteo buteo
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Buteo buteo dis.PNG
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Hiirihaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hiirihaukka Commonsissa

Hiirihaukka (Buteo buteo) on keskikokoinen päiväpetolintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiirihaukka on melkein korpin kokoinen petolintu. Sillä on tylppäkärkiset siivet ja lyhyt pyrstö. Rinta on keskiruskea, kainaloissa vaaleat laikut, muuten lintu on tummanruskea. Suomessa tavataan kahta alalajia. Läntinen buteo on kookkaampi ja tummempi. Itäinen vulpinus on hieman pienempi. Itäisen alalajin hiirihaukoilla on punertavan ruskea pyrstö ja muutoinkin väritys on vaaleamman tai punertavamman sävyinen. Alalajit risteytyvät keskenään ja välimuotoisia yksilöitä tavataan paljon. Sekä alapuolen valkoisen määrässä on muutoinkin paljon yksilökohtaista vaihtelua. Linnun pituus on 50–57 cm, paino 500–1 400 g, siipien kärkiväli 110–130 cm. Äänet ovat naukuvia. Naaras on koirasta kookkaampi.

Vanhin suomalainen rengastettu hiirihaukka on ollut 26 vuotta 10 päivää vanha. Euroopan vanhin oli tanskalainen 28 vuotta 9 kuukautta vanha hiirihaukka.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiirihaukkaa tavataan likimain koko Euroopassa ja osissa Aasiaa. Suomessa hiirihaukka on melko yleinen maan etelä- ja keskiosassa. Pohjoista kohti kanta harvenee. Suomessa pesii 8 000 paria. Nimialalaji buteo talvehtii Länsi-Eurooppassa. Itäinen vulpinus Afrikassa. Keväällä hiirihaukat palaavat maalis-huhtikuussa ja syksyllä lähtevät elo-lokakuussa. Joitakin yksilöitä talvehtii Etelä-Suomessa etenkin silloin, kun jyrsijöitä on runsaasti.

Euroopan pesimäkanta on 400 000–500 000 paria, joista 12 000–17 000 Britanniassa ja 100 000–200 000 Saksassa. Venäjällä pesii 400 000–600 000 ja Turkissa 1 000–5 000 paria.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiirihaukka viihtyy vaihtelevassa maastossa, jossa on sekä aukeita peltoja tai soita että metsää. Rannikolla etenkin laajojen merenlahtien ja rehevien järvien tuntumassa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiirihaukan pesä on tyypillisesti isossa puussa pellon tai suon laidassa, keskimäärin 10 metrin korkeudessa. Yleisin puulaji on kuusi, seuraavana mänty. Muninta voi alkaa jo huhtikuussa, tavallisesti toukokuussa. Munia on tavallisesti 2 tai 3, joskus jopa 5. Hyvinä myyrävuosina poikueet ovat isoja. Myyräkatovuonna pesintä saattaa jäädä väliinkin. Naaras hautoo noin 5 viikkoa. Poikaset oppivat lentämään noin 6 viikon ikäisinä. Haudonta-aikana linnut ovat arkoja, ja saattavat hylätä pesän ihmisen häirinnän takia.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiirihaukan pääravintoa ovat myyrät ja muut jyrsijät, mutta se syö myös muita pieniä eläimiä kuten käärmeitä, lintuja, jäniksenpoikasia ja sammakoita. Sen ruotsalainen nimi onkin ormvråk eli "käärmehaukka".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Buteo buteo IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.10.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]