Hiirihaukka
Wikipedia
| Hiirihaukka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Buteo buteo (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Hiirihaukka Wikispeciesissä |
Hiirihaukka (Buteo buteo) on keskikokoinen päiväpetolintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Hiirihaukka on varista hieman isompi petolintu. Sillä on tylppäkärkiset siivet ja lyhyt pyrstö. Rinta on keskiruskea, kainaloissa vaaleat laikut, muuten lintu on tummanruskea. Saalistaessaan avomaan yllä se pysähtyy usein lekuttelemaan paikoilleen.
Linnun pituus on 50–57 cm, paino 500–1 400 g, siipien kärkiväli 110–130 cm. Ääni on naukuva vihellys. Naaras on koirasta huomattavasti kookkaampi.
Vanhin suomalainen rengastettu hiirihaukka on ollut 26 vuotta 10 päivää vanha. Euroopan vanhin oli tanskalainen 28 vuotta 9 kuukautta vanha hiirihaukka.
[muokkaa] Levinneisyys
Hiirihaukkaa tavataan likimain koko Euroopassa ja osissa Aasiaa. Suomessa hiirihaukka on melko yleinen koko maassa Lappia myöten. Suomessa pesii 8 000 paria. Se muuttaa talveksi joko Afrikkaan tai Länsi-Eurooppaan, itäiset kannat Etelä-Aasiaan. Keväällä se palaa maalis-huhtikuussa ja syksyllä lähtee elo-lokakuussa. Joitakin yksilöitä talvehtii Etelä-Suomessa etenkin silloin, kun jyrsijöitä on runsaasti.
Euroopan pesimäkanta on 400 000–500 000 paria, joista 12 000–17 000 Britanniassa ja 100 000–200 000 Saksassa. Venäjällä pesii 400 000–600 000 ja Turkissa 1 000–5 000 paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Hiirihaukka viihtyy vaihtelevassa maastossa, jossa on sekä aukeita peltoja tai soita että metsää. Rannikolla etenkin laajojen merenlahtien ja rehevien järvien tuntumassa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Hiirihaukan pesä on tyypillisesti isossa puussa pellon tai suon laidassa, keskimäärin 10 metrin korkeudessa. Yleisin puulaji on kuusi, seuraavana mänty. Muninta voi alkaa jo huhtikuussa, tavallisesti toukokuussa. Munia on tavallisesti 2 tai 3, joskus jopa 5. Emot hautovat noin 5 viikkoa. Poikaset oppivat lentämään noin 6 viikon ikäisinä. Haudonta-aikana linnut ovat arkoja, ja saattavat hylätä pesän ihmisen häirinnän takia.
[muokkaa] Ravinto
Hiirihaukan pääravintoa ovat hiiret ja muut jyrsijät, mutta se syö myös muita pieniä eläimiä kuten käärmeitä, lintuja, jäniksenpoikasia ja sammakoita. Kumma kyllä, sen ruotsalainen nimi onkin ormvråk eli "käärmehaukka". Myös varikset kuuluvat Hiirihaukan ruokavalioon.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 17.10.2008.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Saurola, Pertti 1977: Suomalaisten hiirihaukkojen muuttoreitit. - Lintumies 2.1977 s. 45-53. LYL.
- Solonen, Tapio 1982: Hiirihaukan pesäpaikoista. - Ornis Fennica 59:191-192.
- Hiirihaukka Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
