Hiirihaukka
| Hiirihaukka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Buteo buteo (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Hiirihaukka Wikispeciesissä |
Hiirihaukka (Buteo buteo) on keskikokoinen päiväpetolintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Hiirihaukka on lähes korpin kokoinen petolintu. Sillä on tylppäkärkiset siivet ja lyhyt pyrstö. Rinta on keskiruskea, kainaloissa vaaleat laikut, muuten lintu on tummanruskea. Suomessa tavataan kahta alalajia. Läntinen buteo on kookkaampi ja tummempi. Itäinen vulpinus on hieman pienempi. Itäisen alalajin hiirihaukoilla on punertavan ruskea pyrstö ja muutoinkin väritys on vaaleamman tai punertavamman sävyinen. Alalajit risteytyvät keskenään ja välimuotoisia yksilöitä tavataan paljon. Sekä alapuolen valkoisen määrässä on muutoinkin paljon yksilökohtaista vaihtelua. Linnun pituus on 50–57 cm, paino 500–1 400 g, siipien kärkiväli 110–130 cm. Äänet ovat naukuvia. Naaras on koirasta kookkaampi.
Vanhin suomalainen rengastettu hiirihaukka on ollut 26 vuotta 10 päivää vanha. Euroopan vanhin oli tanskalainen 28 vuotta 9 kuukautta vanha hiirihaukka.
Levinneisyys [muokkaa]
Hiirihaukkaa tavataan likimain koko Euroopassa ja osissa Aasiaa. Suomessa hiirihaukka on melko yleinen maan etelä- ja keskiosassa. Pohjoista kohti kanta harvenee. Suomessa pesii 8 000 paria. Nimialalaji buteo talvehtii Länsi-Eurooppassa. Itäinen vulpinus Afrikassa. Keväällä hiirihaukat palaavat maalis-huhtikuussa ja syksyllä lähtevät elo-lokakuussa. Joitakin yksilöitä talvehtii Etelä-Suomessa etenkin silloin, kun jyrsijöitä on runsaasti.
Euroopan pesimäkanta on 400 000–500 000 paria, joista 12 000–17 000 Britanniassa ja 100 000–200 000 Saksassa. Venäjällä pesii 400 000–600 000 ja Turkissa 1 000–5 000 paria.
Elinympäristö [muokkaa]
Hiirihaukka viihtyy vaihtelevassa maastossa, jossa on sekä aukeita peltoja tai soita että metsää. Rannikolla etenkin laajojen merenlahtien ja rehevien järvien tuntumassa.
Lisääntyminen [muokkaa]
Hiirihaukan pesä on tyypillisesti isossa puussa pellon tai suon laidassa, keskimäärin 10 metrin korkeudessa. Yleisin puulaji on kuusi, seuraavana mänty. Muninta voi alkaa jo huhtikuussa, tavallisesti toukokuussa. Munia on tavallisesti 2 tai 3, joskus jopa 5. Hyvinä myyrävuosina poikueet ovat isoja. Myyräkatovuonna pesintä saattaa jäädä väliinkin. Naaras hautoo noin 5 viikkoa. Poikaset oppivat lentämään noin 6 viikon ikäisinä. Haudonta-aikana linnut ovat arkoja, ja saattavat hylätä pesän ihmisen häirinnän takia.
Ravinto [muokkaa]
Hiirihaukan pääravintoa ovat myyrät ja muut jyrsijät, mutta se syö myös muita pieniä eläimiä kuten käärmeitä, lintuja, jäniksenpoikasia ja sammakoita. Sen ruotsalainen nimi onkin ormvråk eli "käärmehaukka".
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Buteo buteo IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Saurola, Pertti 1977: Suomalaisten hiirihaukkojen muuttoreitit. - Lintumies 2.1977 s. 45-53. LYL.
- Solonen, Tapio 1982: Hiirihaukan pesäpaikoista. - Ornis Fennica 59:191-192.
- Hiirihaukka Lintukuva.fi -verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Hiirihaukka (Buteo buteo)
- ITIS: Buteo buteo (englanniksi)
