Amerikanlehmus
| Amerikanlehmus | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Tilia americana L. [1] |
||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Amerikanlehmus Wikispeciesissä |
Amerikanlehmus (Tilia americana) on Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista kotoisin oleva suurikokoinen, kesävihanta puu, joka kuuluu lehmusten sukuun ja malvakasvien heimoon.[1][2] Se on pohjoisimmaksi levinnyt lehmuslaji Pohjois-Amerikassa ja kaupallisesti merkittävä sahapuu Suurten järvien ympäristössä.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Amerikanlehmus on nopeakasvuinen puu, joka alkaa tuottaa siementä 15 vuoden iässä ja voi elää yli 200 vuoden ikäiseksi. Yleensä se kasvaa 23–40 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 90–120 senttimetriä paksuksi.[1][2] Suotuisissa olosuhteissa se voi kuitenkin kasvaa jopa 43 metriä korkeaksi ja 140 senttimetriä paksuksi.[2]
Amerikanlehmuksella on lähelle maanpintaa levittäytyvä juuristo, yksihaarainen ja muhkuraton runko, leveä ja pyöreä latvus sekä lyhyet ja heiveröiset, usein alaviistot haarat.[1][3] Nuorissa puissa kaarna on sileää ja ohutta mutta puun ikääntyessä se alkaa halkeilla ja paksuuntua ja muuttuu harjanteiseksi – vanhojen puiden tyviosassa kaarna voi olla noin tuuman paksuista.[1]
Nuori haararanka on kalju, ja silmut ovat suuria ja pulleita.[3][4] Ruodilliset lehdet sijaitsevat varrella kierteisesti ja niissä on pienet ja varhain karisevat korvakkeet.[4] Lehtilapa on 8–14 senttimetriä pitkä, leveänpuikea ja hertta- tai tylppätyvinen ja siinä on isot ja otakärkiset laitahampaat.[3][4] Sekä lehden tummanvihreä yläpinta että vaaleampi alapinta ovat kaljuja; alapinta voi olla myös harvaan tähtikarvainen.[3]
Amerikanlehmus on yksikotinen kasvi, joka kukkii kahden viikon ajan kesäkuussa.[1][2][4] Sen kukinto on riippuva viuhko, joka on kiinnittynyt kellanvihreään tukilehteen ja muodostuu 4–40 pitkäperäisestä ja tuoksuvasta, kellanvalkoisesta kukasta.[2][3][4] Verhiö koostuu viidestä lehdestä samoin kuin 1 senttimetriä leveä, säteittäinen, kellomaiselta näyttävä teriö. Kukat ovat kaksineuvoisia ja niissä on monia heteitä, joista viisi on terälehtimäisiä.[3][4] Hedelmä on 5–10 millimetriä leveä, palleromainen, sileä pähkylä, jonka sisällä on yksi tai kaksi siementä.[2][3][4] Pähkylät kypsyvät syys–lokakuussa, minkä jälkeen tuuli, painovoima ja villieläimet levittävät ne puun ympäristöön.[2]
[muokkaa] Levinneisyys
Amerikanlehmus on kotoisin Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosista. Sen levinneisyysalue ulottuu koillisessa New Brunswickin lounaisosiin, luoteessa Manitoban kaakkoisreunalle, lounaassa Oklahoman koilliskulmaan ja kaakossa Pohjois-Carolinan läntisimpiin osiin.[1][2]
[muokkaa] Elinympäristö
Amerikanlehmus sietää kohtalaisesti varjostusta ja menestyy parhaiten melko kosteassa ja hienojakoisessa maaperässä, joka sisältää runsaasti typpeä. Yleensä se kasvaa kuivissa tai tuoreissa, keski- tai runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä mutta joskus myös kalliomailla ja soilla.[1][3] Se muodostaa vain harvoin puhtaita metsiköitä.[1]
[muokkaa] Käyttö
Puusepät arvostavat suuresti amerikanlehmuksen kevyttä ja pehmeää, helposti työstettävää puuainesta. Se on kaupallisesti merkittävä sahapuu Suurten järvien ympäristössä, ja siitä valmistetaan teollisesti muun muassa tynnyreitä, laatikoita, puuviilua, lastuvillaa ja selluloosaa. Lisäksi sen nilasta saadaan niintä, jota käytetään köysien, mattojen ja korien punonnassa.[1][2] Se on myös yleinen hunajakasvi, ja sitä on istutettu paljon katujen varsille Yhdysvaltojen itäosissa.[2]
Amerikanlehmus on tärkeä ravinnonlähde ja pesäpaikka villieläimille. Valkohäntäpeura syö sen versoja ja nuoria lehtiä ja mehiläiset saavat sen kukista mettä. Monet pienet nisäkkäät ja linnut, esimerkiksi morsiosorsa ja amerikanpalokärki, kovertavat pesäkolonsa sen helposti lahoavaan puuhun.[1]
[muokkaa] Lähteet
- Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko & Peter M. A. Tigerstedt: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i j k Janet Sullivan: Tilia americana Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 8.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k T. R. Crow: American Basswood Silvics of North America – Volume 2: Hardwoods. Northeastern Area State & Private Forestry. Viitattu 8.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Alanko, 153.
- ↑ a b c d e f g Alanko, 152.
