Liito-orava

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liito-orava
Pteromys volans.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha[2]
Heimo: Oravat Sciuridae
Alaheimo: Pteromyinae[2]
Suku: Pteromys
Laji: volans
Kaksiosainen nimi
Pteromys volans
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Liito-oravan levinneisyys
Liito-oravan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Liito-orava Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Liito-orava Commonsissa

Liito-orava (Pteromys volans) on lähes koko Pohjois-Euraasian alueella tavattava jyrsijälaji ja Pteromys-suvun ainoa Euroopassa esiintyvä edustaja. Uhanalaisuudeltaan liito-orava on luokiteltu maailmanlaajuisesti elinvoimaiseksi[1] ja Suomessa vaarantuneeksi[3].

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava on Siperian taigavyöhykkeen laji, jota esiintyy Euroopan puolella Suomessa, Venäjällä ja Baltiassa. Liito-oravan levinneisyysalue ulottuu Suomesta halki Venäjän Tyynellemerelle ja Japaniin. Suomessa liito-oravan painopiste on etelässä ja levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee OulunKuusamon seudulla.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava on tavallista oravaa pienempi. Naaras painaa noin 150 g, koiras hieman vähemmän. Ruumis on 13–17 cm pitkä, häntä 9–14 cm. Häntä on litteä. Silmät ovat suuret. Liito-oravan turkki on harmaa, vatsa hieman selkäpuolelta vaaleampi. Kaulan ja eturaajan taipeessa on musta viiru. Etu- ja takaraajojen välissä on liitopoimu.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava syö pääasiassa kasviravintoa kuten lehtipuiden lehtiä, siemeniä, silmuja, versoja ja marjoja. Joidenkin tietolähteiden mukaan se voi toisinaan syödä myös linnunmunia ja -poikasia.[4] Jos lepän ja koivun norkkoja on runsaasti saatavilla, liito-orava kerää niitä talvivarastoon esimerkiksi vanhaan tikankoloon.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-oravan kiima-aika alkaa Etelä-Suomessa maaliskuussa. Toinen kiima on huhtikuun jälkipuoliskolla. Kantoaika on viisi viikkoa ja poikueeseen kuuluu tavallisesti 2–3 noin viiden gramman painoista poikasta. Liito-oravanaaras tekee pesänsä mieluiten käpy- tai pohjantikan aiemmin rakentamaan koloon, mutta se ei vierasta varpuspöllön pönttöäkään, ja se käyttää myös tavallisen oravan risupesiä. Paras pesänrakennusmateriaali on naava, mikäli sitä on saatavilla. Liito-oravan elinikä on tavallisesti jopa viisi, enimmillään kahdeksan vuotta[3].

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liito-orava Zvenigorodin biologisella asemalla Venäjällä
Liito-oravan jätöksiä vanhan haavan tyvellä

Liito-orava suosii vanhahkoja kuusivaltaisia sekametsiä, joista löytyy lehtipuita kolo- ja ruokailupuiksi. Liito-oravat saattavat elää lähelläkin ihmisasutusta esimerkiksi taajamien virkistysmetsissä, jos sopivaa elinympäristöä ja yhteyksiä muihin metsiin on tarjolla.

Liito-orava on aktiivisimmillaan iltahämärissä, muutenkin se liikkuu pääosin öisin. Poikasten ollessa pieniä naaras ruokailee myös päivisin. Liito-orava ei vaivu talviuneen, mutta se voi pakkasella nukkua yhteen menoon pari vuorokautta. Erikoisin piirre on se, että liito-orava etenee metsässä liitäen puusta toiseen häntäänsä peräsimenä käyttäen. Etu- ja takaraajat sivuille ojennettuina liito-orava pystyy liitämään lähes sata metriä. Suomen kielen murteissa liito-oravaa onkin kutsuttu nimellä siipiorava sen liikkumistavan vuoksi.

Parhaiten liito-oravan löytää pesäpuun tyvellä tai pesäpöntön katolla olevien sinapin väristen, riisinjyvän kokoisten ulostepapanoiden perusteella. Pesäpuu on usein haapa, ja oravan tapaan pesiä on useita eri puissa. Suotuisalla pesimisalueella on useita haaparyhmiä pääpuuston ollessa kuusikko tai sekametsä.

Uhanalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi ja Viro ovat EU:n ainoat maat, joissa liito-oravaa esiintyy. Suomessa laji on voimakkaasti vähentynyt, ja kansallisessa uhanalaisuusluettelossa (2000 ja 2010) se on merkitty vaarantuneeksi[5]. Laji kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien IV(a)-listalle, jonne luetteloitujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suomessa on keväällä 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan 143 000 naarasliito-oravaa. Liito-oravan tapauksessa puhutaan naaraiden määrästä, linnuilla vastaava termi olisi parimäärä. Liito-oravien vähenemiseen[6] on vaikuttanut esimerkiksi niiden elinalueiden pieneneminen ja pirstoutuminen rakentamisen sekä metsien hakkuiden takia.

Suojelu ja uhat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoista liito-oravan asuttamista metsistä on kiistelty ainakin vuodesta 1980. Luonnonsuojelulaissa kiellettiin uhanalaisen liito-oravan pesäpuiden hävitys vuonna 1996.[7] Luontojärjestöjen mukaan Suomi ei suojele liito-oravaa tarpeeksi. Luonto-Liiton mukaan perusteellisia liito-oravakartoituksia ei ole tehty. Kuusivaltaisissa sekametsissä elävän liito-oravan pahin uhka on järjestön mukaan metsätalous.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Shar, S., Lkhagvasuren, D., Henttonen, H., Maran, T. & Hanski, I.: Pteromys volans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. a b ITIS: Pteromys volans
  3. a b Torkel & Elisabet Hagström, Bo Lundwall: Suuri Pohjolan nisäkäskirja, s. 109. Karkkila: Kustannus-Mäkelä, 2011. ISBN 978-951-883-232-7.
  4. Liito-orava Luontoportti.com. Viitattu 5.2.2014.
  5. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 311–319 (pdf) (viitattu 22.3.2011).
  6. a b Järjestöt: Liito-oravaa ei suojella tarpeeksiYLE 16.03.2008
  7. Harvinaisen liito-oravan perässä jo vuodesta 1996, Helsingin Sanomat 9.3.2008 A6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]