Metsänhakkuu
Sivulta puuttuu 
Metsänhakkuu (joskus myös metsänkorjuu) on metsätaloudellinen toimenpide, jossa kasvanut puusto kerätään talteen. Talteenoton vaiheet ovat leimikon suunnittelu, hakkuu ja puunkorjuu. Metsänhakkuumenetelmiä ovat tavaralajimenetelmä ja kokorunkomenetelmä. Tavararalajimenetelmässä puu katkotaan hakkuupaikalla ja latva sekä oksat jätetään metsään. Näin voidaan metsästä valikoida sopivan kokoiset ja sopivaa puulajia olevat puut, kun taas kokorunkomenetelmässä tietyn alan kaikki puut viedään tienvarteen.
Tavaralajimenetelmässä metsäkoneen lavalle voidaan ottaa yksi puulaji kerrallaan metsäautotien viereen puukasalle ajamista varten ja hakea toinen puulaji sitten. Tähän sekametsän monilajisuudesta johtuvan edes takaisin ajamisen ehkäisemiseksi on kehitetty lajittelupankko, jossa peräkärryssä on eri puulajeille omat erilliset tilansa. [1]
Sisällysluettelo |
Metsänhakkuun vaiheita [muokkaa]
Erilaisia hakkuita ovat taimikonhoito, harvennushakkuut ja päätehakkuu.
Taimikonhoito on kasvuvaiheen metsänhoitoa, jossa metsää hakataan kasvavien taimien tieltä, jotta ne saisivat enemmän kasvamiseen tarvittavaa auringonvaloa ja ravinteita. Kuusi- ja mäntypuun taimikonhoidon yhteydessä vähennetään usein lehtipuiden määrä paremman kasvutuloksen aikaansaamiseksi. Taimikonhoitoa pitäisi edeltää vielä yksi työvaihe, nimittäin taimikon perkaus, missä raivataan pois huonot ja epähalutut taimet, jotta valituille jäljelle jääville taimille saadaan riittävästi elintilaa. Taimikon perkaus unohdetaan nykyisin usein, vaikka se on tärkeä työvaihe, sillä siinä valitaan ne puut, jotka tulevaisuudessa muodostavat varsinaisen metsikön.
Harvennushakkuu on puunkorjuuta, jossa harvennetaan liian tiheässä kasvavia puun runkoja. Harvennushakkuun tuloksena jokaiselle kasvavalle puulle jää tarpeeksi tilaa. Metsä harvennetaan kahdeksankymmenen vuoden kasvuaikanaan tavallisesti kaksi kertaa. Ensiharvennushakkuuta kutsutaan lyhyesti ensiharvennukseksi, joskus kansanomaisesti ”risusavotaksi”. Joskus voidaan varttunut metsä vielä väljentää, eli harventaa uudistuskypsä metsikkö, jolloin tätä toista harvennushakkuuta kutsutaan toisharvennushakkuuksi. Ensiharvennuksesta puiden ollessa vielä pieniä, tulee runsaasti energiapuuta eikä kovinkaan paljon kuitupuuta. Tukkipuun hinta Suomessa voi olla 45 euroa kiintokuutiometriltä. Selluloosa-, paperi- ja kartonkiteollisuudelle menevän kuitupuun arvo on noin kolmasosan arvoista tukkipuuhun verrattuna ja energiapuu kuudesosan. Tämän vuoksi ensiharvennushakkuut ovat puuntuotoltaan niin vähäarvoisia, että ne eivät kata ensiharvennuksen kustannuksia, minkä vuoksi valtio on metsänhoidon takaamiseksi maksanut ensiharvennushakkuutukia metsänomistajille. Suomen metsistä neljäsosa on ollut hakkaamatta kolmenkymmenen vuoden aikana.[2]
Päätehakkuu on puunkorjuuta, jossa kypsään ikään kasvanut puusto korjataan talteen. Päätehakkuun ajankohta vaihtelee puulajien ja kasvupaikan mukaan. Erilaisia päätehakkuun muotoja ovat viljely- eli avohakkuu, siemenpuu- ja verhopuuhakkuut sekä kaistalehakkuut.
Hakkuut erityiskohteilla Metsälain 6§: ”Jos hakkuun kohteella on metsän monimuotoisuuden säilyttämisen, maiseman tai metsän monikäytön kannalta erityistä merkitystä, hakkuu voidaan tehdä kohteen erityisluonteen edellyttämällä tavalla.” Erityishakkuita ovat mm. säästöpuuhakkuut, poimintahakkuut ja pienaukkohakkuut.
Jatkuvan eli erirakenteisen metsänkasvatuksen menetelmässä korjataan kypsään ikään ehtineet puut yksitellen tai pieniä aukkoja tehden. Myös heikkolaatuiset pienemmät puut poistetaan. Korjuuta voi verrata harvennushakkuuseen, mutta on vaativampaa, koska tavoitteena on mahdollisimman pitkälle säästää elinvoimaiset pienemmät puuyksilöt vahingoittumattomina. Jatkuva kasvatus vaatii tarkempaa suunnittelua kuin avohakkuisiin perustuva metsätalous, mutta on oikein tehtynä taloudellisesti kannattavaa [1]. Menetelmän etuna on avohakkuiden ja puhtaan taimikkovaiheen välttäminen, jolloin metsämaisema säilyy retkeiltävänä ja esimerkiksi kanalinturiista sekä muu metsäluonnon monimuotoisuus säilyy paremmin.lähde? Norjasta on myös näyttöä, että hirvituhot vähenevät [2]. Haasteita ovat muun muassa luontaisen taimettumisen varmistaminen, sekä maannousemasienen torjunta. Erityisesti valoa vaativat puulajit, kuten rauduskoivu ja mänty uudistuvat perinteisiä menetelmiä heikommin jatkuvasti peitteisessä metsässä.
Puunkorjuumenetelmiä [muokkaa]
Metsänhakkuussa puut korjataan pääasiassa koneellisesti. Talousmetsän puunkorjuu tapahtuu joko täysin tai osittain koneellisesti. Perinteisessä metsänhakkuussa puut sahattiin käsisahoilla ja korjattiin metsästä hevosvetoisella reellä. Metsänkorjuun koneellistuminen alkoi puukaadosta, joka tapahtui moottorisahan avulla. Moottorisaha korvasi puunkorjuun raskaimman vaiheen eli puunkaadon, jolloin voidaan puhua osittain koneellistetusta metsänhakkuusta. Nykyinen tapa on täysin koneellistettu metsänhakkuu, jossa puuston korjuussa käytetään maataloustraktoreita tai suuremmissa metsänhakkuukohteissa metsätraktoreita. Metsää voidaan hakata myös monitoimikoneella harvesterilla, joka osaa katkaista puun, karsia sen ja sahata sopivanpituisiksi tukeiksi ja pölleiksi. Koneellistetun hakkuun haittapuolena on koneiden aiheuttamat vahingot metsäpohjalle, sekä käyttörajoitukset erityisen kivikkoisissa ja jyrkkärinteisissä hakkuukohteissa. Aroissa hakkuukohteissa puut korjataan edelleen hevosvetoisella reellä tai vaunulla, koska tämä tapa säästää luontoa. Esimerkkinä hakkuukohteista, joissa hevosia käytetään, ovat kaupunkien puistot, luonnonsuojelualueet ja vesistöjen saaret.
