Traktori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moderni traktori (Massey-Ferguson)

Traktori (< engl. tractor 'traktori, vetäjä' < lat. trahere 'vetää') on raskaiden esineiden siirtelyyn ja erilaisten työkoneiden vetämiseen tarkoitettu moottoriajoneuvo. Tyypillisesti traktoreita käytetään maatiloilla. Tällöin puhutaan maataloustraktoreista. Traktoreita käytetään myös muun muassa metsätöissä, tienhoidossa, lumitöissä sekä taajamissa erilaisissa ympäristönhoitotöissä.

Traktorissa on voimakas, usein turboahdettu, nykyään aina dieselkäyttöinen moottori ja suuret hokkikuvioidut renkaat. Pelkästään taajama-alueilla käytettävässä traktorissa käytetään palarenkaita, joissa kulumiskestävyys kaduilla ajettaessa on tavallista traktorinrengasta parempi. Nykytraktorit ovat paremman vetokyvyn takia usein nelivetoisia.

Nykyään traktoreissa on turvaohjaamo pakollisena, työkoneiden kiinnittämistä varten kolmipistenostolaite ja perävaunun tai työkoneiden vetämistä varten vetokoukku. Joissakin malleissa on myös kolmipiste-etunostolaite työkoneiden kiinnittämiseksi traktorin eteen (saa lisävarusteena useimpiin traktoreihin). Etukuormain on varsinkin karjatiloilla yleinen traktorin runkoon tukevasti kiinnitetty monikäyttöinen lisävaruste. Etukuormaimeen voi kiinnittää moniin eri töihin pystyviä varusteita, esimerkkinä lumiaura tai suurten heinäpaalien käsittelyyn käytettävä hydraulinen koura.

Suomessa oli 342 259 rekisteröityä traktoria vuonna 2006.[1]

Valmet 505

Traktorit voidaan luokitella vetotavan ja ohjattavuuden mukaan takavetoisiin traktoreihin, nelivetoisiin traktoreihin ja runko-ohjattaviin suurtraktoreihin. Lisäksi on olemassa monia erikoiskäyttöä varten suunniteltuja traktoreita. Nelivetoinen traktori on ollut myös Suomessa vallitsevin tyyppi jo 1990-luvulta asti johtuen moottoritehon paremmasta hyödyntämisestä traktorin erilaisissa työtehtävissä.

Traktorin kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilainen automobiili-traktori vuodelta 1905
Fordson-traktori vuodelta 1921
Traktorin korjausta vuonna 1943
Farmall Super FC vuodelta 1955

Ensimmäiset moottorivetäjät eli traktorit valmistuivat 1800-luvun puolivälin jälkeen, ja niissä oli höyrykone voimanlähteenä. Ensimmäinen valmistusmääriltään tuhansiin noussut traktorimalli oli Henry Fordin Fordson 1910-luvulla. Menestys perustui traktorin keveyteen ja edullisuuteen. 1930-luvulla tehtiin kaksi merkittävää innovaatiota: traktoreihin tuli ilmakumirenkaat, ja Harry Ferguson kehitti kolmipistenostolaitteen työkoneiden kiinnittämiseen.

Traktoreiden alkuvaiheet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa traktoria kutsuttiin aluksi moottorivetäjäksi. Suomenruotsissa traktori on sen sijaan ollut alun perinkin en traktor traktori-ilmoittelun yhteydessä. Ensimmäiset traktorit Suomessa olivat yhdysvaltalaisia Allwork-moottorivetäjiä, joita toi maahan Keskusosuusliike Hankkija. Jo tätä ennen maahan oli tuotu yksityisesti joitakin traktoreita. Suomessa aloitettiin 1920-luvun alussa myös kotimaisen traktorin valmistus, joka sai nimen Kullervo. Valmistuksen kalleus ja ulkomaisten traktorien lisääntynyt tuonti pakottivat lopettamaan Kullervon tuotannon muutaman vuoden kuluttua.[2]

1946: kolmipistenostolaite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmipistenostolaitteen läpimurto tapahtui, kun harmaa Ferguson TE-20 tuli markkinoille vuonna 1946. Siinä oli 29-hevosvoimainen bensiinimoottori (myöhemmin myös petrolikäyttöinen ja diesel), neljä vaihdetta ja kolmipistenostolaite. TE-20:tä valmistettiin noin puoli miljoonaa kappaletta. Toinen merkittävä traktorimerkki sodan jälkeisessä Suomessa oli Fordson. Sen Major-malli oli erittäin haluttu työkone jälleenrakennus-Suomessa, jossa traktorien maahantuontia säädeltiin tiukasti.

1960-luku: traktorimyynnin huiput Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun suosituimmissa traktoreissa oli tehoa 40–50 hevosvoimaa. Vaihteita oli tyypillisesti 6 eteen ja 2 taakse. Muutamissa traktoreissa vaihteiden määrä saatiin kaksinkertaistetuksi ilman kytkintä käytettävän pikavaihteen avulla. Kyntöä helpottivat vetovastukseen perustuva painonsiirtojärjestelmä ja tarvittaessa kytkettävä tasauspyörästön lukko. Traktorimyynnin huippuvuosi oli Suomessa 1963, jolloin myytiin lähes 16 000 traktoria. Suosituimpia merkkejä olivat Fordson, Massey Ferguson, Valmet, David Brown ja Nuffield. 1960-luvun puolivälissä traktorien määrä ylitti Suomen kutistuvan hevoskannan vahvuuden.

1970-luku: turvaohjaamo suojaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 tulivat Suomessa pakollisiksi uusiin traktoreihin turvaohjaamot, jotka ovat pelastaneet monta ihmishenkeä traktorin kaatuessa ja toimineet sääsuojana sateella. Samaan aikaan alkoivat yleistyä synkronoidut vaihteistot ja hydrostaattiset ohjaukset. 1970-luvulla suosioon nousivat 60–80 –hevosvoimaiset traktorit. Ohjaamojen melutasoa ja tärinää saatiin alennettua, kun ohjaamo suunniteltiin jo tehtaalla traktorin osaksi ja se asennettiin kumityynyjen päälle. Aikaisemmin ohjaamot oli yleensä tehty Suomessa, ja melutaso saattoi nousta jopa 100 desibeliin. Vuonna 1979 melurajaksi tuli 85 dB.

1980-luku: nelivetoa ja elektroniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nelivetoisten traktoreiden läpimurto tapahtui 1980-luvun alkupuoliskolla. Sen jälkeen takavetoisia traktoreita on myyty hyvin vähän. 1980-luvun lopussa alkoi elektroniikka lisääntyä traktoreissa. Esimerkiksi nostolaitteen toimintoja hallittiin uusimmissa malleissa sähköisesti ja toimintoja automatisoitiin. Vaihteiden määrä nousi jopa kymmeniin, huippunopeus nousi 30:sta 40 km/h:iin ja melutasoa saatiin alennettua parhaimmillaan 75 desibeliin. Suomen traktorimyynnissä Valmet alkoi tehdä selvää pesäeroa Fordiin ja Massey Fergusoniin.

Nykyaikainen maataloustraktori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaisen traktorin moottori on yleensä 3-, 4- tai 6-sylinterinen vesijäähdytteinen, usein turboahdettu suorasuihkutusdiesel. Ruiskutus ohjataan useimmissa traktoreissa sähköisesti. Yhteispaineruiskutus (common rail) ja moniventtiilitekniikka ovat yleistymässä kiristyvien päästönormien takia. Iskutilavuus sylinteriä kohti on yleensä hieman yli 1 litra eli tyypillinen nelisylinterinen moottori on 4,0–4,5 -litrainen.

Suosituimmat teholuokat Suomessa ovat 100–140 hevosvoimaa (74–103 kW). Tätä suurempia traktoreita käytetään enimmäkseen traktoriurakoinnissa. 100-hevosvoimaiset traktorit ovat yleensä 4-sylinterisiä ja 140-hevosvoimaiset 6-sylinterisiä. Suurimman tehon käyntinopeus traktorin moottorissa on 2000–2500 r/min. Suurin vääntömomentti saavutetaan noin 1500 kierroksella. 100-hevosvoimaisen traktorinmoottorin suurin vääntö on noin 400 Nm.

Voimansiirto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaihteita traktorissa on eteenpäin yleensä vähintään 16. Joissakin malleissa vaihteita on jopa 70. Useimmissa traktoreissa ajosuunta vaihdetaan mekaanisella tai hydraulisella, öljykylpyisiin kytkimiin perustuvalla suunnanvaihtajalla. Näin taaksepäin saadaan samat ajonopeudet kuin eteen. Ajokytkin on pienimmissä traktoreissa kuiva, suuremmissa käytetään öljykylpyisiä monilevypakkoja, joiden yhteydessä on 3–6 pikavaihdetta. Näiden avulla ajonopeutta voidaan muuttaa kytkintä käyttämättä ja monissa traktoreissa pikavaihteen valinta on automatisoitu. Mm. Valtraan ja Fendtiin saa varusteena nestekytkimen. Kaikkein kehittyneimmissä traktoreissa ajovoimansiirto on portaaton, hydraulis-mekaaninen CVT-järjestelmä.

Hydrauliikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hydrauliikkaa käytetään nostolaitteen lisäksi mm. ulkopuolisten työkoneiden käyttämiseen, ohjaukseen ja traktorin toimintojen (kuten vaihteensiirron) käyttämiseen. Hydraulipumppujen tuotto on yhteensä noin 100 l/min ja hydrauliikan paine noin 200 bar. Usein traktoreissa käytetään nykyään säätötilavuuspumppua, jossa pumpun tuotto säätyy kunkin hetkisen tarpeen mukaan. Nostolaitteen nostovoima on suosituimmissa traktoriluokissa 5000–8000 kg. Kolmipistenostolaitteen lisäksi traktoreissa on vetokoukku perävaunun ja hinattavien työkoneiden kiinnittämistä varten. Nostolaite on mahdollista sijoittaa myös traktorin keulaan.

Voiman ulosotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Traktorivoimalla voi suorittaa myös muita maatalouden energiaa vaativia töitä, kuten lumiaurausta tai pilkkeiden tekoa. Voiman voi ottaa traktorin perässä olevasta pyörivästä nivelakselista/ulosottoakselista, joka vaatii asianmukaisen suojuksen. Voiman ulosottoja voi olla myös traktorin keulassa taikka entisaikaan sivulla, sivuniittokonetta varten. Voiman ulosotoksi voi kutsua myös hihnapyörää, jonka voimansiirron komponenttina käytettiin leveää hihnaa.

Voimanulosoton tavanomaiset nopeudet ovat 540, 750, 1000 ja 1400 kierrosta minuutissa. Standardit pyörimisnopeudet työkoneille ovat kuitenkin 540 ja 1000 kierrosta minuutissa. Toki traktorivalmistaja saa itse määrätä millä moottorin kierrosluvulla nämä nopeudet täyttyvät. Voimaa voidaan välittää myös ajovoimanotolla, jolloin ulosoton nopeus määräytyy traktorin liikkumisnopeuden mukaan. Tätä ominaisuutta hyödynnetään erityisesti maansiirto- ja turveperäkärryissä, jolloin saadaan lisää vetäviä pyöriä. Ajovoimanotto on nykyään harvinainen varuste; Euroopan markkinoilla ainakin Massey Ferguson[3], Valtra, New Holland tarjoavat ajovoimanottoa varustelistallaan.

Ohjaus ja elektroniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaus on hydrostaattinen eli ohjauspyörän ja etupyörien välillä on hydraulinen välitys. Jarrut ovat mekaaniset tai hydrauliset, öljykylpyiset taikka kuivat monilevyjarrut. Traktorin jarruihin yhteydessä oleva perävaunun jarrujärjestelmä tulee jatkossa pakolliseksi.

Ohjaamo on sijoitettu kumityynyjen päälle tärinän ja melun vaimentamiseksi. Tulevaisuudessa ohjaamon jousitus tulee yleistymään tärinädirektiivin takia. Muuta jousitusta traktorissa ei ole lukuun ottamatta useimmissa traktoreissa lisävarusteena olevaa etuakselin jousitusta, joka on useimmiten hydraulinen. Istuin on kalliimmissa traktoreissa ilmajousitettu. Ohjaamon suurin melutaso on 69–80 dB. Ilmastointilaite on suosittu lisävaruste ja vakiona yhä useammissa malleissa.

Lamborghini R6

Elektroniikkaa käytetään mm. nostolaitteen toimintojen ja vaihteensiirron toiminnan ohjaamiseen. Monissa uusissa traktoreissa sähköjärjestelmän runkona on CAN-väylä. Jatkossa tulevat yleistymään traktorin elektroniikan keskusteleminen työkoneiden elektroniikan kanssa, pyörien luistoa mittaavat tutkat ja GPS:ään perustuvat osittaiset automaattiohjaukset ja paikkatiedon hyödyntäminen täsmäviljelyyn eli esim. lannoitteiden käytön säätäminen pellon viljavuus- ja satokartoituksen perusteella.

Renkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renkaat ovat nykyään vyörenkaita, yhä useammin matalaprofiilisia. Takapyörät ovat läpimitaltaan noin 1,3-kertaiset etupyöriin verrattuna. Pienemmät etupyörät mahtuvat kääntymään jyrkemmin kuin isot. Yhtä suurilla etu- ja takapyörillä varustetut traktorit eivät ole yleistyneet Euroopassa. Renkaan mahtuminen kyntövakoon rajoittaa renkaan suurimman mahdollisen leveyden 600 mm:iin. Keväällä peltotöissä käytetään rinnalla paripyöriä maan tiivistymisen ehkäisemiseksi. Maatalous- ja metsäkäytössä traktoreissa käytetään hokkikuvioisia renkaita vetävillä pyörillä kuvion antaman hyvän pidon takia. Pelkästään taajama-alueilla käytettävässä traktorissa käytetään palarenkaita, joissa kulumiskestävyys kaduilla ajettaessa on tavallista traktorinrengasta parempi. Palarengas myös sopii nurmialueille ajamiseen, koska se ei jätä jälkiä yhtä helposti kuin hokkirenkaat.[4]


Traktorimarkkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli 60-hevosvoimaisia traktoreita valmistetaan maailmassa noin 300 000 kappaletta vuodessa eli kyseessä on sarjatuote, joka varustellaan yksilöllisesti tilaajan tarpeiden mukaan. Traktorinvalmistajien määrä on vähentynyt lähinnä yritysostojen kautta. Suurin traktorinvalmistaja on Fiat-konserniin kuuluva Case New Holland, jonka juurilta löytyvät mm. merkit Ford, Fiat, International ja David Brown. Toisena on AGCO, joka on syntynyt lukuisten yritysostojen kautta. Sen merkkejä ovat Euroopassa Massey Ferguson, Valtra ja Fendt. Kolmas suuri valmistaja on John Deere. Suuri on myös intialainen Mahindra & Mahindra, joka kuitenkin keskittyy pientraktoreihin. Yksittäisistä merkeistä Suomessa ja Brasiliassa valmistettava Valtra on sijalla neljä.

Suomessa suosituimpia merkkejä ovat Valtra noin 40 prosentin osuudella, John Deere, Massey Ferguson ja New Holland. Suomessa myydään noin 4500 traktoria vuodessa. Koneurakointiin käytettävien traktoreiden osuus kokonaismyynnistä on kasvanut.

merkki määrä 1961 lopulla osuus (%)
Allis-Chalmers 1 505
David Brown 5 672
Farmall 2 554
Ferguson 21 595
Ford 23 567
Nuffield 4 812
Porsche 3 145
Valmet 10 465
Volvo BM 1 347
Zetor 10 346
Muut 3 835

Traktorimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tilastokeskus
  2. Valmet ja muut kotimaiset: Kullervo keräsi kiitoksia, sivu 5, Olli J. Ojanen, Alfamer, 1996 ISBN 952-5089-11-8
  3. Määritä nimeke! http://www.konekesko.com/fi/Portals/0/Maatalouskoneet/Massey%20Ferguson/3600/Tekniset%20tiedot%203600.pdf. Viitattu 15.11.2013.
  4. http://www.nokianraskaatrenkaat.fi/tuote?kayttoalue=12607911&kayttokohde=12607622&pintamalli=12615223 Viitattu 15.11.2013.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Traktori.

Suomessa myytävien traktorimerkkien internetsivuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia traktorisivustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]