Vantaanjoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vantaanjoki
Vantaanjokea Vantaanlaaksossa heinäkuussa 2010
Vantaanjokea Vantaanlaaksossa heinäkuussa 2010
Alkulähde Erkylänjärvi, Hausjärvi
Laskupaikka Vanhankaupunginlahti
Maat Suomi
Pituus 101 km
Alkulähteen korkeus 110 m
Virtaama 1,4 - 317 /s
Valuma-alue 1685 km²
Vantaanjokea Pihlajamäen lähistöllä.

Vantaanjoki (ruots. Vanda å) on 101 kilometriä pitkä joki eteläisessä Suomessa. Vantaanjoki alkaa Hausjärveltä Erkylänjärvestä ja laskee Suomenlahteen Helsingissä Vanhankaupunginlahdella. Valuma-alueen pinta-ala on 1 685 km² ja sen vaikutusalueella asuu noin 1,1 miljoonaa ihmistä. Vantaanjoki kulkee Hausjärven, Riihimäen, Hyvinkään, Nurmijärven, Vantaan ja Helsingin kautta. Pitkäkosken yläpuolelta Keravanjoen yhtymäkohtaan saakka se on Helsingin ja Vantaan rajana. Joen valuma-alue ulottuu myös Tuusulan, Keravan, Järvenpään, Mäntsälän, Sipoon, Espoon, Vihdin ja Lopen alueelle.

Vantaan vettä käytettiin pääkaupunkiseudun talousvetenä vuoteen 1982, kunnes Päijännetunneli otettiin käyttöön. Vettä käytetään edelleen juomavetenä Päijänne-tunnelin huoltotöiden yhteydessä joko kokonaan tai osittain.

Vantaanjoen vakavimpia ympäristövahinkoja oli elokuussa 1995 Riihimäellä Havin tehtaalla sattunut vuoto. Jokeen pääsi inhimillisen erehdyksen seurauksena noin 15 000 litraa astianpesuainetta, minkä seurauksena joen vesi vaahtosi useiden päivien ajan ja tuhansia kaloja kuoli. [1] Tapaus johti ympäristörikostutkintaan ja Havilla työskennellyt laitosmies tuomittiin sakkoihin. Havi maksoi syksyllä 1996 Helsingin ja Vantaan kaupungeille sekä Vantaanjoen kalastuskunnalle runsaan 300 000 markan vahingonkorvaukset.lähde?[2]

Kosket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vantaanjoen koskista suurimmat sijaitsevat joen alajuoksun varrella. Vantaan alueella ovat Seutulankoski ja Vantaankoski, Vantaan ja Helsingin rajaa pitkin kulkevalla jokiosuudella Pitkäkoski, Niskalankoski ja Ruutinkoski. Helsingin alueella sijaitsevat Pikkukoski sekä aivan joen suulla oleva Vanhankaupungin koski.

Joen yläjuoksun varrella sijaitsevat Nurmijärvellä Myllykoski ja Nukarinkoski, Hyvinkäällä Vanhanmyllynkoski, Vakkurinkoski, Koskipirtinvirta, Åvikinkoski sekä Kittelänkosket.

Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vantaanjoen pisin sivujoki on Keravanjoki, joka yhtyy Vantaanjokeen Helsingin ja Vantaan rajalla. Muita huomattavia sivujokia ovat Luhtaanmäenjoki (ylempänä Nurmijärven alueella Lepsämän- ja Luhtajoet), Tuusulanjärvestä alkava Tuusulanjoki, Palojoki ja Kytäjoki, jonka latvavedet ovat osittain Lopen ja Vihdin alueilla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vantaanjoki on ollut aikoinaan merkittävä kalajoki. Nykyisen käsityksen mukaan jokeen noussut lohikala on ollut meritaimen. Ensimmäinen asiakirjamaininta Vantaanjoesta on vuodelta 1351, kun kuningas Maunu Eerikinpoika myönsi Tallinnan lähellä sijaitsevalle Padisten luostarille kalastusoikeuden kruunun vesiin Helsingejoessa. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matti Tikkanen & Olli Ruth: Origins and development of the ancient outflow channel of the river Vantaanjoki, southern Finland, as indicated by fluvial sediments. Fennia - International Journal of Geography, 2003, 181. vsk, nro 1, s. 49-67. Helsinki: Geographical Society of Finland. ISSN 0015-0010. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.1.2013. (englanniksi)
  1. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 355. Helsinki: Otava, 1995.
  2. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1998, s. 9−10. Helsinki: Otava, 1997.
  3. [1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 60°12′57.12″N, 24°58′53.12″E