Mätäjoki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Isoon Huopalahteen laskevaa puroa. Sitä ei pidä sekoittaa Pikku Huopalahteen laskevaan Haaganpuroon (entinen Mätäpuro).

Koordinaatit: 60°12.7′N, 24°51.0′E

Talvinen Mätäjoki Kannelmäessä.
Pieni vesiputous Mätäjoessa Pitäjänmäellä.

Mätäjoki, Vantaan puolella Mätäoja (ruots. Rutiån) on kaupunkipuro, joka sijaitsee Helsingin ja Vantaan kaupunkien alueella ja laskee Isoon Huopalahteen. Sen valuma-alue on 24,4 km², ja sen alueella asuu noin 72 000 ihmistä. Geologiselta historialtaan se on Vantaanjoen entinen uoma.

Mätäjoki on entinen Vantaanjoen lasku-uoma ja se saa alkunsa Kaivokselan alueella soistuneesta jokiuomasta.[1] Suuren valuma-alueen vuoksi Mätäjoki reagoi herkästi sateisiin, ja rankkasateet saavat sen helposti tulvimaan yli äyräidensä. Mätäjoen suurimpia sivuojia ovat Pajamäenoja, Lassilanoja, Konalanoja, Malminkartanonoja ja Hakuninmaan oja.

Mätäjoen ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mätäjokea on kunnostettu Kannelmäen kohdalla, ja sen varrella on pidetty muun muassa ympäristötaidenäyttelyitä ja Mätäjoki-festareita. Muilta osin Mätäjoki on pensaikkoinen, minkä ansiosta sen varrella elää muun muassa paljon satakieliä. Myös vesilintuja, muun muassa tukkasotkia, telkkiä ja haapanoita, on runsaasti. Mätäjoessa asuu myös paljon vesimyyriä. Mätäjoen puustoa luonnehtivat suoraan vedestä nousevat tervalepät ja pajut. Rannoilla kasvaa tuomea ja kuusta. Kosteilla tulvatasangoilla kasvaa joissain paikoissa myös luonnonvaraisia saarnia.

Mätäjoki ja sen varsi muodostavat kaupungin keskelle ekokäytävän eläimille ja kasveille. Paikalliset asukkaat arvostavat varsinkin purovarren linnustoa.[2]

Vantaan uomanvaihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vantaanjoki virtasi ennen mereen nykyistä Mätäjoen uomaa pitkin. Maankohoaminen ja kallionselänteen paljastuminen hiekkamaan alta sai aikaan sen, että joki alkoi kiertää selänteen sen itäpuolelta. Lopulta Vantaanjoki yhtyi Keravanjokeen Helsingin pitäjän kirkonkylän kohdalla.[3]

Piijoen ratasilta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haaga–Vantaa-aluerakentamishankkeiden yhteydessä Mätäjoen laakson yli rakennettiin pitkä silta silloiselle Martinlaakson radalle. Mätäjoen nimi ei sopinut moderniin kaupunkiympäristöön, minkä vuoksi päätettiin käyttää nimeä Piijoki. Vakiintuneen nimen vaihtaminen ei kuitenkaan onnistunut,lähde? ja Mätäjoki jäi edelleen joen viralliseksi nimeksi.

Joen nimestä huolimatta Mätäjoen laakson yli johtava vuonna 1974 valmistunut rautatiesilta,[4] Keravalla olevan Kytömaan sillan jälkeen Suomen toiseksi pisin rautatiesilta, on nimeltään Piijoen rautatiesilta. Sen kokonaispituus on 552,8 metriä.[5] Siltaan päädyttiin, koska kulkua Mätäjoen laaksoalueen läpi ei haluttu rajoittaa penkerein.[6]

Myös Helsinki–Turku-rata ylittää Mätäjoen Pitäjänmäellä.

Mätäjoen nimi ja nimen kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mätäjoen nimi esiintyy 1690 Skallbuus åå, Såungs beck, 1699 Swartbeck minne, 1737 Lerbäcken, Swart bäkz Råå (rajamerkki), 1837 Ruttin ån, 1933 Mätäjoki, Rutiån, 1950 Kaarelan joki, Kaarelanjoki eli Mätäjoki, Rutinån, 1961 Mätäjoki, 1970 Mätäoja, 1970-luvulla Myyrinoja, 1963 sanottu ruti oon, rutioon, Kaarelassa myös oon, Malminkartanossa vassbekk, Pitäjänmäellä kutsuttu myös Rutijoeksi, 1965 Ruutinjoki, Rutiån, 1965 alkaen Mätäoja, Rutiån. Helsingin puolella Mätäjoki, Rutiån. - Uudellamaalla on muitakin Mätä-nimiä, jotka liittyvät kuivuneisiin, kuroutuneisiin tai soistuneisiin vesialueisiin. Jokea pienemmät vesiuomat ovat mm. Uudenmaan ja Hämeen paikannimistössä ojia, Itä-Suomessa puroja. (Timo Kallaluoto 2012)lähde tarkemmin?

Ruotsinkielinen nimi ”Ruttin ån” esiintyy siis kartassa 1837 ja suomenkielinen nimi ”Mätäjoki” otettiin käyttöön 1900-luvun alussa. Joissakin vanhoissa kartoissa esiintyy myös nimiä ”Mätäsjoki” ja ”Mätäoja”. [2]

Haaganpuro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mätäjokea ei pidä sekoittaa Pikku Huopalahteen laskevaan Haaganpuroon, jonka nimi vuoteen 2011 saakka oli Mätäpuro.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aitta, Seppo (vast.toim.): Siltojemme historia, s. 498-499. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL, 2009. ISBN 951-758-446-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruth, Olli: Mätäjoki - nimeään parempi Helsingin yliopisto. Viitattu 25.3.2011.
  2. a b Ruth, Olli: Mätäjoki – nimeään parempi, s. 96. Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 1998. ISBN 951-718-178-7; myös Timo Kallaluoto 2012lähde tarkemmin?.
  3. Mätäjoen kotikaupunkipolku 1.2.2010. Helka ry. Viitattu 24.7.2012.
  4. Aitta, 2004, s.372
  5. Aitta, 2004, s.498-499
  6. Aitta, 2004, s.372

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]