Vesimyyrä
Sivulta puuttuu | Vesimyyrä | ||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||||||||
| Arvicola amphibius (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||||||||
 Vesimyyrä Wikispeciesissä |
Vesimyyrä eli vanhoilta nimiltään ojamyyrä[6] ja iso ojamyyrä[4] (Arvicola amphibius,[1][2] aiemmin A. terrestris) on Keski- ja Pohjois-Euroopassa esiintyvä jyrsijälaji. Sen levinneisyys ulottuu idässä Venäjän Lenajokeen ja Himalajalle asti. Suomessa vesimyyriä on tavattu Suomenlahdelta ainakin Oulun korkeudelle saakka. Vesimyyrän levinneisyys on laikuittaista ja tämän vuoksi vaikeasti ennustettavaa.
Sisällysluettelo |
Tuntomerkit [muokkaa]
Vesimyyrän pituus on 11–21 cm, häntä 6–13 cm. Painoa vesimyyrällä on 70–280 grammaa.[6] Sen yleissävy on tumma. Selkäpuoli on tummimmillaan musta, mutta väri vaalenee vatsapuolelle,[4] joka on joskus punaruskeavivahteinen. Sen häntä on pitkähkö, noin 10 cm.[4]
Kesäisin vesimyyrä viihtyy kosteilla paikoilla ja veden läheisyydessä, kuten soilla ja ojissa.[4] Sen on huomattu vaihtavan talvella kuivempaan maastoon, jossa se asuu kuivempaan maahan kaivetuissa käytävissä. Jotkut vesimyyrät puolestaan pysyttelevät kuivemmilla paikoilla, niityillä, pelloilla ja puutarhoissa, siirtymättä kesäksi kosteikoille.
Elintavat [muokkaa]
Vesimyyrä ui taitavasti ja lähellä veden pintaa ja osaa myös sukeltaa,[4] muttei ulkoisilta piirteiltään ole sopeutunut vesielämään. Vesimyyrä asuu tavallisesti maanalaisessa tunneliverkostossa, mutta saattaa olla tulvan saartamassa mättäässä tai vedessä olevassa keossa. Vesimyyrän kaivuutöistä aiheutuneet multakeot ovat samankaltaisia kuin kontiaisella eli maamyyrällä.[6] Vesimyyrä on paikkauskollinen eläin.
Ravinto [muokkaa]
Vesimyyrälle on tunnusomaista syödä puiden juuria, joskus myös kuorta. Vesimyyrä syö yleisesti ottaen erilaisia kasveja ja niiden varsia, kuten järviruo'on, järvikortteen ja voikukan[6] varsia, mutta saattaa tilanteesta riippuen syödä myös eläinravintoa kuten hyönteisiä. Se kerää juureksia ja vihanneksia talveksi maanalaisiin koloihinsa.[4]
Lisääntyminen [muokkaa]
Vesimyyrällä on useita poikueita kesässä, yhdessä poikueessa on 2–9 poikasta.[6] Lisääntymisaktiivisuusväli on huhtikuusta syyskuuhun. Sukukypsyysiän vesimyyrä saavuttaa kahdessa kuukaudessa.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Arvicola amphibius IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Arvicola amphibius Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 25.7.2010.
- ↑ a b c d e f g Pieni Tietosanakirja Luettu 25.7.2010
- ↑ Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Arvicola Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Keski-Suomen nisäkkäät: Vesimyyrä KSML.fi. Keskisuomalainen. Viitattu 25.7.2010.
