Tukkasotka

Wikipedia

Tukkasotka
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Sorsalinnut Anseriformes Heimo: Sorsat Anatidae Suku: Sotkat Aythya Laji: fuligula
Kaksiosainen nimi
Aythya fuligula (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Tukkasotka Wikispeciesissä   Tukkasotka Commonsissa

Tukkasotka (Aythya fuligula) on keskikokoinen sukeltajasorsa. Se pesii lauhkeilla ja pohjoisilla Euraasian alueilla ja silloin tällöin sitä tavataan myös Pohjois-Amerikassa.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys 3 Elinympäristö 4 Lisääntyminen 5 Ravinto 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Aikuinen koiras on kokomusta lukuun ottamatta valkoisia kylkiä ja siniharmaata nokkaa sekä siipien valkeita juovia. Sillä on lajille tyypillinen ja nimen antanut töyhtö päässä. Aikuinen naaras on ruskea ja sillä on vaaleammat kyljet. Sen saattaa helposti sekoittaa toisten sukeltajalajien naaraisiin. Naaraan ääni on korisevaa.

Vanhin suomalainen rengastettu tukkasotka on ollut 12 vuotta 5 kuukautta vanha. Euroopan vanhin on ollut sveitsiläinen 20 vuotta 4 kuukautta vanha sotka.

[muokkaa] Levinneisyys

Tukkasotka on muuttolintu ja sitä tavataan talvehtimisalueillaan leudossa Etelä- ja Länsi-Euroopassa sekä eteläisessä Aasiassa suurina parvina erilaisilla vesialueilla. Runsaslukuisen tukkasotkan maailmanpopulaation kooksi arvellaan 2,7–4,1 miljoonaa yksilöä. 2000-luvun alussa Suomen pesimäkannaksi arvioitiin 100 000 – 150 000 paria. Britteinsaarilla pesii 9 000 – 10 000, Venäjällä 395 000 – 490 000 ja Turkissa 50–500 paria.

[muokkaa] Elinympäristö

Tukkasotkat pesivät rehevöityneillä järvillä, merensaaristossa ja vesijättömailla. Laji hakeutuu mielellään pesimään lokkilintujen yhdyskuntiin.

[muokkaa] Lisääntyminen

Tukkasotkat parittelevat kevään tienoilla. Pesä on lähellä rantaa kasvillisuuden suojassa. Naaras munii noin 10 munaa toukokuun lopulla-kesäkuun alussa, ja hautoo 3½ viikkoa. Untuvikot ovat ruskean ja kellahtavan kirjavia. Poikaset oppivat lentämään 7-viikkoisina. Usein kaksi naarasta munii samaan pesään, jolloin munia voi olla jopa 20-30. Tukkasotka pesii useimmiten lokkien ja tiirojen yhdyskuntien lähistölle, sillä lokit ja tiirat suojelevat erinomaisesti pesimäaluettaan, jolloin tukkasotkan pesä on paremmassa turvassa kuin jos se pesisi yksin.

[muokkaa] Ravinto

Ravinnon tukkasotka hankkii sukeltamalla. Ne syövät simpukoita, vesihyönteisiä ja kasveja. Toisinaan syönti jatkuu koko yön.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Tukkasotka Radio Suomen viikon luontoäänenä
• Bergman, Göran 1957: Zum Problem der gemischten Kolonien: die Reiherente (Aythya fuligula) und die Lariden.-Vogelwarte 19:15-25.
• Durango, S. 1954: Viggens häckning i laridsamhällen-Ornis Fennica 31:1-18.
• Fabricius, E. 1937: Uber die Abhängigkeit der Reiherente, Nyroca fuligula (L.) von der Lariden als Brutvogel im Schärenhof.-Ornis Fennica 14:115-125.
• Haartman, Lars von 1937: Zur Kenntnis der Brutpsychologie der Reiherente, Nyroca fuligula (L.). - ornis Fennica 14:125-134.
• Suomen lintu-opas 2005, WSOY Pertti Koskimies
• Tukkasotka Lintukuva.fi -verkkopalvelussa