Haapana

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haapana
Haapanat.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Sorsat Anas
Laji: penelope
Kaksiosainen nimi
Anas penelope
Linnaeus, 1758[1]
Levinneisyyskartta
Haapanan levinneisyys
Haapanan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Haapana Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Haapana Commonsissa

Haapana (Anas penelope) on yleinen ja laajalle levinnyt sorsalaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapana on 42–52 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 73–87 cm.[2][3] Haapana painaa 600–850 grammaa.[3] Haapana on keskikokoinen ja lyhytkaulainen. Sillä on pyöreä ja suhteellisen suuri pää, korkea otsa, pieni nokka, kapea kaula ja terävät siivet ja pyrstö. Haapanalla on kaikissa puvuissa valkoinen vatsa ja epäselvärajaisen likaisenharmaat kainalot ja siiven alapeitinhöyhenet. Nokka on pieni ja vaaleansiniharmaa, ja siinä on tumma kärki.[2]

Juhlapukuisella koiraalla on punaruskea pää ja kaula ja kellanbeige päälaen etuosa. Rinta on punertava, kupeet ja selkä harmaat sekä peräpää mustavalkoinen. Siiven yläpuolella on suuri valkoinen laikku ja vihreä siipipeili. Naaraan värityksessä on pientä vaihtelua, mutta punaruskea tai harmahtava ovat kaksi päävärityyppiä. Naaras on epäselvästi täplikäs, mutta jotkut yksilöt ovat hyvin yksivärisiä. Siipipeili on tumma ja sisimmät kyynärsulat ovat usein vaaleareunaiset. Sulkasatoinen koiras muistuttaa naarasta, mutta sen puku on voimakkaamman punaruskea ja sen valkoinen siipilaikku säilyy.[2]

Vanhin suomalainen rengastettu haapana on ollut 9 vuotta 11 kuukautta ja 28 päivää vanha. Euroopan vanhin oli brittiläinen 34 vuotta ja 8 kuukautta vanha sorsa.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapana suorittaa pesimisen Siperiassa, Skandinaviassa, Pohjois-Englannissa tai Islannissa. Suomessa haapanaa tavataan koko maassa aina pohjoisinta Lappia myöten. Etelässä kanta on harvalukuista, pohjoisessa runsaampaa.[4]

Talven haapana viettää yleensä Keski-Euroopassa, Etelä-Euroopassa tai Pohjois-Afrikassa. Suomeen talveksi jääneet haapanat viettävät talviajan Etelä-Suomen rannikolla.[4] Maailman haaapanapopulaatioksi arvioidaan 2,8–3,3 miljoonaa yksilöä.[1] Suomessa arvioitiin 1990-luvun lopulla pesivän noin 70 000 haapanaparia, mutta kanta on taantunut 1990-luvulta lähtien.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapana pesii hyvin monenlaisissa vesistöissä sekä sisämaassa että saaristossa. Karuimmissa järvissä ja lammissa se ei kuitenkaan viihdy hyvin, sillä se vaatii kasvillisuutta ruokailuun.[5] Syksyllä haapanat ruokailevat rehevillä lahdilla ja lintujärvinä suurina parvina. Keväisin haapanat ruokailevat tulvaniityillä ja jopa taajamien nurmikoilla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapana rakentaa pesänsä ruoikon laitaan tai metsän reunaan, aluskasvillisuuden suojaan. Jotkut parit ovat alkaneet pesiä kaupunkien puistoissa ja pihoilla. Naaras munii huhti-kesäkuussa 7–9 munaa, joita se hautoo n. 24 vuorokautta. Naaras huolehtii poikasistaan noin kuusi viikkoa, jolloin poikasista tulee lentokykyisiä. Useiden muiden sorsalintujen tapaan myös haapanan poikaset ovat pesäpakolaisia, eli ne etsivät ravintonsa ja varhaisessa vaiheessa itse, mutta pysyttelevät silti tiiviinä poikueena naaraan seurassa.

Talvehtimaan jääneet haapanat voivat risteytyä sinisorsien kanssa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haapana on puolisukeltaja. Haapanan ravinto koostuu lähes yksinomaan kasvinosista[6], mutta se saattaa ajoittain syödä myös vesihyönteisiä. Suomessa rehevillä vesillä tehdyn tutkimuksen mukaan sen suosimia kasvilajeja ja kasvinosia olivat pikkulimaska, vesirutto, kilpukan talvehtimissilmut ja vesikasvien siemenet.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Anas penelope IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 31.10.2013. (englanniksi)
  2. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 26. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. a b Haapana Luontoportti. Viitattu 9.10.2013.
  4. a b Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 8. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
  5. a b Haapana (Anas penelope) Suomen lintuatlas. Viitattu 9.10.2013.
  6. Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 58. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  7. Veli-Matti Väänänen & Petri Nummi: Sorsasapuskan salat - ravintotutkimukset apuna kosteikoiden kunnostuksessa 2004. Metsästäjä. Viitattu 12.10.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]