Kuwaitin miehitys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuwaitin miehitys
Osa Persianlahden sotaaa
Irakin armeijan panssarivaunu Kuwaitissa
Irakin armeijan panssarivaunu Kuwaitissa
Päivämäärä:

24. elokuuta, 1990

Paikka:

Kuwait

Lopputulos:

Persianlahden sota syttyi

Aluemuutokset:

Irak liitti Kuwaitin maakunnaksi

Vaikutukset:

Irakin kauppasaarto

Osapuolet

Kuwait

Flag of Iraq (1963-1991); Flag of Syria (1963-1972).svg Irak

Komentajat

Kuwaitin lippu emiiri Jabir III

Flag of Iraq (1963-1991); Flag of Syria (1963-1972).svg Saddam Hussein
Flag of Iraq (1963-1991); Flag of Syria (1963-1972).svg Ali Hasan al-Majid

Vahvuudet

Kuwait: 16 000[1]

Flag of Iraq (1963-1991); Flag of Syria (1963-1972).svg Irak: 100 000 [2][3]

Tappiot

Kuwaitin lippu 20 lentokonetta
200 kuollutta[4]
600 sotavankia[5]

Flag of Iraq (1963-1991); Flag of Syria (1963-1972).svg 37+ lentokone ammuttu alas

Kuwaitin miehitys tapahtui 2. elokuuta 1990 kun Irakin armeija valtasi pienen Kuwaitin valtion.[6][7] Hyökkäysarmeijassa oli noin 100 000 sotilasta ja maa miehitettiin nopeasti.[7] Kuwaitin emiiri Jabir III pakeni perheineen[8] Saudi-Arabiaan[7].

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irakin johtaja Saddam Hussein syytti toukokuussa 1990 Arabiliiton kokouksessa joitain arabimaita öljyn myymisestä polkuhintaan.[9] Saddam uhkasi 17. heinäkuuta 1990 käyttää voimakeinoja Kuwaitin öljyn ylituotannon ja alihinnoittelun estämiseksi. Hän väitti Kuwaitin ja Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien toimien vieneen Irakilta 14 miljardin dollarin öljytulot. Heinäkuussa OPEC nosti öljyn hintaa ja asetti tuotantokiintiöt. Silti Irakin ulkoministeri Tariq Aziz sanoi Kuwaitin vieneen Irakin öljyä maiden väliseltä puolueettomalta alueelta. Irak pidätti Kuwaitille takaisin maksettavista lainoista 2 miljardia dollaria[9]. Saddam Hussein syytti Kuwaitia 2,4 miljoonan dollarin öljyvarkauksista maiden rajalla. Kiistaan kuuluivat Rumaila sekä Budiyanin ja Warbanin saaret Persianlahdella[7].

Irak keskitti 24. heinäkuuta 30 000 sotilastaan Kuwaitin vastaiselle rajalle. Egyptin presidentti yritti sovitella kiistaa käymällä Irakin, Kuwaitin ja Saudi-Arabian pääkaupungeissa. 25. heinäkuuta Yhdysvaltain Irakin suurlähettiläs sanoi Saddamille, ettei Yhdysvallat sekaannu arabien keskinäisiin selkkauksiin, mutta suojellakseen ystäviään se on valmis käyttämään voimaa[9]. Irak jatkoi joukkojen keskittämistä Kuwaitin rajalle. Kuwait suostui 17. heinäkuuta muihin Irakin vaatimuksiin mutta ei luovuttanut Warbajin ja Bubijanin saaria. Pari päivää myöhemmin Jordanian kuningas Husseinin sovitteluyritys epäonnistui, ja heinäkuun viimeisenä päivänä pidetyt Irakin ja Kuwaitin väliset kahdenkeskiset neuvottelut kariutuivat[9]. Irakin mukaan hyökkäyksen taustalla oli kuwaitilaisten vallankumouksellisten kapina emiiriä vastaan[7]. Todellisuudessa Irakin tavoitteena oli ottaa haltuunsa Kuwaitin öljyvarat, jotta se voisi painostaa Kuwaitia alueluovutuksiin[7].

Miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme Irakin tasavaltalaiskaartin divisioonaa ylitti Kuwaitin rajan noin kello 02.00 Bagdadin aikaa elokuun 2. päivänä. Divisioonista yksi eteni rantatietä Kuwait Cityyn, toinen valtasi sisämaan öljykentät ja kolmas eteni Saudi-Arabian vastaiselle rajalle. Kuwaitin armeijan A-4 rynnäkkökoneet ja Chieftain-panssarivaunut taistelivat miehittäjiä vastaan kolme vuorokautta ennen kuin niiden polttoaine ja ammukset loppuivat. Kuwaitin laivaston kaksi viimeistä ohjusvenettä pakenivat tulittaen eteneviä Irakin panssarivaunuja. Kuwait oli miehitetty 3. elokuuta ja sen jälkeen Irak liitti Kuwaitin yhdeksi maakunnistaan.[10]

Reaktiot maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irakin hyökkäys kansainvälisiä jännitteitä Persianlahden alueella. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto kokoontui kriisikokoukseen ja tuomitsi yksimielisesti Irakin hyökkäyksen Kuwaitiin ja vaati Irakin vetäytymistä[7]. YK hyväksyi 6. elokuuta Irakin-vastaiset pakotteet, jotka astuivat voimaan heti[11]. YK perusti komitean, jonka tarkoitus oli valvoa pakotteiden noudattamista. Komitean puheenjohtajana toimi Suomen YK:n suurlähettiläs Marjatta Rasi[11]. YK:n turvallisuusneuvosto asetti 25. syyskuuta lentokiellon Irakiin.[12] Aikaisemmin oli annettu kauppapakotteita ja liikennekieltoja meri-ja maateitse,[12] jotka koskivat myös Irakin käyttämää Aqaban satamaa Jordaniassa[8].

Arabiliiton johtajat aloittivat hätäkokouksen Kuwaitin miehityksen vuoksi 10. elokuuta Kairossa. Arabijohtajat vaativat Irakin välitöntä vetäytymistä Kuwaitista. Kokous asettui myös YK:n turvallisuusneuvoston Irakin-vastaisten pakotteiden taakse. Arabimaiden enemmistö suostui lähettämään joukkojaan Saudi-Arabiaan ja muihin Persianlahden maihin suojaamaan niitä mahdolliselta Irakin hyökkäykseltä. Täyttä yksimielisyyttä ei kuitenkaan saavutettu. Irakin lisäksi Libya ja PLO vastustivat kokouksen pakotteita. Useat valtiot omaksuivat välittäjän roolin. Jordanian kuningas Hussein vakuutti että kriisi oli vielä mahdollista ratkaista diplomaattisesti. Egyptin presidentti Hosni Mubarak ei ollut vakuuttunut kriisin rauhanomaisesta ratkaisusta.[13]

Irakin hyökkäys Kuwaitiin vaikutti heti osakepörsseihin kaikkialla maailmassa sodanuhkan ja öljyntuotannon vähenemisen vuoksi.[14]. Öljyn hinta nousi jyrkästi[14] Öljyn hinnan nousu synnytti pelkoa inflatorisesta kehityksestä, mikä aiheutti epävarmuutta pörssien lisäksi myös rahamarkkinoilla.[14]

OPEC päätti ylimääräisessä kokouksessa Wienissä 29. elokuuta lisätä öljyntuotantoa ja korvata siten Persianlahden kriisin aiheuttamaa pulaa.[15] Järjestön 13 jäsenvaltiosta 11 osallistui kokoukseen ja 10 äänesti päätöksen puolesta[15] Iranin äänestäessä vastaan. Irak ja Libya olivat poissa[15]. Kuwaitin kriisi aiheutti päivässä 4,6 miljoonan öljytynnyrin vajauksen. Tämän puutteen uskottiin korjautuvan OPEC:n päätöksellä.[15] Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta heilahti 25 Yhdysvaltain dollarista yli 30 dollariin tynnyriltä.[15] OPEC oli vahvistanut heinäkuussa minimihinnaksi 21 dollaria tynnyriltä.[15] Kansainväliset arvioijat uskoivat öljyn hinnan alenemisen 21 dollariin vaativan Persianlahden kriisin ratkeamista[15]. Öljyn hinta nousi vaikka Saudi-Arabia lisäsi tuotantoa. Öljytynnyrin hinta nousi syyskuussa 35 dollariin ja lokakuussa 40 dollariin.

Yhdysvallat nosti välittömästi taisteluvalmiuttaan ja lähetti sotalaivansa Persianlahdelle. Neuvostoliitto lopetti aseellisen avun Irakiin. Britannia lähetti kaksitoista taistelukonetta Omaniin mahdollisen Irakin hyökkäyksen varalta[13]. Japani ja Länsi-Saksa tukivat joukkoja miljardiavustuksilla.

Kuwaitin kuninkaallinen perhe asui viiden tähden hotellissa Dhahranin satamakaupungissa Saudi-Arabiassa. Kuwaitin emiiri pyrki valvomaan maansa taloudellisia etuja sillä Kuwait oli sijoittanut suuria määriä varoja ulkomaille.

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Javier Pérez de Cuéllar päätti 2. syyskuuta kaksipäiväiset neuvottelut Irakin ulkoministerin Tariq Azizin kanssa Jordanian pääkaupungissa Ammanissa.[16] Perez de Cuellar kertoi olevansa pettynyt neuvotteluihin[16]. Aziz ei antanut minkäänlaista lupausta Irakin vetäytymisestä.[16] Irak kuitenkin lupasi vapauttaa kaikki nais- ja lapsipanttivangit[16]. Ulkoministeri Aziz teki neuvotteluiden aikana selväksi että kyseessä oli arabien välinen kiista Persianlahdella eikä muilla valtiolla ole mitään syytä sekaantua asiaan[16].

Irakin panttivangit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Irakin joukot tunkeutuivat Belgian, Alankomaiden, Kanadan ja Ranskan suurlähetystöihin Kuwait Cityssä.[17] YK:n päätöslauselma numero 7 tuomitsi tunkeutumisen ja Irakin diplomaatteja karkoitettiin ulkomailta[17].

Kuwaitin miehityksen ensimmäisten viikkojen aikana Saddam Hussein osoittautui häikäilemättömäksi ja kylmästi laskelmoivaksi politiikoksi. Saddam kielsi lähes kaikilta länsimaalaisilta maastalähdön ja ilmoitti heidän olevansa "hänen vieraitaan".[18]. Irak sulki rajansa länsimaalaisilta 9. elokuuta ja ilmoitti että vankeja tultaisiin sijoittamaan strategisiin kohteisiin ihmiskilviksi.[19] Kuwaitissa ja Irakissa oli 100 000 ulkomaalaista lähinnä teknikoita ja insinöörejä. Päinvastoin kuin länsimaalaiset, saivat arabit ja aasialaiset lähteä Irakista ja Kuwaitista välittömästi[18]. Intian hallitus evakuoi lentoteitse noin 150 000 Intian kansalaista.[20]

Eri maista saapui valtuuskuntia Bagdadiin neuvottelemaan panttivankien vapauttamisesta[19]. Joukossa olivat Saksan entinen liittokansleri Willy Brandt ja Japanin entinen pääministeri Yasuhiro Nakasone, Kiinan ulkoministeri Qian Qichen ja Uuden-Seelannin entinen pääministeri David Lange[19]. Irakin johto vapautti panttivankeja pienissä ryhmissä.[19] Saddam Hussein lupasi että kaikki länsimaiset panttivangit vapautettaisiin kolmen kuukauden aikana joulupäivästä alkaen[19].

Saddam Hussein ilmoitti yllättäen 6. joulukuuta että kaikki ulkomaalaiset panttivangit vapautetaan.[21] Husseinin ilmoitus merkitsi sitä että yli 2000 länsimaalaista ja japanilaista ja yli 3000 neuvostoliittolaista panttivankia vapautettaisiin[21]. Vapauttamispäätöksen perusteluiksi esitettiin mm. että useat arabijohtajat olivat esittäneet Yhdysvaltain kongressin edustajille myönteisiä lausuntoja ja että Irakin ulkoministeri Tariq Azizia oli pyydetty puhumaan Euroopan yhteisön parlamenttiin[21]. Myös sillä uskottiin olleen vaikutusta, että YK oli päivää ennen ilmoittanut Yhdysvaltain olevan myötämielinen Lähi-idän rauhankonferenssin järjestämiselle.[21] Irakin arveltiin käsittäneen tämän siten että palestiinalaiskysymys tultaisiin käsittelemään, mikä olisi Husseinin tavoite.[21]. Yhdysvallat kuitenkin torjui rauhankonferenssin.

Irakissa neljä kuukautta panttivankeina olleista yhdeksästä suomalaisista viisi pääsi vapaaksi ja saapui 30. marraskuuta Suomeen.[19] Suomalaiset lähtivät Irakista 53 vapautetun ruotsalaisen kanssa. Panttivankien vapauttamisesta neuvotteli suomalainen valtuuskunta, johon kuuluivat kansanedustaja Paavo Väyrynen, pankinjohtaja Ulf Sundqvist ja Arabikansojen ystävyyseuran edustaja Mikko Lohikoski.[19]

Sotajoukkoja Persianlahdelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush ilmoitti 8. marraskuuta että Persianlahdelle tuotaisiin lisää amerikkalaisia sotajoukkoja.[22] Yhdysvallat valmistautui lähettämään Persianlahdelle 100 000 sotilasta. Saudi-Arabiassa ja lähialueilla oli jo 22 000 sotilasta. Panssarivaunujen määrää nostettaisiin kahteen tuhanteen.[22] Joukkojen tuomisen laskettiin kestävän pari kuukautta. Päämääränä oli painostaa Irak vetäytymään Kuwaitista.[22]

Yhdysvaltain ulkoministeri James Baker neuvotteli Persianlahden tilanteesta Moskovassa sekä presidentti Mihail Gorbatšovin että ulkoministeri Eduard Ševardnadzen kanssa. Neuvostoliitto tuki täysin Yhdysvaltain toimia[22]. Baker oli aiemmin neuvotellut Saudi-Arabian kuninkaan Fahdin kanssa sotilaallisen puolustuksen parantamisesta Kuwaitin rajalla.

Sotilaallinen läsnäolo Persianlahdella lisääntyi sillä Ranska lähetti alueelle tarvikkeita, 4000 sotilasta,[17], lentotukialus Clemenceaun ja helikoptereita.[23]. Syyria joka oli aiemmin vastustanut Yhdysvaltojen toimintaa Lähi-idässä lähetti myös sotilaita Saudi-Arabiaan. Myös Marokko lähetti sotilaita[23].

Irak hylkäsi rauhanvetoomuksen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 30. marraskuuta historiallisen päätöslauselman, jossa Irakia uhattiin sotilaallisella toimella ellei se vetäytyisi Kuwaitista 14. tammikuuta 1991 mennessä.[24] Päätöslauselma hyväksyttiin äänin 12–2. Jemen ja Kuuba äänestivät vastaan[24]. Kiina pidättäytyi äänestämästä[24].

Paria viikkoa ennen YK:n antaman tammikuun 15. päivän määräajan umpeutumista tilanne Persianlahdella oli ratkaisematon ja jännittynyt.[25] Uudenvuoden aattona Irak painotti terävästi että Kuwait oli Irakin maakunta eikä Irak aikonut vetäytyä. Egyptin presidentti Hosni Mubarak vetosi uudenvuoden puheessaan Saddam Husseiniin että tämä kuuntelisi YK:ta. Mubarakin mielestä päätös sodasta ja rauhasta oli Husseinin käsissä[25].

Irak ilmoitti että Saudi-Arabian rajalle oli keskitetty 60 divisioonaa (noin 900 000 miestä). Maavoimien keskittämisellä valmistauduttiin mahdolliseen Yhdysvaltain hyökkäykseen[25]. Lisäksi Irak ilmoitti varustautuneensa taisteluun "öljyasein" eli Kuwaitin rajalle oli kerätty tankkialuksia jotka oli valeltu öljyllä; ne sytytettäisiin tuleen jos Yhdysvallat hyökkäisi[25]. Samalla valmisteltiin Irakin ulkoministerin Azizin ja Yhdysvaltain ulkoministerin Bakerin välistä tapaamista.[25] Neuvotteluja käytiin viimeiseen saakka sodan estämiseksi. Yhdysvaltain ulkoministeri Bakerin ja Irakin ulkoministeri Azizin väliset neuvottelut Genevessä epäonnistuivat.

YK:n pääsihteeri Javier Pérez de Cuéllar yritti Bagdadissa 12. tammikuuta taivutella Saddam Hussein vetäytymään Kuwaitista[26]. Hussein ilmoitti että Kuwait on Irakin 19. maakunta ja se ei aio vetäytyä Kuwaitista[26]. Yhdysvaltain presidentti Bush sai valtuudet kongressilta Yhdysvaltain asevoimien käyttämiseksi Irakia vastaan[26].

Kuwaitin vapauttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Persianlahden sota

Liittoutuneiden joukot hyökkäsivat 17. tammikuuta vastaisena yönä Kuwaitin rajan yli. Alkoi operaatio Aavikkomyrsky, jonka tavoitteena oli päättää Irakin miehitys Kuwaitissa.[26] Hyökkäykseen osallistui 2500 hyökkäyskonetta ja raskasta pommikonetta, jotka toimivat tukikohdista Saudi-Arabiasta ja muilta Persianlahden valtioista. Samanaikaisesti laukaistiin risteilyohjuksia sukellusveneistä ja taistelulaivoista Punaiseltamereltä ja Persianlahdelta[26].

Irakin pääkaupunkiin Bagdadiin pudotettiin ensimmäiset pommit kello 00.35. Kaikkiaan Irakin strategisiin kohteisiin pudotettiin 180 000 tonnia pommeja.[26] Tarkoituksena oli lamauttaa ja tuhota Irakin puolustus ja sotateollisuus. Saddam Hussein julisti pyhän sodan vääräuskoisia vastaan.[26] Irakin ilmavoimat kärsivät kovat tappiot. Samoin ohjustukikohtia vahingoitettiin ratkaisevasti.

Useat arabimaat tukivat sotilaallisesti hyökkäystä. Syyria ja Egypti olivat lähettäneet joukkoja Irakia vastaan. Liittoutuneihin kuului Pohjoismaista Tanska ja Norja. Irakin tueksi tulivat Jordania, Jemen ja PLO. Iran pysyi konfliktin ulkopuolella[26].

Irak ilmoitti että se oli ampunut alas monia amerikkalaisia, brittiläisiä ja italialaisia lentokoneita[26]. Irakin televisio näytti sotavankeja jotka avoimesti ilmoittivat että sota tulisi lopettaa[26]. Myöhemmin Irak käytti sotavankeja ihmiskilpinä[26]. Yhdysvallat teki asiasta valituksen sillä Irak rikkoi Geneven sopimuksen vuodelta 1949 sotavankeja koskevaa 17 artiklaa[26].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Kuwait Organization and Mission of the Forces" (January, 1993). Country Studies. Library of Congress. Viitattu April 20, 2010. 
  2. "1990: Iraq invades Kuwait", BBC, August 2, 1990. Luettu April 20, 2010. 
  3. 1990 The Invasion of Kuwait Frontline/World. January 24, 2006. PBS. Viitattu April 20, 2010.
  4. Iraqi Invasion of Kuwait; 1990 (Air War). Acig.org. Retrieved on 2011-06-12.
  5. Iraq Invasion & POWs Iraq Invasion & POWs [vanhentunut linkki]
  6. 1.5 Persianlahden kriisi ja sota 1990–1991 Maailmanmuutos.fi. 2011. Kadettikunta. Viitattu 4.5.2014.
  7. a b c d e f g Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 178. Irakin joukot valtasivat Kuwaitin. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  8. a b Erich Gysling: Vuoden uutistapahtumat kuvina 1990, s. 146. Irak sodan tielle. Saarijärvi: Gummerus Oy, 1990.
  9. a b c d Stanwood 1991, 1. luvun s. 8, "Irakin taistelu leviää koko maailmaan"
  10. Watson et al s. 15
  11. a b Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 185. Suomi Irak-komitean johtoon. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  12. a b Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 232. Lentoliikenne Irakiin pysäytettiin. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  13. a b Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 188. Arabiliitto tuomitsi hyökkäyksen. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  14. a b c Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 180. Kuwaitin miehitys pudotti osakekurssit. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  15. a b c d e f g Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 201. OPEC lisäsi tuotantoa. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  16. a b c d e Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 201. Irakin itsepintaisuus pettymys YK:lle. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  17. a b c Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 225. Taistelu Kuwaitista TV:n välityksellä. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  18. a b Erich Gysling: Vuoden uutistapahtumat kuvina 1990, s. 150. Irakin panttivangit. Saarijärvi: Gummerus Oy, 1990.
  19. a b c d e f g Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 280. Viisi suomalaista pääsi Irakista. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  20. Singh, K.Gajendra (February 24, 2003). PROPAGANDA WARS: The decline and fall of western media. South Asia Analysis Group
  21. a b c d e Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 288. Uusi siirto Irakilta - panttivangit vapaiksi. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  22. a b c d Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 266. USA:sta lisävoimia Persianlahdelle. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  23. a b Erich Gysling: Vuoden uutistapahtumat kuvina 1990, s. 148. Lähi-idän kriisi tietää sodanuhkaa. Saarijärvi: Gummerus Oy, 1990.
  24. a b c Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 281. YK uhkasi Irakia sotatoimilla. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  25. a b c d e Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 90, s. 302. Irak torjui rauhanvetoomuksen. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1990.
  26. a b c d e f g h i j k l Leena Hybinette (toimittaja): Vuosi 91, s. 20-21. Pommisade Bagdadiin sodasta tuli tosi. Helsinki: KG Bertmark Kustannus Oy, 1991.