Konservatismi

Wikipedia
Ohjattu sivulta Konservatiivi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Konservatismi (uuslat. conservatismus, latinan sanasta conservare ’säilyttää’) on

  1. henkinen ja sosiaalinen elämänkatsomus, joka pyrkii säilyttämään vanhaa ja on haluton äkillisiin muutoksiin (katso konservatiivisuus)
  2. poliittinen aate, joka puolustaa perinteitä ja perinteisiä arvoja, vastustaa kumouksellisuutta ja radikalismia ja pyrkii uudistusten maltillisuuteen. [1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konservatismin asenteelliset juuret ovat kaukana historiassa. Poliittisena aatteena konservatismi alkoi esiintyä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa.

Ranskan vallankumouksessa 1789–1799 konservatiivit istuivat oikealla, liberaalit keski-vasemmalla ja sosialistit istuivat äärivasemmalla. Yhä näistä kolmesta aatteesta käytetään nimitystä "kolme suurta ideologiaa"[2].

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konservatismi syntyi Euroopassa vastavaikutuksena valistusajattelulle sekä vallankumouksellisille virtauksille. Konservatismi oli vastavaikutusta rationalismille, varsinkin uudella ajalla länsimaissa nousseelle järkeä korostavalle, vapautta ja tasa-arvoisuutta kannattavalle ajattelutavalle ja valtiollisten oikeuksien laajennukselle. Sana konservatismi on luultavasti johdettu ranskalaisen Le Conservateur -lehden nimestä.

Konservatismi arvosteli valistusajattelun ja liberalismin oppia ihmisjärjen kyvykkyydestä selvittää todellisuuden arvoitukset. Tilalle konservatismi asetti uskonnollisen lähestymistavan. Lisäksi konservatismi korosti perinteiden merkitystä. Tulevaisuuteen suhtauduttiin toiveikkaasti, mutta perustana eivät olleet ihmisen kyvyt vaan Jumalan maailmansuunnitelman asteittainen toteutuminen.

Moraalinormit johdettiin lähinnä kristinuskosta.

Konservatismin ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konservatiivit vertaavat usein yhteiskuntaa ihmisruumiiseen, jossa jokaisella osalla on oma tehtävänsä. Aivan kuin ihmisruumissa, myös yhteiskunnassa jokainen hakeutuu omalle paikalleen. Konservatiiveille yhteiskunta on valtion eli pään ohjaama elimistö. Tätä vertausta käyttettiin ensimmäisen kerran Rooman syntyaikoina Patriisien yrittäessä suostutella Plebeijit luopumaan ajatuksesta perustaa oma kaupunki ja hylätä patriisien Rooma. Ajattelutapa on erilainen kuin liberalisteilla, jotka vastustavat valtion puuttumista yksilöiden ja yritysten asioihin.

Konservatiivit korostavat erityisesti kansallista ja valtiollista yhteyttä sekä valtion lujuutta ja puolustustahtoa. Ranskalainen konservatiiviksi laskettava filosofi Michel de Montaigne (1533–1592) on myös todennut, että yhteiskunnan on parempi säilyttää vanhat puutteensa joiden kanssa on jo totuttu elämään kuin yrittää korvata ne uusilla ja vierailla.

Euroopassa konservatismin pääsuuntausta edustavat kristillisdemokraattiset puolueet, esim. Euroopan kansanpuolue ja Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraatit.

Konservatismiin kuuluu arvokonservatismi. Konservatiivien suhtautuminen taloudelliseen vapauteen vaihtelee maasta ja kulttuurista toiseen – he usein pyrkivät säilyttämään vallitsevia oloja tai palaamaan johonkin vanhempaan, ihanteellisena pidettyyn.

Konservatismin arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konservatismia on 1900-luvulla arvostellut erityisesti vasemmisto. Sitä on syytetty köyhien ja huono-osaisten hylkäämisestä sekä kyvyttömyydestä yhteiskunnan uudistamiseen ja ongelmien poistamiseen. Toinen konservatismin vastapuoli oli liberalismi: liberaalien mielestä konservatiivit haluavat sanella ihmisille, miten näiden pitää elää, sen sijaan, että ihmiset saisivat päättää itse.

Konservatismi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa konservatiivista ajattelua on edustanut muun muassa Kansallinen Kokoomus. Kokoomuksen perustavan kokouksen pöytäkirjassa 9. joulukuuta 1918 sanotaan mm.:

"11...vaatiessaan lujaa valtiovaltaa kokoomus on sitä mieltä, että tämä on mahdollista vain kansanvaltaiselta pohjalta siinä vakavassa ja terveessä merkityksessä, että valtiovalta ei milloinkaan saa olla esteenä, kun kansantahto, joka on tullut ilmi pysyväisenä suunnitelmanmukaisena kansantahtona, on toteutuva."

Kokoomuksen puolueohjelmassa vuodelta 1936 sanottiin muun muassa:

"..isiltä perityille pohjoismaisille katsomuksille sekä valtiolliselle vapaudelle vieraat fasistiset pyrkimykset on torjuttava."

Konservatiivit ovat kannattaneet yksityisomistukseen perustuvaa markkinataloutta. Yksityisomistus kuuluu konservatiiviseen arvoperinteeseen.

Konservatiivit sanovat, että kansalaiset omistusviettinsä mukaisesti keräävät pääomaa mieluummin itselleen kuin yhteisölle. Konservativismin mukaan yhteisomistus hävittää varallisuuden moraalisen arvon.

Tässä suhteessa konservatiivit ovat samoilla linjoilla liberalistien kanssa. Kokoomuslainen Juho Kusti Paasikivi sanoi vuonna 1936 muun muassa:

"Me emme kannata nykyistä talousjärjestelmää sen vuoksi, että se muka edistää varallisuuden kerääntymistä harvojen yksityisten haltuun, samalla kun kansan suurten joukkojen elintaso jäisi alhaiseksi ja heidän elämäänsä aina tulisi painamaan köyhyyden raskas taakka.
Jokaisen taloudellisen järjestelmän tarkoituksenmukaisuutta on arvosteltava sen mukaan, missä määrässä se kykenee tyydyttämään kansan kaikkien kerrosten tarpeita. Historia ja kokemus on osoittanut, että laajojen kansankerrosten tila juuri nykyisen järjestelmän aikana on kohonnut niin suuresti, ettei taloushistoria sellaista tunne."

Konservatiivien historiankäsityksestä seuraa kunnioittava suhtautuminen perinteisiin. Konservatismin teoreetikko Edmund Burke (17291797) sanoi perinteen olevan ohje, jonka mukaan yhteiskunta oli järjestettävä. Jokaiselle kansalle oli kehittynyt historian kuluessa juuri sille sopiva yhteiskuntajärjestelmä, joka merkitsi menneiden sukupolvien kokemuksen summaa. Burke yhdisti perinteet kansan yhteisen hengen tuotteeksi, jota on kunnioitettava kuin uskontoa. Burken mielestä jokainen äkillinen hyppäys yhteiskunnan kehityksessä rikkoo asteittaisen perinnesidonnaisen kehityksen. Tästä syystä hän arvosteli ankarasti Ranskan suurta vallankumousta, jota hän piti häiritsevänä puuttumisena oikeaan historian kulkuun.

Konservatismin piirissä on perusteltu tasaista kehitystä muun muassa seuraavasti:

  • Kumouksellinen uudistaminen on sokeaa ja hätäistä. Uudistusinnossa mennään pitemmälle kuin alun perin oli tarkoituksena.
  • Kumouksessa rikotaan peritty järjestys huomaamatta, että yhteiskunta on suuri ja monimutkainen laitos, jonka yhtäkkinen järkyttäminen johtaa sekasortoon.
  • Pelkkä lakien ja säädösten muuttaminen ei poista maailmasta pahaa.
  • Usein puuttuvat riittävät edellytykset uudistusten toteuttamiseksi ja säilyttämiseksi.

Suomen historiassa vaikuttaneet konservatismin perusperiaatteita ovat olleet muun muassa seuraavat:

  • Ihminen on pohjimmaltaan uskonnollinen olento. Uskonto ja moraali (kristillinen) ovat sivistyneen yhteiskunnan perusta.
  • Yhteiskunta on sen osien yläpuolella. Kansallinen kehitys ilmentää kansan yhteistä henkeä. Perhe on yhteiskunnan perusosa.
  • Yksityinen omistusoikeus ja vapaa kilpailu takaavat niin yksityisille kuin kansoille korkeimman elintason
  • Yhteiskunnallisia oloja kehitettäessä on seurattava perinteitä ja uudistuksissa on edettävä varovasti.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suvanto s.13
  2. Contexts of conservatism, liberalism, and socialism, John H. Kautsky, SOCIETY, Volume 33, Number 3, 48-52, DOI: 10.1007/BF02716569

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.