François-René de Chateaubriand
Wikipedia
François-René de Chateaubriand (4. syyskuuta 1768 – 4. heinäkuuta 1848) oli ranskalainen kirjailija, poliitikko ja diplomaatti. Hänen katsotaan aloittaneen Ranskan kirjallisuudessa romantiikan. Vallankumouksen aikana hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan todettuaan vallankumouksen muuttuneen väkivaltaiseksi. Hän palasi Ranskaan 1792 ja liittyi armeijaan. Haavoituttuaan hän lähti jälleen maanpakoon, tällä kertaa Englantiin. Maanpakonsa aikana hän tutustui englantilaiseen kirjallisuuteen. Hän palasi jälleen Ranskaan vuonna 1800. Hänet valittiin Ranskan akatemiaan, mutta pääsi ottamaan paikan vastaan vasta restauraation aikana. Tuohon aikaan hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat Madame de Staël, Joseph Joubert ja Pierre-Simon Ballanche.
Tunnettuna gastronomina hän on saanut antaa nimensä Chateaubriand-pihville.
[muokkaa] Teokset
- Essai sur les révolutions, 1797
- Atala, 1801 suom. Atala : kertomus, suom. Uuno Helve, WSOY , 1898
- René, 1802 suom. René, suom. Antti Nylén, Faros, 2006
- Génie du christianisme, 1802
- Les Martyrs, 1809
- Itinéraire de Paris à Jérusalem, 1811
- Mémoires sur la vie et la mort du duc de Berry, 1820
- Les Natchez, 1826
- Les Aventures du dernier Abencérage, 1826 suom. Viimeisen Aabenserraagin vaiheet, suom. J. J. M., WSOY, 1884
- Voyage en Amérique, 1827
- Études historiques, 1831
- La Vie de Rancé, 1844
- Mémoires d'Outre-Tombe, 1848–1850 suom. Muistoja haudan takaa : kirjat I-VIII, suom. Hanna Putsela, Paula Lohi ja työryhmä, Faros-kustanus, 2006
