Carl Schmitt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Carl Schmitt (11. heinäkuuta 1888 Plettenberg Saksa7. huhtikuuta 1985 Plettenberg) oli yksi viime vuosisadan vaikuttavimmista saksalaisista valtiosääntö- ja kansainvälisen oikeuden teoreetikoista. Schmitt tunnetaan erityisesti oikeuspositivismin desissionistisesta kritiikistä, poikkeustilaan ja päätökseen perustavasta suvereenin määrityksestä sekä ystävä ja vihollinen -erotteluun perustuvasta poliittisen käsitteestä. Hän loi myös käsitteen poliittinen teologia.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Schmitt koulussa.

Schmitt syntyi alemman keskiluokan katoliseen perheeseen protestanttisessa Plettenbergin pikkukaupungissa.[1] Elämänsä aikana Schmitt hän ehti vaikuttaa ja kirjoittaa niin Saksan vilhelmiinisessä keisarikunnassa, Weimarin tasavallassa, kansallissosialistisessa kolmannessa valtakunnassa kuin myös Saksan liittotasavallassa. Schmitt kuoli 96 vuoden ikäisenä synnyinkaupungissaan Plettenbergissä 1985.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Politische Romantik, 1919. Poliittisen romantiikan kritiikki. Schmittin mukaan romantiikka perustuu pohjimmiltaan uskoon ihmisen luontaisesta hyvyydestä.
  • Die Diktatur, 1921 Historiallis-teoreettinen tutkimus diktatuurista antiikin Roomasta Leniniin. Keskeisenä teemana suvereenin ja komissariaalisen diktatuurin ero.
  • Poliittinen teologia, Tutkijaliitto, 1997 (Politische Theologie, 1922) Schmittin tunnetuin teos. Tutkimus suvereniteetin käsitteestä alkaa kuuluisalla määrityksellä: "Suvereeni on se, joka päättää poikkeustilasta." Poliittinen teologia pyrkii analysoimaan rakenteellisia yhtäläisyyksiä teologisten ja poliittisten käsitteiden välillä. Schmittin mukaan: "Kaikki modernin valtio-opin merkittävät käsitteet ovat sekularisoituneita teologisia käsitteitä."
  • Römischer katholizismus und Politische Form, 1923. Protestanttisen kulttuurin roomalais-katolinen kritiikki. Asettaa roomalais-katolisen representatiivisen muodon vastakohdaksi protestanttiselle teknis-taloudelliselle hallinnalle.
  • Der Begriff des Politischen, 1928. Ystävä- ja vihollis-teesin esitys.
  • Verfassungslehre, 1928. Weimarin valtiosääntöä tulkitseva ja teorisoiva Schmittin varhaiskauden pääteos.
  • Land und Meer, 1942
  • Der Nomos der Erde, 1950. Schmittin myöhäiskauden pääteos. Käsittelee kansainvälisen oikeuden historiaa ja teoriaa sekä nomoksen filosofiaa.
  • Theorie des Partisanens, 1963. Tutkimus partisaanien historiasta ja teoriasta.

Teokset saksaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Über Schuld und Schuldarten. Eine terminologische Untersuchung, 1910.
  • Gesetz und Urteil. Eine Untersuchung zum Problem der Rechtspraxis, 1912.
  • Schattenrisse (veröffentlicht unter dem Pseudonym‚ Johannes Negelinus, mox Doctor‘, in Zusammenarbeit mit Dr. Fritz Eisler), 1913.
  • Der Wert des Staates und die Bedeutung des Einzelnen, 1914.
  • Theodor Däublers ‚Nordlicht‘: Drei Studien über die Elemente, den Geist und die Aktualität des Werkes, 1916.
  • Die Buribunken, in: Summa 1/1917/18, 89 ff.
  • Politische Romantik, 1919.
  • Die Diktatur. Von den Anfängen des modernen Souveränitätsgedankens bis zum proletarischen Klassenkampf, 1921.
  • Politische Theologie. Vier Kapitel zur Lehre von der Souveränität, 1922.
  • Die geistesgeschichtliche Lage des heutigen Parlamentarismus, 1923.
  • Römischer Katholizismus und politische Form, 1923.
  • Die Rheinlande als Objekt internationaler Politik, 1925.
  • Die Kernfrage des Völkerbundes, 1926.
  • Der Begriff des Politischen, in: Archiv für Sozialwissenschaften und Sozialpolitik 58/1927, 1 ff.
  • Volksentscheid und Volksbegehren. Ein Beitrag zur Auslegung der Weimarer Verfassung und zur Lehre von der unmittelbaren Demokratie, 1927.
  • Verfassungslehre, 1928.
  • Hugo Preuß. Sein Staatsbegriff und seine Stellung in der dt. Rechtslehre, 1930.
  • Der Völkerbund und das politische Problem der Friedenssicherung, 1930, 2. erw. Aufl. 1934.
  • Der Hüter der Verfassung, 1931.
  • Der Begriff des Politischen, 1932 (Erweiterung des Aufsatzes von 1927).
  • Legalität und Legitimität, 1932.
  • Staat, Bewegung, Volk. Die Dreigliederung der politischen Einheit, 1933.
  • Das Reichsstatthaltergesetz, 1933.
  • Staatsgefüge und Zusammenbruch des Zweiten Reiches. Der Sieg des Bürgers über den Soldaten, 1934.
  • Über die drei Arten des rechtswissenschaftlichen Denkens, 1934.
  • Der Leviathan in der Staatslehre des Thomas Hobbes, 1938.
  • Die Wendung zum diskriminierenden Kriegsbegriff, 1938.
  • Völkerrechtliche Großraumordnung und Interventionsverbot für raumfremde Mächte. Ein Beitrag zum Reichsbegriff im Völkerrecht, 1939.
  • Positionen und Begriffe im Kampf mit Weimar – Genf – Versailles 1923–1939, 1940 (Aufsatzsammlung).
  • Land und Meer. Eine weltgeschichtliche Betrachtung, 1942.
  • Der Nomos der Erde im Völkerrecht des Jus Publicum Europaeum, 1950.
  • Donoso Cortes in gesamteuropäischer Interpretation, 1950.
  • Ex captivitate salus. Erinnerungen der Zeit 1945/47, 1950.
  • Die Lage der europäischen Rechtswissenschaft, 1950.
  • Das Gespräch über die Macht und den Zugang zum Machthaber, 1954.
  • Hamlet oder Hekuba. Der Einbruch der Zeit in das Spiel, 1956.
  • Verfassungsrechtliche Aufsätze aus den Jahren 1924–1954, 1958 (Aufsatzsammlung).
  • Theorie des Partisanen. Zwischenbemerkung zum Begriff des Politischen, 1963.
  • Politische Theologie II. Die Legende von der Erledigung jeder Politischen Theologie, 1970.
  • Glossarium. Aufzeichnungen der Jahre 1947–1951, hrsg.v. Eberhard Freiherr von Medem, 1991 (posthum).
  • Das internationale Verbrechen des Angriffskrieges, hrsg.v. Helmut Quaritsch, 1993 (posthum).
  • Staat – Großraum – Nomos, hrsg. von Günter Maschke, 1995 (posthum).
  • Frieden oder Pazifismus?, hrsg. von Günter Maschke, 2005 (posthum).
  • Carl Schmitt: Tagebücher, hrsg. von Ernst Hüsmert, 2003 ff. (posthum).

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schmitt, Carl: Poliittinen teologia: Neljä lukua suvereenisuusopista. (Politische Theologie, 1922.) Suomentanut Tapani Hietaniemi. Esipuheet: Kaarlo Tuori, Markku Koivusalo ja Mika Ojakangas. Tutkijaliiton julkaisu 86. Paradeigma-sarja. Helsinki: Tutkijaliitto, 1997. ISBN 952-5169-03-0.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leskinen, Rami: Carl Schmitt ja politiikan puolustus. Näköpiiri, 2002, 1. vsk, nro 3, s. 13-16.
  • Ojakangas, Mika: Liberalismi, demokratia ja totaalinen valtio: Carl Schmitt reprensentaatioiden ja identiteetin välissä. Tiede ja Edistys, 1999, nro 24, s. 101-119.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Balakrishnan, Gopal: The Enemy: An Intellectual Portrait of Carl Schmitt, s. 11. Lontoo: Verso, 2000. ISBN 978-1859847602. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]