Sosiaalipolitiikka

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sosiaalipolitiikka tarkoittaa julkisia toimia, joilla pyritään takaamaan väestölle kohtuullinen elintaso, turvallisuus ja viihtyvyys sekä näihin toimiin kohdistuvaa tutkimusta tieteenalana.[1]

Sosiaalipolitiikka nostaa esiin yhteiskunnan ja ihmisen arvoja. Se sisältää käsitteitä, kuten sosiaaliturvapolitiikka, koulutus-, asunto- ja aluepolitiikka sekä työ-, terveys- ja kansainvälinen sosiaalipolitiikka.

Sosiaalipolitiikka on myös tieteenala. Se syntyi 1800-luvun loppupuolella sekä Saksassa että Englannissa. Saksassa perustettiin 1873 sosiaalipoliittinen yhdistys (Verein für Sozialpolitik) ja vastaavaan aikaan Englannissa sosiaalipolitiittisia ideoita viljeltiin Fabian Societyssä. Helsingin yliopiston 1. sosiaalipolitiikan professorina aloitti Heikki Waris vuonna 1946. Sekä Saksan sosiaalipoliittisella yhdistyksellä että Fabian Societyllä oli yhteyksiä kansantaloustieteeseen. Kansantaloustieteilijät perustivat Saksan sosiaalipoliittisen yhdistyksen ja aluksi sosiaalipolitiikka oli osa kansantaloustiedettä ja myöhemmin sosiaalitaloutta. Fabian Society oli taas mukana perustamassa London School of Economics and Political Sciences:ia.

Sosiaalipolitiikkaa tieteenä, oppiaineena ja politiikan osana liittyvät kiinteästi yhteen. Sosiaalipolitiikan tutkimuksen keskeinen tehtävä on ollut selvittää sosiaalisten ongelmien esiintymistä yhteiskunnassa ja syitä, joiden seurauksena sosiaaliset ongelmat ilmenevät. Politiikka on saanut näistä tutkimuksista virkkeitä uudistaa politiikkaa.

Sosiaalipolitiikan alue jaetaan usein sosiaaliturvapolitiikkaan ja sosiaalipalveluihin. Laajasti käsitettyyn sosiaalipolitiikkaan luetaan myös mm. koulutuspolitiikka, terveyspolitiikka ja työpolitiikka. Laajasta näkökulmasta sosiaalipolitiikkaa kutsutaan mieluummin yhteiskuntapolitiikaksi.lähde? Huolimatta siitä, että jotkut yliopistot ovat nimenneet oppiaineen yhteiskuntapolitiikaksi ei nimi politiikan alalohkona ole saavuttanut maassamme erityistä suosiota.lähde?

Sisällysluettelo

[muokkaa] Yhteiskuntapolitiikka

Yhteiskuntapolitiikka tarkoittaa toimia, joilla pyritään järjestämään yhteiskunnallisia oloja sekä tieteenalaa. Oppiaineena yhteiskuntapolitiikka on sosiaalipolitiikan laajempi käsite ja kuuluu yhteiskuntatieteisiin. Opinnoissa tutkitaan yhteiskunnan tilaa, kehitystä ja muutosta sekä etsitään keinoja edistää hyvinvointia ja lievittää sosiaalisia ongelmia. Koulutuksen suuntautumisvaihtoehtoja ovat muun muassa sosiaalipolitiikka, työpolitiikka, kulttuuripolitiikka, kestävä kehitys, ympäristöpolitiikka ja kaupunkitutkimus. Suomessa yhteiskuntapolitiikkaa pääaineena voi opiskella yliopistoissa Joensuussa, Jyväskylässä ja Helsingissä.

Yhteiskuntapolitiikalla tarkoitetaan myös toimia, joiden tarkoituksena on järjestää yhteiskunnan olot tarkoituksenmukaisella ja oikealla tavalla ottaen huomioon tehokkuuden sekä oikeudenmukaisuuden asettamat vaatimukset. Julkinen valta vaikuttaa keskeisesti kunkin maan yhteiskuntapolitiikkaan, mutta myös kansalaisjärjestöt, yritykset, tiedotusvälineet sekä tavalliset kuluttajat ja kansalaiset harjoittavat yhteiskuntapolitiikkaa.

Yhteiskuntapolitiikan pääaineesta valmistuneet ovat hakeutuneet tutkimus-, opetus-, suunnittelu-, hallinto-, tiedotus- ja palvelutehtäviin yleensä julkiselle sektorille. Myös hakeutuminen yritysten ja järjestöjen palvelukseen on yleistynyt.

[muokkaa] Käsitteitä

Euroopan Unionissa on käytössä sosiaalisen suojelun käsite. Se vastaa suunnilleen samaa kuin suomen kielessä sosiaalisen turvallisuuden käsite. Sosiaaliseen turvallisuuteen voidaan lukea mukaan paitsi toimet, joilla varmistetaan toimeentulon turvaa ja sosiaalipalveluja niitä tarvitseville myös kansalaisten yleistä turvallisuutta kuten kysymystä rikollisuuden muodostamasta uhasta kansalaisten liikkumiselle maassa tai asuinympäristössään.

Hyvinvointipolitiikan tavoitteena on köyhyyden ja räikeiden sosiaalisten eriarvoisuuksien poistaminen. Hyvinvoinnin osatekijöinä (Erik Allardtin mukaan):

1) elintaso (having)

2) yhteisyyssuhteet (loving)

  • paikallisyhteys
  • perheyhteys
  • ystävyyssuhteet

3) itsensä toteuttamisen muodot (being)

  • arvonanto
  • korvaamattomuus
  • poliittiset voimavarat
  • mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta (”tekeminen”)

On olemassa seuraavia hyvinvoinnin osia:

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Anttonen, Anneli & Sipilä, Jorma: Suomalaista sosiaalipolitiikkaa. Tampere: Vastapaino, 2000. ISBN 951-768-071-6.
  • Esping-Andersen, Gøsta: The three worlds of welfare capitalism. Cambridge: Polity Press, 1993. ISBN 0-7456-0796-9.
  • Nieminen, Armas: Mitä on sosiaalipolitiikka?. 3. painos (1. painos 1955, Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisuja 4). Porvoo: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12501-6.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalipolitiikka
Henkilökohtaiset työkalut