Puolueohjelma

Osa artikkelisarjaa
Puoluepolitiikka
Poliittinen kirjo Oikeisto Äärioikeisto Radikaali oikeisto Keskusta-oikeisto Keskusta Keskusta-oikeisto Radikaali keskusta Keskusta-vasemmisto Vasemmisto Keskusta-vasemmisto Äärivasemmisto
Puolueohjelma Demokratia Globalismi Internationalismi Islamismi Kommunismi Konservatismi Kristillisdemokratia Libertarismi Liberalismi Populismi Progressivismi Sosiaalidemokratia Sosialismi Synkretismi Tasavaltalaisuus Vihreä politiikka Ympäristön suojelu
Puolueorganisaatio Aluepuolue Blokkipuolue Kaaderipuolue Kartellipuolue Kansanpuolue Työväenpuolue Yrittäjäpuolue Yleispuolue
Puoluejohtaja Puoluejohtaja Puoluesihteeri
Puoluejärjestelmä Yksipuolue Kaksipuolue Monipuolue
Koalitio Hallitus Oppositio Allianssi Hung-parlamentti Vähemmistöhallitus Enemmistöhallitus Porvarihallitus Sinipunahallitus Suuri koalitio Koalitiohallitus Punamultahallitus Kansanrintama Sateenkaarihallitus

Puolueohjelma on poliittisen puolueen yleisohjelma, jollaista Suomen laki vaatii rekisteröityneeltä puolueelta. Puolueohjelma esittää puolueen politiikan periaatteita ja tavoitteita.

Puolueohjelman asema on erilainen eri puolueissa. Jotkut puolueet uudistavat puolueohjelmansa muutaman vuoden välein, kun taas toisilla kuluu puolueohjelmien päivitysten välissä kymmeniä vuosia.

Ohjelmatyypit

Puolueohjelmia on erilaisia ja eritasoisia, joita ovat muun muassa:

• Periaateohjelma edustaa jäykkiä ja pysyviä maailmankatsomuksellisia periaatteita ja on luonteeltaan pysyvä.
• Toimintaohjelma luettelee lyhyehköjä ajanjakoja koskevia konkreettisia ja esittelee monesti propagoivasti hyvin yksityiskohtaisia toimintatavoitteita.
• Yleisohjelma on periaate- ja toimintaohjelman välimalli, joka ilmaisee aihepiirien liittymistä maailmankatsomuksellisiin kysymyksiin ja sen jälkeen esittelee yksityiskohtaisempia toimintavaatimuksia. Sisäisessä toiminnassa puolueet antavat yleisohjelmalle periaateohjelman aseman.
• Erityisohjelma kulkee yleisohjelman rinnalla ja sillä on selvästi käytännöllisen toimintaohjelman luonne.
  • Organisatorinen erityisohjelma ei koske koko puoluetta, vaan ainoastaan osaa sen tavoittelemasta jäsen- ja kannattajakunnasta. Tällaisia ohjelmia ovat esimerkiksi nais- ja nuorisojärjestöjen ohjelmat.
  • Funktionaalinen erityisohjelma käsittelee politiikan eri toimintalohkoja. Tällaisia ovat esimerkiksi talous-, sosiaali- ja kulttuuripoliittiset ohjelmat sekä kunnallispoliittiset ohjelmat.
  • Reformiohjelma on hyvin seikkaperäinen ja keskitetty funktionaalinen ohjelma, jonka tavoite on konkreettisen uudistusvaatimuksen esittely ja propagoiminen.
• Tilannekohtaiset ohjelmat käsittää erityisesti vaaliohjelmat, jotka sisältävät selviä maailmankatsomuksellisia ja ideologisia arvokannanottoja ja yleensä sisältävät runsaasti puoluetaktisia, lyhytjännitteisiä ja tarkoitushakuisesti propagandistisia aineksia.
• Yhteistyöohjelmat muodostavat ohjelman yli puoluerajojen ja ovat toimintaohjelma esimerkiksi koalitiohallitusten yhteydessä tai muissa pyrkimyksissä yhteistoimintaan selvästi erilaisten ryhmien kesken.
• Kansainvälinen suositusohjelma ylittää kansallisvaltioiden rajat ja koskee lähes ainoastaan sosialististen puolueiden perustamisjulistuksia ja virallisia julkilausumia.

Historia

Ensimmäisen poliittisen ohjelman Suomessa laati ruotsinkielinen Liberaalinen puolue vuonna 1880 ja toisen "nuoret suomalaiset" vuonna 1894. Vuosina 1899–1908 syntyi kaikkiaan kahdeksan puolueohjelmaa tai siihen verrattavaa periaateluetteloa. Puoluelaitoksen perustamisvaiheeseen kuului olennaisesti ideologinen debatti ja tarve esitellä puoluetta äänestäjille synnytti periaatetasoisia ohjelmia ja julistuksia.

Katso myös

• Erfurtin ohjelma (Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen puolueohjelma)
• Forssan ohjelma (Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen puolueohjelma)
• Kansallissosialistinen puolueohjelma (Saksan kansallissosialistisen puolueen puolueohjelma)

Lähteet

• Borg, Olavi: Suomen puolueideologiat. Politiikan tutkimuksia 5. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1965.
• Rantala, Onni: Suomen puolueiden muuttuminen 1945-1980. Toinen, tarkistettu ja täydennetty painos. Helsinki: Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-320-4.

Kirjallisuutta

• Aarnio, Eeva: Päämäärät liikkeessä: Puolueohjelmien kirjoittamisen muuttuvat merkitykset Suomessa 1950-luvulta 1990-luvulle. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto. SoPhi 30. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1998. ISBN 951-39-0340-0.
• Aarnio, Eeva & Kanerva, Jukka (toim.): Puolueohjelmatutkimuksen nykysuunnat. Jyväskylän yliopisto, valtio-opin laitos, julkaisuja 69. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1995. ISBN 951-34-0468-4.
• Hänninen, Sakari & Palonen, Kari (toim.): Lue poliittisesti: Profiileja politiikan tutkimukseen. SoPhi 81. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto: Minerva, 2004. ISBN 952-5478-17-3.
• Kanerva, Jukka (toim.): Suomalaisten puolueohjelmien retoriikasta. Jyväskylän yliopisto, valtio-opin laitos, julkaisuja 63. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1991. ISBN 951-680-564-7.

Aiheesta muualla

• POHTIVA – Poliittisten ohjelmien tietovaranto.