Gianfranco Fini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gianfranco Fini vuonna 2004.

Gianfranco Fini on (s. 3. tammikuuta 1952 Bologna) on italialainen poliitikko. Hän on Futuro e Libertà per l'Italia -puolueen puheenjohtaja.

Fini johti konservatiivista Alleanza Nazionalea koko sen olemassaolon ajan 1995–2009. Hän kuului Berlusconin hallituksiin varapääministerinä 2001–2006 ja ulkoministerinä 2004–2006. 2008–2013 Fini oli edustajainhuoneen puhemies.

Fini on opiskellut Rooman Sapienza-yliopistossa ja ammatiltaan toimittaja. Opiskelija-aikoinaan hän oli Fronte della Gioventù -järjestön johdossa ja hänet valittiin parlamenttiin 1983 uusfasistisen Movimento Sociale Italiano – Destra Nazionale -puolueen listalta ja hän oli myöhemmin sen kansallisena sihteerinä 1987–1990 ja 1991–1995.

Vielä 1994 hän kuvasi Mussolia "1900-luvun suurimmaksi valtiomieheksi", mutta on sittemmin sanoutunut irti fasismista.[1]

Tammikuussa 1995 hänet valittiin uuden Alleanza Nazionalen johtajaksi, mitä paikkaa hän piti siitä lähtien. Fini oli puolueineen vuonna 1994 ja 2001 vaalit voittaneen Berlusconin Casa delle Libertàn jäsenenä. Alleanza Nazionale hajotettiin maaliskuussa 2009 ja se liittiin se Berlusconin puolueen kanssa muodostettavaan Popolo della Libertà -puolueeseen.

Yhteisen puolueen perustamisen jälkeen Fini joutui Berlusconin omistaman median ankaran arvostelun alaiseksi. Vittorio Feltrin päätoimittama Il Giornale syytti Finiä yrityksistä suistaa pääministeri asemastaan. Jouluksi 2009 Fini lähetti Feltrille paketin valiumia toivoen hänen voivan viettää joulunsa ilman vainoharhoja ja hallusinaatioita.[2] Kesällä 2010 Berlusconin ja Finin välit huononivat entisestään. Berlusconi kehotti Finiä eroamaan edustajainhuoneen puhemiehen paikalta. Fini ei totellut, vaan perusti oman edustajainhuoneryhmän, "Futuro e Libertà per l'Italia" (FLI). [3] Syksyllä 2010 Finin ryhmä kuitenkin äänesti Berlusconin hallituksen puolesta luottamuslauseäänestyksessä.[4] Helmikuussa 2011 Fini valittiin Futuro e Libertà per l'Italia -puolueen perustavassa kokouksessa puolueen puheenjohtajaksi.[5] Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa Fini ja FLI olivat osa keskustaliittoumaa, joka tuki Mario Montia pääministeriksi.[6] FLI ei saanut vaaleissa yhtään paikkaa, joten myös Fini jäi valitsematta.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gianfranco Fini.