Italian–Etiopian sota (1935–1936)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italialaiset luovuttavat aseensa syyskuussa 1941 brittien asevoimien edustajille.
Haile Selassie seurueineen saapuu Jerusalemiin paettuaan kolme päivää ennen Addis Abeban valtausta, joka tapahtui 5. toukokuuta 1936[1].

Toinen Italian–Etiopian sota oli osa Abessinian kriisiä, jossa Italian asevoimat hyökkäsivät Etiopiaan ja miehittivät maan. Sota käytiin 3. lokakuuta 1935 – 9. toukokuuta 1936. Italialla oli suuri tekninen etumatka etiopialaisiin nähden, ja heillä oli käytössään hyökkäysvaunuja ja pommikoneita, joita vastustajalla ei ollut.[2] Italialaiset turvautuivat jopa laajamittaiseen taistelukaasun käyttöön.[3] Kansainvälinen yhteisö tuomitsi Italian sotatoimet, joissa Etiopian itsemääräämisoikeutta loukattiin, ja Kansainliitto asetti hyökkääjää vastaan talouspakotteita. Keisari Haile Selassie pakeni Isoon-Britanniaan. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 liittoutuneet ajoivat italialaiset miehittäjät maasta, ja Etiopian itsenäisyys palautettiin.

Wal Walin välikohtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäystä suvereeniin Etiopiaan Italia puolusteli vuonna 1934 tapahtuneella Wal Walin välikohtauksella. 23. marraskuuta 1934 brittien ja etiopialaisten yhteinen rajavaltuuskunta saapui Wal Walin keitaalle Ogadenissa. Valtuuskunta kohtasi yllättäen Italian Somalimaasta tulleen italialaisen joukko-osaston. Britit vetäytyivät välttääkseen kansainvälisen selkkauksen, mutta etiopialaiset jäivät. Seuraavien kahden viikon aikana syntyi epäselvä laukaustenvaihto ja taistelukontakti, jonka aloittajaksi kumpikin osapuoli syytti toisiaan. Italia vaati tiukasti julkista anteeksipyyntöä, kipurahoja, kunniaa Italian lipulle ja vastuullisten rankaisemista, mistä Etiopian hallitus luonnollisesti kieltäytyi, sillä se olisi merkinnyt itsemääräämisoikeuden kaventamista ja Italian mahdin tunnustamista. Benito Mussolini kieltäytyi neuvottelemasta keisarin kanssa, ja Haile Selassie vei kiistan Kansainliittoon. Kansainliitto keskusteli asiasta kuukausia saavuttamatta yksimielisyyttä, minkä aikana Italia valmistautui sotaretkeen.[4]


Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialaiset veivät Aksumin obeliskin Roomaan voitonmerkkinään.

»Siksi päätin saapua henkilökohtaisesti paikalle antamaan todistukseni kansaani vastaan suoritetusta rikoksesta ja varoittamaan Eurooppaa tuhosta, joka sitä odottaa, jos se myöntyy tapahtuneen tosiasian edessä. Keisari Haile Selassien puheesta Kansainliitolle 30. kesäkuuta 1936[5]»

Etiopia oli 1900-luvulle tultaessa harvoja länsimaiden kolonisaatiolta säästyneitä afrikkalaisia valtioita. Italia oli yrittänyt laajentaa vaikutusvaltaansa Afrikan sarvessa jo 1800-luvulta alkaen, jolloin käyty ensimmäinen Italian–Etiopian sota päättyi eurooppalaisen vallan tappioon Adowan taistelussa.[6] 1930-luvulla poliittiset jännitteet kasvoivat Euroopassa ja diktaattorit nousivat valtaan. Abessinian kriisi ja sitä seurannut sota, jonka seurauksena tuhatvuotinen afrikkalainen itsenäisyys lakkautettiin, osoitti Kansainliiton hampaattomuuden ja demokraattisesti hallittujen länsivaltojen haluttomuuden puuttua aggressioon, mikä vahvisti fasistien jalansijaa myös Euroopassa. Tämä myötävaikutti osaltaan suuremman konfliktin, toisen maailmansodan syttymiseen vain kolme vuotta myöhemmin.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]