Kolonisaatio
Wikipedia
Kolonisaatio on politiikan käsite, joka tarkoittaa valtio tai kokonainen kulttuuripiiri ottaa haltuunsa toisen alueen. Alueesta tulee täten kolonisaation toteuttajan siirtomaa tai siirtokunta. Valtauksen mahdollistaa usein sotilaallinen ylivoima. Vallattu alue voi olla myös asumaton. Kolonisaation käsitteeseen liitetään usein kohdealueen kultivointi ja asuttaminen siirtolaisilla emämaasta.
[muokkaa] Ilmiön tausta
Siirtokuntakäsite oli käytössä jo antiikin Kreikassa. Samoin imperialismin käsitettä käytetään jo Rooman valtakunnan yhteydessä. Länsimainen historiatraditio kuitenkin sijoittaa kolonialismin aikakauden 1400–1500-luvun löytöretkien kauteen, jolloin eurooppalaiset kartoittivat maailmaa ja harrastivat aggressiivista kolonialismia.
Yhtenä esimerkkinä kolonialismista on myös pidetty Venäjän ekspansiota itään ja pohjoiseen.
[muokkaa] Eurooppalaisen kolonisaation aalto
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Eurooppalainen 1400–1500-luvun kolonialismin taustavaikuttimet olivat käytännössä kahtalaiset. Toisaalta taustalla oli uskonnollinen motiivi levittää kristinuskon evankeliumia tuntemattomien maiden pakanoille. Osittain kysymys oli myös taloudellisen hyödyn tavoittelusta ja etenkin Amerikan löytämisen jälkeen huhut kätketyistä rikkauksista levisivät nopeasti. Kolonisaatio myös ruokki itse itseään, koska siirtokunnat ja myöhemmin siirtomaat olivat arvokasta maa-alaa, joka piti vallata ennen kuin toiset eurooppalaiset mahdit ehtisivät tehdä niin. Ranskalainen historiantutkija Marc Ferro ottaakin esimerkiksi Ranskan Kanadan asuttamisen, jonka nopean etenemisen tärkein syy oli se, etteivät etelämmässä olleet britit ehtisi vallata aluetta.
