Douglas MacArthur

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kenraali Douglas MacArthur taistelulaivalla toisen maailmansodan lopulla vuonna 1945.
Kenraali MacArthur tutkii sillanpääasemaa Filippiinien Leyte-saaren rannalla vuonna 1944.

Douglas MacArthur (26. tammikuuta 18805. huhtikuuta 1964) oli eräs Yhdysvaltojen tunnetuimmista kenraaleista. Hän palveli Yhdysvaltojen armeijassa suurimman osan elämäänsä osallistuen kolmeen suursotaan (ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota ja Korean sota) ja saavutti yhtenä harvoista Yhdysvaltojen historiassa viiden tähden kenraalin aseman.

MacArthur oli yksi Yhdysvaltain armeijan palkituimmista sotilaista, joka tuli kuuluisaksi toisen maailmansodan aikana Filippiinien menetyksestä ja takaisin valloittamisesta. Hänen uransa päättyi erottamiseen hänen niskoiteltuaan ylipäälikköä vastaan ja uhattuaan ydinaseella Kiinaa.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacArthur syntyi Little Rockissa, Arkansasin osavaltion luoteisosassa. Hänen isänsä oli kenraaliluutnantti Arthur MacArthur (junior), joka vastaanotti kunniamitalin Yhdysvaltojen sisällissodan aikana ja oli poliitikko Arthur MacArthurin (senior) poika. Hänen äitinsä oli virginialainen Mary Pinkney Hardy MacArthur.

Ennen toista maailmansotaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän toimi Yhdysvaltain armeijan esikuntapäällikkönä 21. lokakuuta 1930 – 1. lokakuuta 1935. Filippiinien presidentti Manuel L. Quezon nimitti hänet elinikäiseksi sotamarsalkaksi vuonna 1937 ainoana amerikkalaisena, joka on saanut kyseisen arvonimen.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacArthur nimitettiin liittoutuneiden ylipäälliköksi Tyynenmeren lounaisosan alueelle ja hän saavutti joukoittain voittoja liittoutuneille sodan aikana. Japanin imperiumin antautuessa liittoutuneille vuonna 1945 MacArthurista tuli liittoutuneiden miehitysarmeijan ylipäällikkö. Hän rakensi Japanin uudelleen Yhdysvaltain miehityksen aikana. Tämä olikin hänen ehkä suurin saavutuksensa.

Korean sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korean sodan aikana MacArthur siirrettiin sivuun komentajan tehtävistä tottelemattomuudesta Yhdysvaltain presidenttiä Harry S. Trumania kohtaan, mikä sai aikaan kansallisen kiistan. MacArthur kannatti ydinaseen käyttöä Kiinaa vastaan, koska sotaan osallistui miljoona kiinalaista vapaaehtoista Korean demokraattisen kansantasavallan puolella.

Hänen erottamisensa johtui itse asiassa yksityisestä kirjeestä republikaanien kongressiedustaja Martinille: kirjeessä hän ei suoraan ehdota ydinaseen käyttöä, vain vihjaa siihen – mutta tilanteen poliittisen jännityksen vuoksi sekin riitti, kun edustaja vuoti luottamuksellisen kirjeen julkisuuteen. Itse asiassa ydinaseen käyttöä ehdotti juuri tämä edustaja, ja hän vain tukeutui arvostetun kenraalin näennäiseen tukeen.

Arviot MacArthurista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MacArthur muistetaan yhtenä Yhdysvaltojen historian kiistanalaisimmista henkilöistä. Toisaalta hän oli suuresti ihailtu sotilasstrategiansa ja -taktiikkansa erinomaisuudesta, toisaalta häntä on taas kritisoitu toimistaan, kuten Washingtoniin kerääntyneen 20 000 ensimmäisen maailmansodan sotaveteraanin joukon (Bonus Army) hajottamisesta kyynelkaasulla suuren laman aikaan 1932, sodan johdosta Filippiineillä ja Uudessa-Guineassa sekä Trumanin poliittisesta haastamisesta kylmän sodan aikana.

Lisäksi MacArthuria arvosteltiin hänen egoistisesta asenteestaan. Asenne tuli erityisen selkeästi ilmi Japanin antautumissopimusta allekirjoitettaessa taistelulaiva Missourin kannella. MacArthur oli vaatinut paikalle kaksi miestä menneisyydestä: Filippiinien Corregidorin linnoituksen viimeisen komentajan kenraali Wainwrightin ja Singaporen japanilaisille luovuttaneen brittikenraaliluutnantti Arthur Percivalin, jotka molemmat olivat olleet japanilaisten vankeina. Vankikenraalien nälkiintynyt olemus korostui erityisesti tukevan ja ahavoituneen MacArthurin rinnalla. Paikalla olleet ovat lisäksi sanoneet, että nämä kaksi käyttäytyivät luontevan aristokraattisesti, kun MacArthur puolestaan esiintyi teatraalisen voittajamaisin elkein.

Pian MacArthurin kuoleman jälkeen japanilaiset antoivat hänelle lempinimen ”Gaijin Shogun” (”ulkomaalainen sotilasjohtaja”).

Viimeiset ajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglas MacArthur kuoli Walter Reedin sotilassairaalassa vuonna 1964.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]