Singaporen taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Singaporen taistelu
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Singaporen rannikkotykistöä
Singaporen rannikkotykistöä
Päivämäärä:

8.- 15. helmikuuta 1942

Paikka:

Singapore

Lopputulos:

Japanilaiset voittivat

Osapuolet

Japanin lippu 25. armeija

Brittiläinen kansainyhteisö Malakan osasto

Komentajat

Tomoyuki Yamashita
Takuma Nishimura
Takuro Matsui
Renya Mutaguchi

Arthur Percival
Gordon Bennett
Lewis Heath
Merton Beckwith-Smith

Vahvuudet

36 000

85 000 [1]

Tappiot

1713 kaatunutta
2772 haavoittunutta

5000 kaatunutta ja haavoittunutta
80000 sotavankia

Singaporen taistelu käytiin toisessa maailmansodassa 8.–15. helmikuuta 1942. Se oli osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa. Japanilaiset voittivat taistelun ja miehittivät Singaporen.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singapore ennen taistelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britit aloittivat laivastotukikohdan rakentamisen Singaporeen 1923 ja se valmistui 1941. Tukikohta oli suunniteltu kestämään piiritystä, kunnes brittilaivasto ehtisi Euroopasta paikalle. Useimmat singaporelaiset pitivät linnoitusta voittamattomana, sillä mahdollisen hyökkäyksen oletettiin tulevan etelästä ja mereltä. Tukikohdan ja saaren etelärannan puolustusvarustus oli vahva. Britannian taistelulaiva Prince of Wales ja taisteluristeilijä Repulse olivat saapuneet Singaporeen 2. joulukuuta 1941, mikä oli omiaan nostattamaan optimistista asennetta. Brittijoukkojen lisäksi saarella oli neljä pataljoonaa paikallisia vapaaehtoisia. Singaporen aasialaisia ei kuitenkaan hyväksytty vapaaehtoisiksi, sillä siirtomaahallinto ei pitänyt heitä luotettavina.[2]

Malesian sotaretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. joulukuuta 1941 kenraaliluutnantti Tomoyuki Yamashitan johtama 25. armeija nousi maihin Etelä-Thaimaan Songkhlassa ja Patanissa sekä Pohjois-Malesian Kota Bharussa, jonka brittiläisen lentotukikohdan japanilaiset valloittivat jo samana päivänä. Singaporen ilmapommitukset alkoivat myös samana päivänä. Vailla minkäänlaista ilmasuojaa Prince of Wales ja Repulse yrittivät iskeä japanilaisten maihinnousulaivaston kimppuun, mutta japanilaisten lentokoneet huomasivat ne ja 10. joulukuuta ne upotettiin pommeilla ja torpedoilla.[2]

Japanilaiset etenivät nopeasti kohti etelää. Penang antautui 18. joulukuuta, Kuala Lumpur 11. tammikuuta 1942, Malakka 15. tammikuuta ja Johor Bahrun 31. tammikuuta. Kun britit ylittivät Johorensalmen, he tuhosivat Singaporen saaren Johor Bahruun yhdistävän pengertien.[2]

Japanilaiset olivat jatkaneet Singaporen ilmapommituksia tammikuussa 1942 lähes päivittäin. Niemimaalta Singaporeen tulleet pakolaiset olivat kaksinkertaistaneet kaupungin väkiluvun yli miljoonaan. Singaporen kuvernööri oli myös sallinut kiinalaisten vapaaehtoisjoukkojen muodostamisen, sillä huhut japanilaisten tavasta kohdella Malaijan kiinalaisia oli saanut Singaporen kiinalaiset puolustustahtoisiksi.[2]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne ennen hyökkäystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkojen sijainti helmikuun alussa 1942. Pohjoisessa japanilaisten valtaama Johor Bahru, brittien laivastotukikohta koillisessa ja Singaporen kaupunki kaakossa.

Helmikuun 1942 alkupäivinä Yamashitan johtamien japanilaisjoukkojen vahvuus Johor Bahrussa oli noin 30 000 miestä. Japanilaisjoukoilla oli puutetta niin aseista, ammuksista, polttoaineesta kuin ruoastakin.[3] Japanilaisilla oli kuitenkin edelleen hallussa alueen ilmaherruus.[2]

Kenraaliluutnantti Arthur E. Percivalin joukoissa oli 70 000 aseistettua miestä.[2] Percivalin taktiikkana oli puolustaa koko Singaporen ja Malaijan välistä rantaviivaa ja siksi joukot sijoitettiin kolmelle eri lohkolle. Kenraalimajuri Gordon Bennettin johtamat australialaisjoukot vastasivat länsilohkosta, brittiläiset 11. ja 18. divisioona olivat pohjoislohkolla ja jäljelle jääneet joukot olivat vastuussa etelälohkossa.[4]

Maihinnousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilaisten maihinnousu Singaporeen 8. ja 9. päivän välisenä yönä helmikuussa 1942 (Sarimbunin taistelu)

Yamashita oli tietoinen liittoutuneiden ylivoimasta ja siksi hän aloitti hämäysoperaation 5. helmikuuta. Brittien laivastotukikohdan vastarannalle tehtiin valeleirejä ja päiväsaikaan itään päin siirretyt joukot palasivat pimeyden turvin takaisin. Operaation tarkoituksena oli antaa mielikuvat siitä, että japanilaiset hyökkäisivät Singaporeen idästä pienen Pulau Ubinin saaren kautta.[3]

Hämäyksellä oli toivottu vaikutus, sillä Percival keskitti voimavaroja pohjoislohkolle. Länsilohkon australialaiset olivat raportoineet japanilaisten joukkojen liikkeistä vastarannalla ja tiedustelupartio vahvisti nämä tiedot. Tiedustelupartio ei kuitenkaan ollut havainnut maihinnousukalustoa, joten japanilaiset saattoivat jatkaa rauhassa hyökkäyksen valmistelua. Kun Percival vihdoin päätti keskittää voimavarat länsilohkolle, aika ei enää riittänyt.[3]

Helmikuun 8. päivän aamuna japanilaiset avasivat voimakkaan tykistötulen Singaporen saarelle. Samaan aikaan ilmavoimat pommittavat australialaisten päämajaa länsilohkolla. Tykistötulitus ja pommitukset kiihtyivät päivän mittaan ja 4 000 japanilaisen vahvuinen joukko aloitti maihinnousun illalla. Australialaisten onnistui torjua ensimmäiset maihinnousujoukot, mutta lännempänä japanilaisjoukkojen maihinnousu onnistui ja keskiyöhön mennessä heillä oli sillanpääasema saarella.[5]

Pommitukset toivat myös ankaran takaiskun, koska tuhoutuneista öljysäiliöistä valui palavaa öljyä polttaen maihinnousevia japanilaisia. Vielä tässä vaiheessa sillanpää oli pidetty kurissa. Silloin brittikomentaja Bennet lähetti joukoilleen viestin, että Percival olisi päättänyt vetää joukkonsa puolustukseen etelämmäksi. Liittoutuneet vetäytyivät ja japanilaiset valloittivat suuremman osan saarta. Ankaria taisteluja syntyi vesisäiliöistä ja kaupungin pohjoispäädystä. Lopulta vesisäiliöt menetettiin ja liittoutuneet saarrettiin kaupunkiin.

Paniikki valtasi kaupungin. Kaduilla jotkut australialaiset sotilaat ryhtyivät juopottelemaan ja rosvoamaan. Siviilejä alettiin evakuoida. Churchill oli käskenyt Percivalia taistelemaan viimeiseen asti, mutta vesisäiliöiden menettämisen johdosta hän päätti lähestyä japanilaisia aselepolipun kanssa. Oli 14. helmikuuta. Japanilaiset olivat kärsineet raskaita tappioita ja olivat jo valmiita luovuttamaan, mutta Percivalin heikkous kannusti heitä jatkamaan. Lopulta Percival antautui ehdoitta 15. helmikuuta 1942. Singaporen taistelu oli ohi.

Jälkinäytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Percivalin antautuminen oli sotilaallinen katastrofi. Se tuomitsi kymmeniä tuhansia brittisotilaita japanilaisten sotavankeuteen. Singaporen menetys oli myös Britannian yksi mustimmista ja häpeällisimmistä hetkistä toisessa maailmansodassa. Britit tekivät puolustuksessa lähes kaikki mahdolliset virheet, mm. rannikkolinnakkeet eivät pystyneet ampumaan lainkaan mantereelle päin, vaikka vihollinen tuli juuri sieltä. Myös se seikka, että japanilaiset voisivat kiertää brittien asemat soiden läpi jätettiin huomioimatta. Oli myös huolimatonta lähettää uusi taistelulaiva ilman ilmatukea taistelualueelle. Briteillä oli lukumääräinen ylivoima ja huolto kunnossa, toisin kuin japanilaisilla, joiden oli määrä hankkia täydennykset viholliselta. Britannian siirtomaa-ajoilta periytynyt maine oli nyt mennyttä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tim Newark: 50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6139-2.

Woodburn Kirby, S.: The War against Japan Volume I - The Loss of Singapore. Sussex: Naval Military Press, 2004. ISBN 1-845740-60-2. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Shaw Antony:"Toinen maailmansota", sivut 77-78, Gummerus, 2003
  2. a b c d e f World War II U.S. Library of Congress. Viitattu 7.2.2012. (englanniksi)
  3. a b c Yamashista's Bluff http://www.britain-at-war.org.uk. Viitattu 8.2.2012. (englanniksi)
  4. Siege Begins http://www.britain-at-war.org.uk. Viitattu 8.2.2012. (englanniksi)
  5. Chronology of Singapore http://www.britain-at-war.org.uk. Viitattu 8.2.2012. (englanniksi)