Andrew Jackson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andrew Jackson
Presidentti Andrew Jackson
Yhdysvaltain 7. presidentti
18291837[1]
Varapresidentti John C. Calhoun
(18291832),
Martin Van Buren
(18331837)
Edeltäjä John Quincy Adams[1]
Seuraaja Martin Van Buren[1]
Tiedot
Syntynyt 15. maaliskuuta 1767[1]
Waxhaws, Etelä-/Pohjois-Carolina[2][1]
Kuollut 8. kesäkuuta 1845 (78 vuotta)[1]
Nashville,Tennessee[1]
Puolue demokraattis-republikaanipuolue
Demokraatit
Puoliso Rachel Donelson Robards
Jackson
[1]
Ammatti lakimies[1]
Uskonto presbyteeri[1]
Allekirjoitus Jacksonin nimikirjoitus.

Andrew Jackson (15. maaliskuuta 1767 Waxhaws, Etelä- tai Pohjois-Carolina[1][2]8. kesäkuuta 1845 Nashville, Tennessee), liikanimeltään Old Hickory (”Vanha pähkinäpuu”), vastustajilleen Jackass (”Aasi”), oli Yhdysvaltain seitsemäs presidentti vuosina 18291837. Puoluekannaltaan hän oli republikaani (nyk. demokraatti).

Andrew Jackson johti joukkoja vuoden 1812 sodassa, creek-sodassa sekä ensimmäisessä seminolisodassa ja hänet tunnettiin laajalti sotasankarina. Hän hyödynsi mainettaan presidentinvaalikampanjoissaan. Presidenttinä Jackson käytti yksinvaltiasmaista hallitsija-asemaa, josta hän saikin liikanimen Kuningas Andrew I. Jacksonin merkittävimpiä ratkaisuja presidenttinä oli Etelä-Carolinassa syntyneen konfliktin ratkaiseminen sekä Yhdysvaltain kansallisen pankin elvyttämisen estäminen.[3]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrew Jackson syntyi 15. maaliskuuta 1767 Waxhawsissa, Etelä- ja Pohjois-Carolinan rajalla. Ei ole tarkkaa tietoa siitä kumman osavaltion puolella Jackson syntyi. Kumpikin Carolina sanoo hänen syntyneen heidän puolellaan, mutta Jacksonin itsensä mukaan hän syntyi Etelä-Carolinassa. Hänen vanhempansa olivat sukujuuriltaan irlantilaisia. Vuosina 1780-1781 britit valtasivat Etelä-Carolinan. Jacksonin äiti ja kaksi hänen veljeään kuoli valtauksessa, mikä jätti Jacksonille elinikäisen vihan Britanniaa kohtaan.[2]

Nuorena Jackson opiskeli lakia ja lähti vuonna 1787 Tennesseehen, josta tuli myöhemmin yksi Yhdysvaltain osavaltioista. Jackson meni Nashville-nimiseen uudisasukaskaupunkiin, jossa hän toimi lakimiehenä. 1790-luvulla Jackson meni naimisiin Rachel Robardsin kanssa. Robards oli eronnut edellisestä miehestään, rikkaasta Lewis Robardsista, mikä oli tuohon aikaan paheksuttavaa. Pari ei koskaan saanut omia lapsia, mutta he kasvattivat adoptiolapsen nimeltä Andrew Jackson Junior.[1] Naimisiinmenon jälkeen Andrew Jackson alkoi säästää rahaa, jotta hän saisi ostettua itselleen kartanon. Lopulta Jackson saikin ostettua itselleen oman Hermitage-nimisen kartanon läheltä Nashvilleä. Useiden muiden tuon ajan kartanonomistajien tapaan myös Jackson käytti hyväkseen orjatyövoimaa.[2]

Tennessee liitettiin Yhdysvaltoihin 1. heinäkuuta 1796, ja Jackson alkoi suunnitella uuden osavaltion perustuslakia. Myöhemmin samana vuonna hänestä tuli myös Tennesseen ensimmäinen Yhdysvaltain edustajainhuoneen edustaja. Jackson kieltäytyi asettumasta ehdolle seuraavissa vaaleissa 1797 ja palasi kotitilalleen maaliskuussa. Hänet kuitenkin valittiin lähes heti Yhdysvaltain senaattiin. Jackson erosi senaatista vuotta myöhemmin, ja hänet valittiin Tennesseen ylioikeuden tuomariksi. Myöhemmin hänet valittiin Tennesseen asevoimien ylipäälliköksi.[2][4]

Kaksintaistelija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrew Jackson osallistui useisiin kaksintaisteluihin, moniin niistä ainakin nimellisesti puolustaakseen vaimonsa Rachel Jacksonin kunniaa. Kaksintaistelussa 30. toukokuuta 1806 Charles Dickinson ampui ensin Jacksonia kylkeen, minkä jälkeen Jackson ampui kuolettavan laukauksen. Dickinson oli ainoa mies, jonka Jackson surmasi kaksintaisteluissa.[5] [6]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edward Percy Moranin näkemys New Orleansin taistelusta. Jackson seisoo joukkojensa edessä sokkelin päällä.

Kun vuoden 1812 sota syttyi, kenraaliksi ylennetty Jackson aloitti viiden kuukauden mittaisen sotaretken brittien liittolaisia Creek-intiaaneja vastaan. Sotaretki päättyi Jacksonin voittamaan Horseshoe Bendin taisteluun maaliskuussa 1814. Tammikuussa 1815 Jacksonin joukot löivät britit New Orleansin taistelussa. Vaikka sodan lopettanut Gentin rauhansopimus oli solmittu jo joulukuussa, pidettiin Jacksonia Yhdysvalloissa suurena sotasankarina.[2]

Vuonna 1817 Jackson määräsi hyökkäyksen Espanjalle kuuluneeseen Floridaan. Espanjan hallitus kuitenkin kritisoi valloituksia voimakkaasti, ja osa Yhdysvaltain hallituksestakin ryhtyi vastustamaan sotaretkeä. Osa hallituksesta, tuolloinen ulkoministeri John Quincy Adams mukaanlukien, kuitenkin kannatti edelleen Floridan valtaamista. Vaikka sotaretki keskeytettiinkin, se nopeutti Espanjan halua myydä Florida Yhdysvalloille. Adams ja James Monroe ostivat alueen lopulta Yhdysvalloille vuonna 1821.[2]

Ura poliitikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jacksonin sotamenestyksen ansiosta hänet äänestettiin vuonna 1824 Yhdysvaltain senaattiin. Samana vuonna hän myös yritti presidentiksi, ja voittikin kansanäänestyksen, muttei saanut valitsijamiesten enemmistöä taakseen. Vaalit olivat erikoiset sikäli, että Federalistinen puolue oli kuihtunut pois, joten kaikki viisi ehdokasta olivat republikaaneja (ei nykyinen republikaanipuolue, vaan nykyisen demokraattipuolueen edeltäjä). Ratkaisu meni perustuslain mukaisesti edustajainhuoneelle, jossa jokaisella osavaltiolla oli käytössään yksi ääni. Osavaltioiden edustajat äänestivät keskenään siitä, kuka ehdokkaista sai äänen. Puhemies Clay, itsekin ehdokas, asettui tukemaan John Quincy Adamsia. Adams voitti äänestyksen selvästi, ja Jacksonin kannattajat syyttivät häntä lahjonnasta. Jackson itse erosi senaatista vastalauseena tuloksille.[2][3]

Seuraavan neljän vuoden ajan Jacksonin tukijoukot pitivät huolen siitä, etteivät äänestäjät päässeet unohtamaan Adamsin ”konnankoukkuja”. Jackson esiintyi kainostelematta kansanvallan ja tavallisen kansan puolesta taistelijana, olihan hän saanut äänten enemmistön puolelleen. Vuoden 1828 vaaleissa Jacksonin joukot eivät jättäneet mitään sattuman varaan. Vaalikampanja oli vaalikiertueineen, mainoslauseineen ja -julisteineen ensimmäinen nykyaikaisena pidetty presidentinvaalikampanja. Jacksonin vastustajat väänsivät hänen nimestään pilanimen Jackass (”Aasi”), mutta Jackson käänsi senkin edukseen ja omaksui aasin osaksi kampanjansa kuvastoa. Myöhemmin aasista tuli koko demokraattipuolueen tunnus.[3]

Ensimmäinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virkaanastujaiset

Vuoden 1828 vaaleissa kumpaakin osapuolta mustamaalattiin normaalia enemmän. Jacksonin kannattajat syyttivät Adamsia edelleen edellisten vaalien manipuloinnista, ja Adamsin kannattajat puolestaan syyttivät Jacksonia laittomasta avioliitosta. Jacksonin vaimo Rachel ei ollut eronnut laillisesti miehestään, kun hän oli mennyt naimisiin Jacksonin kanssa. Intohimoinen kampanjointi pani kansan liikkeille. Ensimmäistä kertaa sitten kenraali Washingtonin ehdolla oli todellinen kansansankari. Äänensä kävi antamassa peräti nelinkertainen määrä äänestäjiä edellisiin vaaleihin verrattuna, ensimmäistä kertaa yli miljoona amerikkalaista. Kenraali Jackson sai 56 % äänistä. Rachel Jackson kuoli pian vaalien jälkeen, ja Jackson valitsi hänen sijaisekseen ensimmäiseksi naiseksi veljentyttärensä Emily Donelsonin.[2][3]

Jackson oli Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti, joka tuli maan silloisen länsirajan (Tennessee) luota. Tämä oli käännepiste Yhdysvaltain politiikassa: Jacksonin virkakaudella politiikan keskipiste siirtyi lännemmäs. Samalla myös poliittiset puolueet muuttuivat. Entisen demokraattis-republikaanisen puolueen tilalle syntynyt demokraattinen puolue tuki Jacksonia, ja federalistisesta puolueesta Whig-puolueeksi muuttunut puolue vastusti häntä. Jackson teki selväksi, että hän oli maan ylin johtaja eikä alistunut kongressin päätöksiin. Whig-puolue vastusti Jacksonin kantaa yksinvaltiudesta rankasti ja käyttikin tästä pilkkaavasti nimeä Kuningas Andrew I.[2]

Toinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen valokuva Jacksonista tämän kuolinvuodelta 1845.

Asettuessaan uudelleen ehdolle vuonna 1832 Jacksonin vastaehdokkaaksi nimettiin demokraattis-republikaanien Henry Clay. Vaalien tärkeimmäksi kysymykseksi nousi pahasti velkaantunut ja Yhdysvaltain hallituksen tukema kansallinen pankki. Clay kannatti pankin elvyttämistä, kun Jackson puolestaan sanoi sen olevan ”rahvaiden vihollinen”. Vaikka silloinen edustajainhuoneen edustaja Clay sai kongressin hyväksynnän pankin elvyttämiselle, Jackson käytti veto-oikeuttaan ja esti elvytyksen. Siitä huolimatta Jackson voitti vaalit selvästi.[2]

Jacksonin toisen kauden ensimmäinen suuri ongelma oli Etelä-Carolinan halu olla maksamatta korkeita veroja liittovaltiolle. Vuonna 1832 Yhdysvaltain kongressi oli jo valmis alentamaan verotusta konfliktin välttämiseksi, mutta Jackson päätti uhata Etelä-Carolinaa liittovaltion armeijalla, mikäli tämä ei maksaisi veroja. Väkivallan uhka sai Carolinan perääntymään verovaatimuksistaan ja Jacksonia kehuttiin kriisin välttämisestä.[2]

Samoihin aikoihin Etelä-Carolinan uhkaavan konfliktin kanssa Georgian osavaltio valloitti cherokee-intiaaneilta valtavia maa-alueita, jotka liittovaltio oli näille taannut. Intiaaneja vastaan aiemmin taistellut Jackson ei kuitenkaan välittänyt tilanteesta, ja intiaanit valittivat Georgian toiminnasta Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen, jonka mukaan Georgialla ei ollut oikeutta intiaanien alueisiin. Vuonna 1835 cherokeet sopivat vaihtavansa asuinalueensa uuteen alueeseen Arkansas'n terrotoriosta. Uudelleensijoitus kuitenkin vaati tuhansien intiaanien hengen.[2]

Jacksonin presidenttikaudet muistetaan vahvasti presidenttivetoisesta politiikasta ja myös intiaanien kaltoin kohtelusta. Maakeinottelu yleistyi, vaikka Jackson koetti sitä hillitä. Jacksonin onnistui maksaa valtion velka kokonaan pois korkeilla tulleilla ja valtion maata myymällä. Hänen kaudellaan valtion budjetit olivat vahvasti ylijäämäisiä. Jätettyään toisen kautensa presidenttinä Jackson vetäytyi kotitilalleen Hermitageen, jossa hän kuoli 8. kesäkuuta 1845.[2][3]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jackson 20 dollarin setelissä.

Jacksonin kunniaksi on painettu useita postimerkkejä, joista ensimmäinen ilmestyi kuitenkin vasta 18 vuotta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1863. Ensimmäiset Jacksonia esittäneet postimerkit olivat mustavalkoisia kahden sentin merkkejä, jotka saivat lempinimen Black Jack (suom. Musta Jack).[7] Lisäksi Jackson on ikuistettu 20 dollarin seteliin[8], yhden dollarin kolikkoon[8] ja lukuisiin patsaisiin. Jacksonin mukaan on nimetty muun muassa Jackson Square New Orleansissa[9] sekä Yhdysvaltain armeijan koulutuskeskus Fort Jackson Etelä-Carolinassa.[10]

Jackson postimerkeissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1862
1870
1903
1938

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Andrew Jackson - Old Hickory American Heritage. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n Andrew Jackson History. Viitattu 5.1.2011. (englanniksi)
  3. a b c d e Miller, W.: Yhdysvaltain historia, WSOY, 1969.
  4. U.S. Senate: Biography of Andrew Jackson. U.S. Senate, 26.1.2011.
  5. http://www.planetpapers.com/Assets/4097.php
  6. http://www.law.gwu.edu/Burns/rarebooks/exhibits/duel_american.htm
  7. 2-cent Jackson arago.si.edu. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  8. a b Presidents on Money Marshu.com. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  9. Jackson Square Jackson-Square.com. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
  10. History of Fort Jackson civilwaralbum.com. Viitattu 18.1.2011. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrew Jackson.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Andrew Jackson -sitaatteja.