Interstate Highway System
Wikipedia
Interstate Highway System on Yhdysvalloissa käytössä oleva korkealuokkainen valtakunnallinen valtatieverkosto. Se sai alkunsa presidentti Dwight D. Eisenhowerin toimesta. Järjestelmän perustana on Federal-Aid Highway Act vuodelta 1956, pidemmin National Interstate and Defense Highways Act. Tämän lain syntymiseen vaikutti Yhdysvaltain autoteollisuuden tarmokas lobbaus ja Eisenhowerin vankka tuki, hän oli toisen maailmansodan aikana Euroopassa palvellessaan vaikuttunut Hitlerin luomasta moottoritieverkostosta ja nähnyt sen tulevaisuuden liikenteen valtasuonena. Lähtemättömän vaikutuksen häneen oli myös jättänyt kulkeminen halki Yhdysvaltojen pitkin Lincoln Highwayta nuorena sotilaana vuonna 1919.
Interstate-verkoston pituus oli vuonna 2002 yhteensä 75 198 kilometriä. Interstate Highwayt yhdistävät maan merkittävät kaupungit toisiinsa ja eroten monien muiden maiden vastaavista järjestelmistä, ne kulkevat hyvin usein kaupunkien keskustojen läpi. Suomessa vastaavaa tapaa on käytetty vain harvoin, esimerkkinä Vt3 Hämeenlinnan kohdalla.
[muokkaa] Historiaa
Jo 1930-luvun lopulla oli Yhdysvalloissa kaavailtu valtakunnallista nopeiden valtateiden verkkoa, sitä aikaisemmin 1920-luvulla oli jo saatu kehitettyä alempitasoista Highway-järjestelmää osavaltiotasolla, esimerkiksi New Yorkin osavaltion Parkway System. Autoliikenteen kasvaessa räjähdysmäisesti suunnittelijat näkivät tilanteen vaativan valtakunnallista järjestelmää korvaamaan paikallinen. Tämä sama nähtiin myös muualla autoistuneessa maailmassa, tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Suomessakin luotiin vuonna 1938 maan kattava valtatiejärjestelmä, toteutusmahdollisuudet olivat vain kovin vaatimattomat. Vaikka Interstate-järjestelmän rakentaminen jatkuu, se julistettiin virallisesti valmiiksi jo vuonna 1991 jolloin alkuperäisestä suunnitelmasta oli jäänyt toteuttamatta noin 2,5 kilometriä. Tieverkon rakentamiseen kului 35 vuoden aikana 114 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
[muokkaa] Maankäyttö ja rahoitus
Useassa kaupungissa Interstaten johtaessa keskustan halki on rakennusmaan täydellisen hyödyntämisen vuoksi tie rakennettu useaan kerrokseen, tai tiet alittavat rakennukset tunnelissa. Lähes kaikki Interstate-tiet ovat osavaltioiden tai tietulliyhtiöiden ylläpitämiä, vain kolmessa paikassa ne saavat liittovaltion rahoitusta; Woodrow Wilsonin silta, Interstate 95 ja Interstate 495. Muutamissa paikoissa ylläpidosta vastaa paikallishallinto; Baltimoressa Interstate 70 ja 80 kaupungin sisällä, New York Cityssä lyhyt osuus Interstate 278:aa, Washington D.C.:ssä osia teistä 66, 295, 395, 695 kaupungin sisällä. Interstate-nimitys on käytössä myös Alaskassa ja Puerto Ricossa budjettiteknisistä syistä, vaikka niitä ei ole rakennettu Interstate-standardin mukaisiksi. Puerto Ricossa näistä teistä käytetään nimitystä Autopistas.
Lähes kaikki osavaltioiden pääkaupungit ovat yhdistetty Interstate Highway -järjestelmään, vain viisi kaupunkia on sen ulkopuolella. Määrä vähenee vielä kun Interstate 580 Renon ja Carson Cityn välille Nevadassa valmistuu. Vilkkaimmin liikennöity Interstate Highway -osuus on numero 405 Seal Beachissa Kaliforniassa. Vuonna 2002 liikennemääräksi arvioitiin 377 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.
Vaikka Interstate-verkosto on luotu myös maanpuolustuksellisia tarpeita silmällä pitäen, ei Yhdysvalloissa levinnyt kaupunkitarina siitä että joka viides maili Interstate-teistä olisi rakennettu niin suoraksi ja tasaiseksi, että niitä voitaisiin käyttää sotilaskoneiden kiitoratana pidä paikkansa. Suomessa sen sijaan varalaskupaikkoja lentokoneiden käyttöön on tehty, nämä on jopa merkitty maastoon ja kartoille.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Interstate Higways list (englanniksi)
