Operaatio Husky

Wikipedia

Operaatio Husky
Yhdysvaltalainen rahtilaiva Robert Rowan räjähtää saatuaan osuman saksalaisen pommittajan pommista.
Sota: Toinen maailmansota
Päivämäärä: 9. heinäkuuta–17. elokuuta 1943
Paikka: Sisilia
Tulos: Liittoutuneiden voitto
Taistelevat osapuolet
Yhdysvallat Iso-Britannia Kanada Vapaa Ranska	Italia Saksa
Komentajat
Harold Alexander Dwight D. Eisenhower Bernard Montgomery George S. Patton	Alfredo Guzzoni Albert Kesselring Fridolin von Senger und Etterlin
Vahvuudet
160 000 14 000 ajoneuvoa 600 panssarivaunua	365 000 italialaista 40 000 saksalaista
Tappiot
Yhdysvallat: 2237 kaatunutta 6544 haavoittunutta Iso-Britannia: 2721 kaatunutta 10122 haavoittunutta Kanada: 562 kaatunutta 664 haavoittunutta	29 000 kaatuneina, haavoittuneina tai kadonneina, 140 000 sotavangiksi joutunutta
{{}}

Operaatio Husky oli koodinimi liittoutuneiden joukkojen iskulle Sisiliaan 9.–10. heinäkuuta 1943. Isku aloitti liittoutuneiden hyökkäyksen Italiaan toisessa maailmansodassa.

[muokkaa] Maihinnousujoukot

[muokkaa] Maavoimat

Maavoimien ja samalla koko maihinnousun komentajaksi määrättiin kenraali Dwight D. Eisenhower. Maihinnousujoukkoina olivat^[1]:

15. Armeijaryhmä (kenraali Harold Alexander)
- Yhdysvaltojen 7. Armeija (kenraaliluutnantti George S. Patton)
  - II Armeijakunta, jossa olivat 45. ja 1. Divisioona sekä 2. Panssaridivisioona
  - 3. Divisioona
- Ison-Britannian 8. Armeija (kenraali Bernard Montgomery)
  - XIII Armeijakunta (kenraaliluutnantti Dempsey), jossa olivat 5. ja 50. Divisioona sekä 231. Prikaati
  - XXX Armeijakunta (kenraaliluutnantti Leese), jossa olivat 51. Divisoona ja kanadalainen 1. Divisioona

Kummankin armeijan kärjen muodosti prikaatin vahvuinen maahanlaskuosasto ja kummallakin oli Pohjois-Afrikassa reservinä divisioona.^[2]

[muokkaa] Laivasto

Operaatio Huskyyn osallistui 2590 alusta, joiden komentajana toimi amiraali Andrew Cunningham. Laivastolla oli tehtävinään tukea maihinnousua tuhoamalla tykkitulella rannikonpuolustuslaitteet sekä estää Italian laivaston toiminta alueella. Tukevaan laivastoon kuuluivat^[2]:

Force H (vara-amiraali A U Willis) Sisilian itäpuolella tehtävänään Italian laivaston toimien torjuminen
- tukialukset HMS Formidable ja HMS Indomitable, joilla yhteens' 97 lentokonetta
- 4 taistelulaivaa
- 2 kevyttä ja 4 ilmatorjuntaristeilijää
- 18 hävittäjää
Force V
- 2 taistelulaivaa
- 3 monitoria
- 9 risteilijää, joista 5 yhdysvaltalaista
- 110 hävittäjää, joista 48 yhdysvaltalaista, kuusi kreikkalaista ja kolme puolalaista
- 26 sukellusvenettä, joista yksi hollantilainen ja kaksi puolalaista

Varsinaiseen maihinnousuun osallistuvia aluksia komensi amiraali Bertram H. Ramsay. Maihinnousulaivastoon kuului 211 rahtilaivaa ja joukkojenkuljetusalusta sekä 1734 maihinnousualusta miesten, panssarivaunujen ja tarvikkeiden siirtämiseksi rannikonedustalta maihin.^[2]

[muokkaa] Ilmavoimat

Maihinnousua tukeneet noin 5000 ilmavoimien lentokonetta olivat marsalkka Tedderin komennossa.^[2] Tedderillä oli komennossaan:

104 Spitfire, Hurricane, Beaufighter, Mosquito, P-38, P-39 ja P-51 hävittäjälaivuetta
95 Mosquito, Boston, Baltimore, Mitchell, Wellington, Marauder, Halifax, B-17 ja B-24 pommikonelaivuetta
29 Halifax, Albemerle ja Dakota kuljetuskonelaivuetta
43 muuta laivuetta

Maltalle oli sijoitettu noin 527 Royal Air Forcen ja 75 US Army Air Forcen lentokonetta.

[muokkaa] Akselivaltojen puolustus

Sisiliaan sijoitetun Italian 6. Armeijan komentajaksi määrättiin 1. kesäkuuta kenraali Guzzoni. Armeijan tehtävänä oli puolustaa saarta viimeiseen saakka. 6. Armeijan esikunta sijoitettiin Ennaan saaren sisäosiin.^[3]

6. Armeijan joukot jaettiin kahteen osaan välirajana Licata - Cefalu^[3]:

Linjan länsipuolella Licatan kaupunki mukaan luettuna kenraali Arision XII Armeijakunta, jonka esikunta sijaitsi Corleonessa. Armeijakunnan tehtävänä oli puolustaa Marsalaa, Trapania ja Palermoa.
- Divisioona Aosta
- Divisioona Assietta
- 207., 202. ja 208. Rannikkodivisioona
Linjan itäpuolella kenraali Rossin XVI Armeijakunta, jonka esikunta sijaitsi Piazza Armerinassa. Armeijakunnan tehtävänä oli puolustaa Gelaa, Syrakusaa, Cataniaa ja Messinaa.
- Divisioona Napoli
- 206. Rannikkodivisioona Cassibilen ja Punte Braccetton välillä
- 213. Rannikkodivisioona
- kenraali Mariscalcon 18. Rannikkoprikaati Punte Braccetton ja Licatan välillä
- 19. Rannikkoprikaati
kenraali Chirieleisonin Divisioona Livorno oli armeijan reservinä Mazzarinossa

6. Armeijan tukena oli kaksi saksalaiset 15. Panssarikrenatööridivisioona ja Panssaridivisioona Herman Göring. Panssarikrenatöörit yhtä erillisosastoa lukuunottamatta sijoitettiin Sisilian länsikärkeen ja panssaridivisioona jaettiin Catanian tasangolle ja Caltagironen alueelle.^[4]

[muokkaa] Liittoutuneiden suunnitelma

Operaatio Huskyn suunnitelma.

Pattonin armeijan ensimmäisiksi tavoitteiksi määrättiin Scoglitti, Gela ja Licata ja Montgomeryn armeijan tavoittteeksi Pasceron niemimaa.^[1]

[muokkaa] Maihinnousu

Akselivaltojen lentokoneet havaitsivat 9. heinäkuuta 1943 kuusi Maltalta lähtenyttä laivasaattuetta, jotka suuntasivat kohden Sisiliaa. Italian 6. Armeijan esikunta sai 10. heinäkuuta kello 5 aamulla tiedon maahanlaskuista.

[muokkaa] Maahanlasku

Amerikkalaisen maahanlaskuosaston 2781 miestä kuljetettiin 226 C-47 kuljetuskoneella, mutta vain 200 miestä laskeutui kohdealueelle.^[5]

Brittien 1200 miehen maahanlasku osasto lähti matkaan 137 Horsa- ja Waco-liitokoneella. Muodostelma hajosi, jolloin osa koneista eksyi. Osaston koneista *69 laskeutui mereen, jolloin yli 200 miestä hukkui

56 konetta laskutui hajalleen
12 konetta (73 miestä) laskeutui määrättyyn kohteeseen^[5]

[muokkaa] Taisteluiden alkuvaihe

Laivasto suoritti tulivalmistelun ja lentokoneet pommittivat suunniteltujen maihinnousualueiden puolustuslaitteita. Amerikkalaiset Gelaan hyökänneet joukot tuhosivat taisteluissa lähes täydellisesti Italian armeijan 206. Rannikkodivisioonan ja 18. Rannikkoprikaatin. Samana iltana kenraali Guzzoni määräsi 15. Panssaridivisioonan etenemään kohti Ennaa sekä Panssaridivisioona Herman Göringille ja Divisioona Livornolle käskyn puhdistamaan Gelan sillanpää amerikkalaisista joukoista.

Akselivaltojen vastahyökkäys alkoi 11. heinäkuuta hyökkäyksellä amerikkalaisen 1. Divisioonan asemiin Niscemissa. Merellä olleet amerikkalaiset risteilijät USS Boise ja USS Savannah antoivat maajoukoille tulitukea ampuen yhteensä 3194 152 ja 127 millimetrin kranaattia hyökkääjien ryhmityksiin. Alusten tuli tuhosi 30 panssarivaunua pysäyttäen etenemisen.

Montgomeryn komentama 8. Armeija valtasi laukaustakaan ampumatta Syrakusan ja Augustan satamat, joista varuskunnat olivat vetäytyneet.

7. ja 8. Armeija kohtasivat 14. heinäkuuta, jolloin ne saivat haltuunsa Ragusan ja Comisin lentokentät. Kentät kunnostettiin nopeasti, jolloin alueen ilmaherruus kyettiin lopullisesti varmistamaan.

[muokkaa] Akselivaltojen puolustuksen lujittaminen

Kesselring siirsi Sisiliaan kaksi maahanlaskurykmenttiä ja 29. Panssarikrenatööridivisioonan (kenraalimajuri Fries). XIV Panssariarmeijakunta komentajanaan kenraali Hube otti 17. heinäkuuta komentoonsa Sisiliassa olevat saksalaiset joukot. Hube ryhmitti joukkonsa Etnan rinteille Cataniasta San Stefanoon sulkien pääsyn Messinaan.

[muokkaa] Lähteet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Operaatio Husky.

Bauer Eddy: Toinen maailmansota osa 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-0-05841-6. (englanniksi)
Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
Lappi, Ahti: Ilmatorjunta ilmasodassa 1794 - 1945. Vaasa: Ilmatorjuntasäätiö, 2000. ISBN 951-95594-3-4.