Operaatio Husky
| Operaatio Husky | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista maailmansotaa | |||||||
|
|
|||||||
|
|||||||
| Osapuolet | |||||||
|
|
|||||||
| Komentajat | |||||||
|
|
|
||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
160 000 |
365 000 italialaista |
||||||
| Tappiot | |||||||
|
Yhdysvallat: |
29 000 kaatunutta, haavoittunutta tai kadonnutta, 140 000 sotavangiksi joutunutta |
||||||
Operaatio Husky oli koodinimi liittoutuneiden joukkojen iskulle Sisiliaan 9.–10. heinäkuuta 1943. Isku aloitti liittoutuneiden hyökkäyksen Italiaan toisessa maailmansodassa.
Sisällysluettelo |
Maihinnousujoukot [muokkaa]
Maavoimat [muokkaa]
Maavoimien ja samalla koko maihinnousun komentajaksi määrättiin kenraali Dwight D. Eisenhower. Maihinnousujoukkoina olivat:[1]
- 15. Armeijaryhmä (kenraali Harold Alexander)
- Yhdysvaltojen 7. Armeija (kenraaliluutnantti George S. Patton)
- II Armeijakunta, jossa olivat 45. ja 1. Divisioona sekä 2. Panssaridivisioona
- 3. Divisioona
- Ison-Britannian 8. Armeija (kenraali Bernard Montgomery)
- XIII Armeijakunta (kenraaliluutnantti Dempsey), jossa olivat 5. ja 50. Divisioona sekä 231. Prikaati
- XXX Armeijakunta (kenraaliluutnantti Leese), jossa olivat 51. Ylämaan divisioona ja kanadalainen 1. Divisioona
- Yhdysvaltojen 7. Armeija (kenraaliluutnantti George S. Patton)
Kummankin armeijan kärjen muodosti prikaatin vahvuinen maahanlaskuosasto ja kummallakin oli Pohjois-Afrikassa reservinä divisioona.[2]
Laivasto [muokkaa]
Operaatio Huskyyn osallistui 2 590 alusta, joiden komentajana toimi amiraali Andrew Cunningham. Laivastolla oli tehtävinään tukea maihinnousua tuhoamalla tykkitulella rannikonpuolustuslaitteet sekä estää Italian laivaston toiminta alueella. Tukevaan laivastoon kuuluivat[2]:
- Force H (vara-amiraali A U Willis) Sisilian itäpuolella tehtävänään Italian laivaston toimien torjuminen
- tukialukset HMS Formidable ja HMS Indomitable, joilla yhteensä 97 lentokonetta
- 4 taistelulaivaa
- 2 kevyttä ja 4 ilmatorjuntaristeilijää
- 18 hävittäjää
- Force V
- 2 taistelulaivaa
- 3 monitoria
- 9 risteilijää, joista 5 yhdysvaltalaista
- 110 hävittäjää, joista 48 yhdysvaltalaista, kuusi kreikkalaista ja kolme puolalaista
- 26 sukellusvenettä, joista yksi hollantilainen ja kaksi puolalaista
Varsinaiseen maihinnousuun osallistuvia aluksia komensi amiraali Bertram H. Ramsay. Maihinnousulaivastoon kuului 211 rahtilaivaa ja joukkojenkuljetusalusta sekä 1 734 maihinnousualusta miesten, panssarivaunujen ja tarvikkeiden siirtämiseksi rannikonedustalta maihin.[2]
Ilmavoimat [muokkaa]
Maihinnousua tukeneet noin 5 000 ilmavoimien lentokonetta olivat marsalkka Tedderin komennossa.[2] Tedderillä oli komennossaan:
- 104 Spitfire, Hurricane, Beaufighter, Mosquito, P-38, P-39 ja P-51 hävittäjälaivuetta
- 95 Mosquito, Boston, Baltimore, Mitchell, Wellington, Marauder, Halifax, B-17 ja B-24 pommikonelaivuetta
- 29 Halifax, Albemarle ja Dakota kuljetuskonelaivuetta
- 43 muuta laivuetta
Maltalle oli sijoitettu noin 527 Royal Air Forcen ja 75 US Army Air Forcen lentokonetta.
Akselivaltojen puolustus [muokkaa]
Sisiliaan sijoitetun Italian 6. Armeijan komentajaksi määrättiin 1. kesäkuuta kenraali Guzzoni. Armeijan tehtävänä oli puolustaa saarta viimeiseen saakka. 6. Armeijan esikunta sijoitettiin Ennaan saaren sisäosiin.[3]
6. Armeijan joukot jaettiin kahteen osaan välirajana Licata - Cefalu[3]:
- Linjan länsipuolella Licatan kaupunki mukaan luettuna kenraali Arision XII Armeijakunta, jonka esikunta sijaitsi Corleonessa. Armeijakunnan tehtävänä oli puolustaa Marsalaa, Trapania ja Palermoa.
- Divisioona Aosta
- Divisioona Assietta
- 207., 202. ja 208. Rannikkodivisioona
- Linjan itäpuolella kenraali Rossin XVI Armeijakunta, jonka esikunta sijaitsi Piazza Armerinassa. Armeijakunnan tehtävänä oli puolustaa Gelaa, Syrakusaa, Cataniaa ja Messinaa.
- Divisioona Napoli
- 206. Rannikkodivisioona Cassibilen ja Punte Braccetton välillä
- 213. Rannikkodivisioona
- kenraali Mariscalcon 18. Rannikkoprikaati Punte Braccetton ja Licatan välillä
- 19. Rannikkoprikaati
- kenraali Chirieleisonin Divisioona Livorno oli armeijan reservinä Mazzarinossa
6. Armeijan tukena oli kaksi saksalaiset 15. Panssarikrenatööridivisioona ja Panssaridivisioona Herman Göring. Panssarikrenatöörit yhtä erillisosastoa lukuun ottamatta sijoitettiin Sisilian länsikärkeen ja panssaridivisioona jaettiin Catanian tasangolle ja Caltagironen alueelle.[4]
Liittoutuneiden suunnitelma [muokkaa]
Pattonin armeijan ensimmäisiksi tavoitteiksi määrättiin Scoglitti, Gela ja Licata ja Montgomeryn armeijan tavoittteeksi Pasceron niemimaa.[1]
Maihinnousu [muokkaa]
Akselivaltojen lentokoneet havaitsivat 9. heinäkuuta 1943 kuusi Maltalta lähtenyttä laivasaattuetta, jotka suuntasivat kohden Sisiliaa. Italian 6. Armeijan esikunta sai 10. heinäkuuta kello 5 aamulla tiedon maahanlaskuista.
Maahanlasku [muokkaa]
Amerikkalaisen maahanlaskuosaston 2 781 miestä kuljetettiin 226 C-47 kuljetuskoneella, mutta vain 200 miestä laskeutui kohdealueelle.[5]
Brittien 1 200 miehen maahanlasku osasto lähti matkaan 137 Horsa- ja Waco-liitokoneella. Muodostelma hajosi, jolloin osa koneista eksyi. Osaston koneista *69 laskeutui mereen, jolloin yli 200 miestä hukkui
- 56 konetta laskeutui hajalleen
- 12 konetta (73 miestä) laskeutui määrättyyn kohteeseen[5]
Taisteluiden alkuvaihe [muokkaa]
Laivasto suoritti tulivalmistelun ja lentokoneet pommittivat suunniteltujen maihinnousualueiden puolustuslaitteita. Amerikkalaiset Gelaan hyökänneet joukot tuhosivat taisteluissa lähes täydellisesti Italian armeijan 206. Rannikkodivisioonan ja 18. Rannikkoprikaatin. Samana iltana kenraali Guzzoni määräsi 15. Panssaridivisioonan etenemään kohti Ennaa sekä Panssaridivisioona Herman Göringille ja Divisioona Livornolle käskyn puhdistamaan Gelan sillanpää amerikkalaisista joukoista.
Akselivaltojen vastahyökkäys alkoi 11. heinäkuuta hyökkäyksellä amerikkalaisen 1. Divisioonan asemiin Niscemissa. Merellä olleet amerikkalaiset risteilijät USS Boise ja USS Savannah antoivat maajoukoille tulitukea ampuen yhteensä 3 194 152 ja 127 millimetrin kranaattia hyökkääjien ryhmityksiin. Alusten tuli tuhosi 30 panssarivaunua pysäyttäen etenemisen.
Montgomeryn komentama 8. Armeija valtasi laukaustakaan ampumatta Syrakusan ja Augustan satamat, joista varuskunnat olivat vetäytyneet.
7. ja 8. Armeija kohtasivat 14. heinäkuuta, jolloin ne saivat haltuunsa Ragusan ja Comisin lentokentät. Kentät kunnostettiin nopeasti, jolloin alueen ilmaherruus kyettiin lopullisesti varmistamaan.
Akselivaltojen puolustuksen lujittaminen [muokkaa]
Kesselring siirsi Sisiliaan kaksi maahanlaskurykmenttiä ja 29. Panssarikrenatööridivisioonan (kenraalimajuri Fries). XIV Panssariarmeijakunta komentajanaan kenraali Hube otti 17. heinäkuuta komentoonsa Sisiliassa olevat saksalaiset joukot. Hube ryhmitti joukkonsa Etnan rinteille Cataniasta San Stefanoon sulkien pääsyn Messinaan.
Lähteet [muokkaa]
- Bauer Eddy: Toinen maailmansota osa 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1973. ISBN 951-0-05841-6. (englanniksi)
- Polmar Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
- Lappi, Ahti: Ilmatorjunta ilmasodassa 1794 - 1945. Vaasa: Ilmatorjuntasäätiö, 2000. ISBN 951-95594-3-4.
Viitteet [muokkaa]