Hans-Valentin Hube

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hans-Valentin Hube
Hans-Valentin Huben hautakivi Berliinissä. Alkuperäinen kivi on korvattu vuonna 2000.
Hans-Valentin Huben hautakivi Berliinissä. Alkuperäinen kivi on korvattu vuonna 2000.
Henkilötiedot
Syntynyt 29. lokakuuta 1890
Saksan keisarikunnan lippu Naumburg an der Saale, Saksa
Kuollut 21. huhtikuuta 1944 (53 vuotta)
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. lähellä Obersalzbergia, Saksa
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta
Saksan lippu Weimarin tasavalta
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Palveluvuodet 1909–1944
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo Kenraalieversti
Kunniamerkit Rautaristin ritariristi tammenlehvin, miekoin ja timantein

Hans-Valentin Hube (29. lokakuuta 1890 Naumburg an der Saale21. huhtikuuta 1944) oli saksalainen kenraalieversti, joka toimi komentaja Saksan armeijassa sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa. Toisen maailmansodan aikana hän sai joukoiltaan lempinimen der Mensch (suom. Ihminen).

Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hube liittyi Saksan maavoimiin helmikuussa 1909 ja palveli Magdeburgissa 26. rykmentissä. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi joukkueenjohtajana ja yleni pian 26. rykmentin toisen pataljoonan adjutantiksi. Hän haavoittui vakavasti Fontenayssa syyskuussa 1914 ja hänen vasen kätensä jouduttiin amputoimaan.

Toivuttuaan Hube palasi rintamalle ja sodan loppuvaiheessa hän toimi 7. jalkaväkidivisioonan yleisesikuntaupseerina. Toisen maailmansodan aikana Hube oli Wehrmachtin ainoa yksikätinen kenraali.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1939 Hube johti saksan 3. jalkaväkirykmenttiä Puolan offensiivissa ja myöhemmin Ranskan, Belgian ja Hollannin valloituksissa. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1. kesäkuuta 1940 ja asetettiin komentamaan 1. jalkaväkidivisioonaa, joka elokuussa varustettiin uudelleen 16. panssaridivisioonaksi, jota Hube johti itärintamalla aluksi sotamarsalkka Gerd von Rundstedtin johtamassa Etelän armeijaryhmässä operaatio Barbarossan aikana.selvennä

Neuvostoliiton sotaretken aikana Hubelle myönnettiin rautaristin ritariristi ja myöhemmin operaatio Sinisen jälkeen ritariristi tammenlehvien kera. Stalingradin taistelussa hän komensi XIV panssariarmeijakuntaa ja jäi mottiin 6. armeijan kanssa, mutta Adolf Hitlerin käskystä hänet lennätettiin pois motista ennen sen kukistumista.

Stalingradin jälkeen Hube komennettiin johtamaan motissa tuhoutuneen XIV panssariarmeijakunnan uudelleenorganisointia. Tämän jälkeen, kesällä 1943, hän sai johtaakseen Sisilian puolustamisen amerikkalaisten maihinnousua vastaan. Saksalaiset eivät kyenneet torjumaan hyökkäystä, mutta Huben johdolla viivyttivät vihollista onnistuneesti ja vetäytyivät suhteellisen hyvässä järjestyksessä Italian mannermaalle.

Alkuvuodesta 1944 Hube palasi itärintamalle. Hän sai komentoonsa 1. panssariarmeijan. Maaliskuussa hänen joukkonsa joutuivat mottiin Kamenets-Podolskyn luona Dnestrin pohjoispuolella. Huben onnistui kuitenkin joukkoineen murtautua ulos motista maalis–huhtikuun vaihteessa.

Kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20. huhtikuuta 1944 Hitler myönsi Hubelle ritariristin miekkojen kera tämän ansioista Välimeren rintamalla ja Kamenets-Polodskyn mottitaisteluissa. Ollessaan matkalla takaisin itärintamalle seuraavana päivänä hän sai surmansa, kun häntä kuljettanut Heinkel He 111 putosi maahan lähellä Hitlerin komentokeskusta Berchtesgadenissa.