Italian taistelut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italian taistelut
Osa toista maailmansotaa
Päivämäärä:

10. heinäkuuta 19432. toukokuuta 1945

Paikka:

Italia

Lopputulos:

Liittoutuneiden voitto

Osapuolet

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvallat
Ranskan lippu Ranska
Puolan lippu Puola
Kanada
Etelä-Afrikka
Flag of Italian Committee of National Liberation.svg Italian vastarintaliike
Intia
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Italia (8. syyskuuta 1943 alkaen)
Brasilian lippu Brasilia
Kreikka
Australian lippu Australia
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Italia (8. syyskuuta 1943 asti)
War flag of the Italian Social Republic.svg Italian sosiaalinen tasavalta (23. syyskuuta 1943 – 25. huhtikuuta 1945)

Komentajat

Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Dwight D. Eisenhower
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Henry Maitland Wilson
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Harold Alexander

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Albert Kesselring
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Heinrich von Vietinghoff
Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. Benito Mussolini
Italian vuosina 1861–1946 käytössä ollut lippu. Rodolfo Graziani

Tappiot

Sisilia: 22 0000
Manner: noin 305 000–313 500 sotilasta
8 011 lentokonetta

Sisilia: 165 000
Manner: 336 650–580 600

noin 152 940 siviiliä sai surmansa

Italian taistelut toisessa maailmansodassa kuvaa liittoutuneiden sotatoimia Italiassa ja sen lähialueilla vuodesta 1943 alkaen aina Euroopan sotatoimien päättymiseen saakka. Liittoutuneiden yhteisesikunta (engl. Joint Allied Forces Headquarters) vastasi kaikkien liittoutuneiden maavoimien sotatoimien johtamisesta Välimeren alueella. Se suunnitteli ja toteutti Sisilian maihinnousun sekä Italian mantereelle tehdyt maihinnousut sekä siellä käydyt taistelut aina Saksan antautumiseen toukokuussa 1945 saakka.

On arvioitu, että Italiassa syyskuussa 1943 alkaneissa taisteluissa olisi saanut surmansa huhtikuuhun 1945 mennessä kaikkiaan 60 000 liittoutuneiden ja 50 000 saksalaista sotilasta. Kaikkiaan sotatoimissa kaatui, haavoittui, jäi sotavangiksi tai katosi noin 320 000 liittoutuneiden sotilasta ja vastaava akselivaltojen luku oli noin 336 500 miestä ottamatta huomioon sodan päättyessä antautuneita. Millään muulla läntisen Euroopan sotatoimialueella jalkaväkijoukot eivät kärsineet yhtä suuria tappioita.

Italian sisällä olevat San Marinon ja Vatikaanin valtiot kärsivät myös sotatoimista.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo ennen Pohjois-Afrikassa saavutettua voittoa liittoutuneiden johtajilla oli erimielisyyksiä sotatoimien jatkamisesta Saksan lyömiseksi.

Sotatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maihinnousu Sisiliaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Husky

Hyökkäys Sisiliaan aloitettiin 10. kesäkuuta 1943 maihinnousuilla ja maahanlaskuilla. Saksalaiset eivät kyenneet estämään saaren valtausta, mutta kykenivät evakuoimaan joukkonsa Messinansalmen ylitse Italiaan. Viimeiset akselivaltojen joukot poistuivat saarelta 17. elokuuta.

Hyökkäys Italian mantereelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Operaatio Avalanche

Liittoutuneet jatkoivat hyökkäystään Italian mantereelle, kun brittijoukot iskivät operaatio Baytownissa Italian saappaan kärkeen 3. syyskuuta.

Italia antautui 8. syyskuuta, mutta saksalaisjoukot olivat valmistautuneet sotatoimiin ilman liittolaistaan. Yhdysvaltain johtama maihinnousu operaatio Avalanche tehtiin Salernoon 9. syyskuuta ja saman aikaisesti brittijoukot nousivat maihin Tarantossa operaatio Slapstickissä. Vaikea maasto oli suotuisa puolustajalle, mikä hidasti joukkojen etenemistä. Maihinnousseet joukot kuitenkin työnsivät saksalaisjoukkoja kohti pohjoista.

Eteneminen Roomaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaiset vetäytyivät niin kutsuttuun talviasemaan, jonka edustalle liittoutuneiden joukot pysäytettiin. Linjan taakse Anzioon tehtiin maihinnousu, jotta linja saataisiin murrettua. Maihinnousu ei kuitenkaan tuottanut haluttua tulosta, vaan linja murrettiin keväällä 1944 kovien taistelujen jälkeen Monte Cassinossa. Joukkojen jatkaessa etenemistä Rooma vallattiin kesäkuussa.

Eteneminen Pohjois-Italiaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Gootti-linja

Normandian maihinnousu ja puna-armeijan eteneminen itärintamalla teki Italian sotatoimista sivusuunnan kummallekin sotivalle osapuolelle. Rooman pohjoispuolen Gootti-linjaa ei saatu murrettua ennen kuin keväällä 1945. Kenraalit Karl Wolff ja Heinrich von Vietinghoff määräsivät liittoutuneiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen saksalaiset laskemaan aseensa, jolloin sotatoimet alueella päättyivät 2. toukokuuta antautumiseen.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Italian Campaign (World War II)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Molony, C. J. C. (toim.): The Mediterranean and Middle East Volume V (2 osaa):The Campaign in Sicily (1943) and The Campaign in Italy (3rd September 1943 to 31st March 1944). The Naval & Military Press, 2004. ISBN 1-845740-69-6. (englanniksi)
  • Molony, C. J. C. (toim.): The Mediterranean and Middle East Volume VI: Victory in the Mediterranean Part I - 1st April to 4th June 1944. The Naval & Military Press, 2004. ISBN 1-845740-70-X. (englanniksi)
  • Jackson, Sir William (toim.): The Mediterranean and Middle East Volume VI: Victory in the Mediterranean Part II - June to October 1944. The Naval & Military Press, 2004. ISBN 1-845740-71-8. (englanniksi)
  • Jackson, Sir William (toim.): The Mediterranean and Middle East Volume VI: Victory in the Mediterranean Part III - November 1944 to May 1945. The Naval & Military Press, 2004. ISBN 1-845740-72-6. (englanniksi)