Syrakusa
Wikipedia
Syrakusa (muinaiskreikaksi Συράκουσαι, Syrákūsai, lat. Syracusae, ital. Siracusa, sisiliaksi Sarausa) on kaupunki Italiassa Sisilian itärannikolla. Se on samannimisen maakunnan pääkaupunki. Kaupungissa on 121 000 asukasta. Kaupungissa on useita historiallisia nähtävyyksiä.
[muokkaa] Historia
Syrakusan perustivat 734 eaa. helleenisiirtolaiset Korintista. Kaupunki menestyi ja oli ajoittain voimakkain kreikkalainen kaupunki Välimerellä ja huomattava kilpailija Karthagolle. Samaan aikaan kuin kreikkalaiset taistelivat sotaansa Persian mahtavaa voimaa vastaan, kerrotaan syrakusalaisten päällikön Gelonin loistavasti voittaneen karthagolaiset. Kiitolliset syrakusalaiset silloin hänelle antoivat itsevaltiuden, jossa virassa hän oli hyvämaineinen. Gelonin seuraaja Hieron kasvatti Syrakusan mahtia. Hieron tuki runoilijoita ja muita taiteilijoita, joita hän kokosi hoviinsa. Heistä mainittakoon varsinkin Pindaros, joka Thebessä syntynyt runoilija on kuolemattomissa lauluissa ylistellyt voittajia maanmiestensä kilpaleikeissä. Tyrannit hallitsivat Syrakusaa vuoteen 211 eaa. asti, joitakin keskeytyksiä lukuun ottamatta.[1]
400-luvun lopussa Syrakusa joutui sotaan Ateenan kanssa Peloponnesolaissodassa. Syrakusalaiset hankkivat Spartasta kenraalin, joka löi ateenalaiset. Vuonna 401 eaa. Syrakusasta lähti 3000 hopliittia Kyyros nuoremman armeijaan. 300-luvun eaa. alussa tyranni Dionysios voitti Karthagon ja esti sitä valtaamasta koko Sisiliaa.
Ehkä kuuluisin syrakusalainen on filosofi Arkhimedes. Hänen monia keksintöjään käytettiin kaupungin puolustukseen roomalaisia vastaan. Syrakusa oli tuolloin Karthagon liittolainen toisessa puunilaissodassa. Kaupunki kesti kolme vuotta piiritystä, ennen kuin vallattiin 212 eaa.
Vuoden 878 valloitus merkitsi kaksivuosisataista saraseenivaltaa. Vuonna 1085 normannit valloittivat Syrakusan ja 1194 se liitettiin Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan keisari Henrik VI:n toimesta. Fredrik II:n valtakaudella Syrakusa kukoisti. Anjoun ja Aragonian välisessä kamppailussa Syrakusa liittyi Aragonian puolelle ja löi Anjoun 1298, jolloin se sai espanjalaisilta hallitsijoilta palkkiona suuret etuoikeudet.
Kaupunkiin iski seuraavina vuosisatoina kaksi tuhoisaa maanjäristystä 1542 ja 1693 ja 1729 rutto. Enemmän tuhoa aiheuttivat kuitenkin toisen maailmansodan liittoutuneiden ja Saksan pommitukset 1943.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Otto Sjögren: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika, WSOY, 1888.
Agrigento | Alberobello | Aquileia | Amalfin rannikko | Assisin fransiskaanikohteet | Bernina-sola | Casertan palatsi, Vanvitellin akvedukti, San Leucion rakennusryhmä | Castel del Monte | Cilento ja Vallo di Diano, Paestum, Velia, Certosa di Padula | Cerveteri, Tarquinia | Crespi d'Adda | Dolomiitit | Ferrara | Firenze | Genova | I Sassi di Matera | Liparisaaret | Mantova ja Sabbionetta | Modenan katedraali, Torre Civica ja Piazza Grande | Napoli | Padovan kasvitieteellinen puutarha | Piazza dei Miracoli | Piemonten ja Lombardian pyhät vuoret | Pienza | Pompeji, Herculaneum, Torre Annunziata | Portovenere, Cinque Terre ja saaret Palmaria, Tino ja Tinetto | Ravenna | Rooma | San Gimignano | Santa Maria delle Grazie | Savoijin kuninkaallisen suvun asuinrakennukset | Siena | Su Nuraxi di Barumini | Syrakusa ja Pantalican kivinen nekropolis | Urbino | Val Camonica | Val di Noto | Val d'Orcia | Venetsia | Verona | Vicenza ja palladianistiset huvilat Venetossa | Villa Adriana | Villa d'Este | Villa Romana del Casale
Koordinaatit: