Arthur Tedder

Arthur Tedder Italiassa 1943.

Arthur William Tedder (1. paroni Tedder) (11. heinäkuuta 1890, Glenguin, Stirling, Skotlanti – 3. kesäkuuta 1967) oli brittiläinen Royal Air Forcen marsalkka ja huomattava komentaja toisessa maailmansodassa.

Arthur William Tedder syntyi Glenguinissa Skotlannissa. Hän sai koulutuksensa Whitgiftin koulussa ja Cambridgen Magdalene Collegessa. Tedder liittyi Dorsetshiren rykmenttiin vuonna 1913, josta myöhemmin siirrettiin Royal Flying Corpsiin vuonna 1916. Hän palveli Ranskassa 1915–1917 ja sitten Egyptissä 1918–1919. Saatuaan viran uudessa Kuninkaallisissa ilmavoimissa (RAF) hänestä tuli koulutusjohtaja vuosiksi 1934–1936. Ennen toista maailmansotaa hän komensi RAF:n Kaukoidän joukkoja ja oli tutkimuksesta vastaava kenraali ilmailuministeriössä.

Toisessa maailmansodassa ollessaan RAF Lähi-idän komentaja hän johti liittoutuneiden ilmaoperaatioita Välimerellä ja Pohjois-Afrikassa mukaan lukien Kreetan evakuointi toukokuussa 1941 ja Operaatio Crusader Afrikassa. Voittojen ja tappioiden vaihdellessa tuettavien joukkojen taistellessa kenraali Erwin Rommelin Afrika Korpsia vastaan, Tedderin ilmavoimat olivat tärkeä tekijä liittoutuneiden voitossa El Alameinin taisteluissa.

Hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi (Air Marshal) ja hän osallistui liittoutuneiden Sisilian maihinnousun suunnitteluun. Kun Operaatio Overlord, maihinnousu Ranskaan, tuli suunniteluun, Tedder nimitettiin varaylipäälliköksi kenraali Eisenhowerin alaisuuteen. Huomatessaan ettei asemaan liittynyt paljoakaan vastuuta, hän kamppaili itselleen roolin Normandian maihinnousun ilmasuunnittelussa ilmajoukkojen komentajalta Trafford Leigh-Malloryltä.

Sodan viimeisenä vuonna Tedder lähetettiin hakemaan apua Neuvostoliitolta, kun länsirintama oli paineessa Ardennien taistelun vuoksi. Kun saksalaiset antautuivat ehdoitta toukokuussa 1945, oli Tedder allekirjoittaja kenraali Eisenhowerin puolesta.

Hän sai ritarin arvon vuonna 1942 ja hänelle myönnettiin aatelisarvo sodan loppuessa. Hän seurasi Charles Portalia ilmavoimien komentajana (1946–1950). Vuonna 1950 hänestä tuli Cambridgen yliopiston kansleri. Hän avioitui kahdesti. Hän sairastui Parkinsonin tautiin ja kuoli vuonna 1967.