Ardennien taistelu

Ardennien taistelu
Osa länsirintamaa toisessa maailmansodassa
Saksalaisia sotilaita etenemässä Ardenneilla joulukuussa 1944.
Päivämäärä: 16. joulukuuta 1944 – 5. tammikuuta 1945 Paikka: Ardennien vuoristo, Belgia, Luxemburg Lopputulos: Liittoutuneiden voitto, operaatio epäonnistui
Osapuolet
Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta Luxemburgin vastarintaliike Belgia Kanada	Saksa
Komentajat
Dwight Eisenhower Omar Bradley George S. Patton Anthony McAuliffe Courtney Hodges Bernard Montgomery	Walter Model Gerd von Rundstedt Hasso von Manteuffel Sepp Dietrich Erich Brandenberger
Vahvuudet
Alussa: noin 80 000 miestä 400 tankkia 400 tykkiä& Joulukuun lopussa: ~840 000 miestä ~1 600 panssarivaunua yli 4 000 tykkiä 6 000 lentokonetta	Alussa: ~200 000 miestä 600 panssarivaunua 1 900 tykkiä (taisteluiden alkaessa) Joulukuun lopussa: ~500 000 miestä ~1 800 panssarivaunua ~1 900 tykkiä  2 400 lentokonetta
Tappiot
19 000 kaatunutta 47 500 haavoittunutta 23 000 kadonnutta tai vangittua noin 800 panssarivaunua 200 kaatunutta 969 haavoittunutta 239 kadonnutta	67 200–100 000 sotilasta noin 600 panssarivaunua
Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa Valesota - Taistelu Ranskasta - Taistelu Britanniasta - Dieppe - Normandia - Dragoon - Market Garden - Hurtgen - Aachen - Ardennien taistelu (Nordwind)

Ardennien taistelu (saks. Unternehmen: Wacht am Rhein, myös operaatio Wacht am Rhein) oli viimeinen merkittävä saksalaisten hyökkäys länsirintamalla toisessa maailmansodassa joulukuussa 1944. Saksalaisten hyökkäys eteni aluksi hyvin, mutta tyrehtyi sitten eikä operaation tavoitteita saavutettu. Se on osallistuneiden joukkojen määrän perusteella edelleen suurimpia taisteluita mitä Yhdysvaltain maavoimat on koskaan käynyt.

Taustaa

Kenraalit Model, Rundstedt ja Krebs suunnittelemassa Ardennien offensiivia.

Toisen maailmansodan jatkuessa syksyyn 1944 Saksan tilanne oli äärimmäisen vaikea: sotaa käytiin sekä itä- että länsirintamalla, ja monivuotinen sota oli kuluttanut taloudelliset resurssit vähiin. Saksalaisten öljyvarat olivat lähes loppuneet, ja vaikka lentokoneita, ja panssarivaunuja oli vielä reilusti jäljellä, polttoainetta ei ollut tarpeeksi. Näin ollen monet lentokoneet eivät koskaan päässeet ilmaan, ja panssarivaunut jäivät paikoilleen. Lännessä liittoutuneet etenivät nopeasti läpi Ranskan lähestyen uhkaavasti Reiniä. Idässä Neuvostoliitto oli aikaisemmista raskaista tappioistaan huolimatta koonnut voimansa, ja puna-armeija eteni kohti Saksaa.

Saksan sodanjohdon oli pakko pyrkiä neutralisoimaan toinen rintama. Onnistunut vastahyökkäys länsirintamalla näytti parhaalta mahdollisuudelta pyrkiä erillisrauhaan, jonka jälkeen voitaisiin keskittää voimat itärintamalle ja vältettäisiin täydellinen tappio. Adolf Hitler määräsi operaation nimeksi Wacht am Rein (Reinin vartija).

Valmistelut aloitettiin huolellisesti ja virheettömästi. Saksa tointui vuoden 1944 lopussa hämmästyttävän hyvin takaiskuistaan. Suuria määriä miehiä ja kalustoa koottiin yhteen. Hitler valitsi neljä SS-divisioonaa hyökkäyksen kärjeksi. 1. SS-panssaridivisioona Leibstandarte Adolf Hitler, SS-divisioona Das Reich, SS-divisioona Hohenstaufen ja SS-divisioona Hitlerjugend. Nämä divisioonat oli juuri uudelleenvarustettu ja niistä muodostettiin 6. SS-Panssariarmeija.

Suunnitelma

Rintamatilanne Ardenneilla 15. joulukuuta 1944

Saksalaiset käyttivät samaa taktiikkaa, jolla he vuonna 1940 kukistivat Ranskan. Suunnitelmana oli hyökätä Ardennien metsien halki, edetä Antwerpeniin ja katkaista liittoutuneiden joukot kahtia. Näin britit joutuisivat eroon yhdysvaltalaisista liittolaisistaan ja huoltolähteistään. Kolmesta panssariarmeijasta Sepp Dietrichin johtama 6. SS-panssariarmeija oli vahvin. Sen piti edetä hyökkäyksen oikealla sivustalla lyhintä tietä Antwerpeniin.

Saksalaisten yllätyshyökkäys

Saksan 6., 5. ja 7. panssariarmeijat aloittivat hyökkäyksensä 16. joulukuuta 1944 yhteensä 24 divisioonan voimin. Liittoutuneiden Ardennien alueen toimintaa hoitaneiden yhdysvaltalaisten joukkojen puolustuksen etulinja murtui kahdessa tunnissa noin 100 kilometrin alueelta. Saksalaiset loivat rintamaan vaarallisen pullistuman, ja taistelua onkin saanut englanninkieliseksi nimekseen Battle of Bulge eli ”pullistuman taistelu”.

Krenatöörejä hyökkäämässä Luxemburgin alueella.

Saksalaisilla hyökkäysjoukoilla oli käytössään viimeisin versio pelottavasta Tiger-panssarivaunusta, joka kykeni tehokkaalla 88 mm:n tykillään tuhoamaan jo etäältä minkä tahansa liittoutuneiden panssarivaunun. Wilhelm Mohnken johtamasta 1. SS-panssaridivisioonasta muodostettu komentajansa Jochen Peiperin mukaan nimetty taisteluosasto Peiper johti saksalaisten hyökkäystä. Peiperin yksiköt lähtivät liikkeelle 16. joulukuuta yöllä kello kaksi Blankenheimista pitkin pieniä metsäteitä. Eteneminen oli nopeaa, jäljelle jääneet vastarintapesäkkeet ohitettiin ja jätettiin perässä tulevan jalkaväen hoidettavaksi. Sää suosi hyökkääjiä; sumu rajoitti näkyvyyttä, ja pilvinen taivas esti ilmaylivoiman saaneiden liittoutuneiden lentotoiminnan. Saksalaisten joukkojen kärjessä eteni amerikkalaisunivormuihin pukeutuneita, englantia puhuvia erikoisyksikköjä.

Hyökkäys yllätti yhdysvaltalaiset joukot täydellisesti. Evakuoitavien joukkojen kuorma-autot upposivat pehmeisiin huonokuntoisiin teihin, ja lumisateen entisestään huonontama sää vaikeutti joukkojen uudelleenryhmittelyjä. Yhdysvaltain armeijan puolustusrintaman 106. ja 28. divisioonien asemat pettivät 60 kilometrin osuudelta. Pohjoisessa ollut 5. armeijakunta samoin kuin 4. divisioona etelämpänä pitivät asemansa.

Malmedyn verilöyly

Pääartikkeli: Malmedyn verilöyly

Baugnezin risteyksessä lähellä Malmedya nopeasti edenneet saksalaisjoukot kohtasivat Yhdysvaltain tykistön kolonnan. Lyhyen taistelun jälkeen yhdysvaltalaiset antautuivat ja saksalaiset saivat vangiksi noin 140 sotilasta. Peiper ja hänen panssarinsa jatkoivat matkaansa, mutta sotavangit kerättiin läheiselle pellolle. Vankeja vartioimaan jäi muutaman kymmenen miehen vahvuinen osasto SS-miehiä ja muutama puolitelavaunu, joiden konekiväärit osoittivat yhdysvaltalaisia.

Syystä, jota ei varmuudella tiedetä saksalaiset avasivat tulen kohti sotavankeja. Teurastukselta ehti paeta noin 60 yhdysvaltalaista, joista osa ammuttiin heidän törmättyä toisiin saksalaisosastoihin. Baugnezin risteyksen viereiselle pellolle jäi makaamaan noin 90 vankia. SS-miehet kävelivät heidän seassaan teloittaen henkiinjääneet ampumalla tai murskaten heidän kallonsa.

Baugnezin risteyksessä tapahtunut joukkomurha ei ollut ainoa lajissaan. Joachim Peiperin SS-miehet teloittivat sadoittain amerikkalaisia sotavankeja ja belgialaisia siviilejä edetessään Ardenneilla.

Peiper motitetaan

Saksalaiset hyökkäysjoukot etenivät 2 000 miehen ja 200 ajoneuvon voimin Stavelotiin asti, jossa yhdysvaltalaiset motittivat heidät. Jouluaattona Peiperin käskettiin tuhota jäljelle jääneet ajoneuvot ja murtautua motista marssittamalla miehensä jalkaisin takaisin omille linjoille.

Käännekohta

Afroamerikkalaisia sotavankeja.

Liittoutuneiden ylipäällikkö kenraali Dwight D. Eisenhower lähetti taisteluun reservinsä pysäyttääkseen saksalaisten hyökkäyksen. Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioona saapui Bastognen kaupunkiin lyödäkseen saksalaisten 5. panssariarmeijan. 18 000 amerikkalaista saarrettiin kaupunkiin. Adolf Hitler määräsi, että belgialainen kaupunki on vallattava mihin hintaan hyvänsä, sillä se hidasti voimakkaasti saksalaisten hyökkäystä. 22. joulukuuta saksalaiset lähettivät viestin Bastognen puolustuksen komentajalle kenraali Anthony McAuliffelle. He vaativat McAuliffen antautumista. Kenraalin vastauksena lähettämässä lapussa luki ”NUTS!”. Jouluaattona saksalaiset aloittivat panssarihyökkäyksensä kaupungin länsiosiin. Taistelu oli verinen, mutta amerikkalaiset pitivät asemansa.

Lopulta joulun jälkeen taivas selkeni ja liittoutuneet saivat jälleen pommitetuksi saksalaisia joukkoja, joiden hyökkäys tyrehtyi. Lisäksi alueelle saatiin tiputettua huoltopaketteja, jossa oli sotatarvikkeita ja ruokaa. Samalla amerikkalaiset aloittivat vastahyökkäyksensä kahdella armeijalla. Saksalaisten väsyneet ja tappioita kärsineet joukot joutuivat vetäytymään. Saarrettu Bastogne vapautettiin Pattonin johtaman 3. armeijan toimesta 2. tammikuuta 1945 mennessä, ja viimeiset saksalaiset ajettiin ”pullistumasta” 16. tammikuuta 1945. Hitlerin viimeinen uhkayritys lännessä oli epäonnistunut.

Operaatio Nordwind

Pääartikkeli: Operaatio Nordwind (1945)

Helpottaakseen Ardennien tilannetta Hitler määräsi uuden hyökkäyksen Elsassin alueella olevia ranskalaisia ja yhdysvaltalaisia joukkoja vastaan. Tämän operaation nimeksi tuli Nordwind. Alkumenestyksestään huolimatta operaatio ei tuottanut tulosta ja se kuihtui tammikuun lopulla.

Jälkiseuraukset

Ardennien taistelun jälkeen liittoutuneet jatkoivat Reinille. Taistelussa saksalaiset menettivät melkein kaikki arvokkaat panssarireservinsä. Liittoutuneita tappiot hidastivat muutaman viikon, mutta saksalaisille menetykset olivat korvaamattomat.

Lähteet

• Tim Newark: 50 taistelua, jotka muuttivat maailmaa. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6139-2.

Viitteet

Toinen maailmansota (1939–1945)

Osapuolet	Liittoutuneet – Akselivallat
Sotatoimialueet	Länsirintama (1939–1945) – Balkan (1940–1941) – Itärintama (1941–1945) – Tyynimeri (1941–1945) – Pohjois-Afrikka (1940–1943) – Välimeri, Lähi-itä ja Afrikka (1940–1945)
Tapahtumat	Ennen sotaa: Ensimmäinen maailmansota – Pariisin rauhankonferenssi – Versailles’n rauha – Kansainliitto – Venäjän sisällissota – Kiinan sisällissota – Suuri lama – Italian–Etiopian sota – Reininmaan miehitys                         Kiinan–Japanin sota – Espanjan sisällissota – Antikomintern-sopimus – Anschluss – Myöntyväisyyspolitiikka – Münchenin sopimus – Albanian valtaus – Halhin-Golin taistelut – Molotov–Ribbentrop-sopimus 1939: Puolan offensiivi – Valesota – Atlantin taistelu (1939–1945) – Talvisota (1939–1940) – Taistelu La Plata -joen suulla 1940: Operaatio Weserübung – Tanskan valtaus – Taistelu Norjasta – Taistelu Ranskasta – Dunkerquen evakuointi – Taistelu Britanniasta – Maltan piiritys           Ranskan Indokiinan valtaus – Operaatio Menace – Operaatio Compass (1940–1941) – Läntisen aavikon taistelut (1940–1943) 1941: Operaatio Sonnenblume – Tobrukin piiritys – Kreikan taistelu – Englannin–Irakin sota – Kreetan taistelu – Operaatio Exporter – Operaatio Barbarossa – Jatkosota (1941–1944)           Operaatio Countenance – Kiovan taistelu – Sevastopolin piiritys (1941–1942) – Leningradin piiritys (1941–1944) – Moskovan taistelu – Operaatio Crusader           Hyökkäys Pearl Harboriin – Filippiinien sotaretki (1941–1942) – Hollannin Itä-Intian taistelut (1941–1942) – Malaijan taistelu (1941–1942) – Thaimaan valtaus – Burman valtaus 1942: Salomonsaarten sotaretki (1942–1945) – Singaporen taistelu – Korallimeren taistelu – Madagaskarin taistelu – Gazalan taistelu – El Alameinin ensimmäinen taistelu – Midwayn taistelu – Aleuttien saarten sotaretki (1942–1943)           Dieppen maihinnousu – Operaatio Sininen – Guadalcanalin taistelu (1942–1943) – Stalingradin taistelu (1942–1943) – El Alameinin toinen taistelu – Tunisian taistelut (1942–1943) – Operaatio Torch – Operaatio Uranus 1943: Hampurin pommitukset – Kurskin taistelu – Operaatio Husky – Operaatio Avalanche – Gilbert- ja Marshallinsaarten sotaretki (1943–1944) – Tarawan taistelu 1944: Monte Cassinon taistelu – Anzion maihinnousu – Korsunin motti – Operaatio U-Go – Operaatio Ichi-Go – Operaatio Neptunus – Normandian maihinnousu – Saipanin taistelu – Operaatio Dragoon           Operaatio Bagration – Guamin taistelu – Sinimäkien taistelu – Varsovan kansannousu – Lapin sota (1944–1945) – Operaatio Market Garden – Leytenlahden taistelu – Ardennien taistelu (1944–1945) – Budapestin piiritys (1944–1945) 1945: Operaatio Bodenplatte – Operaatio Nordwind – Veiksel–Oder-operaatio – Itä-Preussin offensiivi – Dresdenin pommitukset – Wienin offensiivi – Berliinin taistelu – Prahan taistelu           Iwo Jiman taistelu – Okinawan taistelu – Operaatio Ten-Gō – Taistelu Mantšuriasta – Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Sodan jälkeen: Yhdistyneet kansakunnat – Saksan jako – Oder–Neisse-linja – Operaatio Keelhaul – Operaatio Paperclip – Nürnbergin oikeudenkäynnit – Miehitetty Japani – Tokion kansainvälinen sotarikostuomioistuin                           Pariisin rauhansopimus – Kylmä sota – Rautaesirippu – Marshall-apu – Dekolonisaatio – San Franciscon sopimus – Saksojen yhdistymissopimus
Yleistä	Politiikka: Kolmen vallan sopimus – Atlantin julistus – Wannseen konferenssi – Japanin ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus – Kairon konferenssi                   Teheranin konferenssi – Kairon toinen konferenssi – Jaltan konferenssi – Potsdamin konferenssi – Potsdamin julistus Sodankäynti: Enigma – Kamikaze – Kotirintama – Manhattan-projekti – Natsi-Saksan ydinohjelma – Salamasota – Terroripommitus – Totaalinen sodankäynti – Upotussota Sotarikokset: Japanin sotarikokset – Neuvostoliiton sotarikokset – Natsi-Saksan sotarikokset – Holokausti Muita tapahtumia: Lend-Lease – Idän yleissuunnitelma – Bengalin nälänhätä – Slovakian kansannousu – Heinäkuun 20. päivän salaliitto