Alankomaiden valtaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alankomaiden valtaus
Osa länsirintamaa toisessa maailmansodassa
Rotterdamin keskustaa pommitusten jälkeen
Rotterdamin keskustaa pommitusten jälkeen
Päivämäärä:

10.14. toukokuuta 1940
10.17. toukokuuta 1940 (Zeeland)

Paikka:

Alankomaat

Lopputulos:

Saksan voitto

Vaikutukset:

Saksa miehitti Alankomaat ja loi Alankomaiden valtakunnankomissariaatin

Osapuolet

Alankomaiden lippu Alankomaat
Ranskan lippu Ranska
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa

Komentajat

Alankomaiden lippu Henri Winkelman
Alankomaiden lippu Jan Joseph Godfried van Voorst tot Voorst
Ranskan lippu Henri Giraud

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Fedor von Bock

Vahvuudet

9 divisioonaa
700 tykkiä
1 panssarivaunu
5 tankettia
32 panssariautoa
145 lentokonetta

yhteensä 280 000 sotilasta

22 divisioonaa
1 378 tykkiä
759 panssarivaunua
830 lentokonetta

yhteensä 750 000 sotilasta

Tappiot

Alankomaat:
2 332 kaatunutta
8 000–90 00 haavoittunutta

Ranska:
216 kaatunutta

Yhdistynyt kuningaskunta:
43 kaatunutta

yli 2 000 siviiliä

2 000–2 250 kaatunutta
7 000–7 500 haavoittunutta
225–275 lentokonetta
1 350 vangittua

Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa Saarinmaa - Valesota - Alankomaiden valtaus - Belgian valtaus - Luxemburgin valtaus - Taistelu Ranskasta - Taistelu Britanniasta - Operaatio Attila/Case Anton - Dieppe - Normandia - Dragoon - Market Garden - Hurtgen - Aachen - Ardennien taistelu (Nordwind)

Alankomaiden valtaus oli toisessa maailmansodassa osa Saksan armeijan operaatio Keltaista (saks. Fall Gelb), joka sisälsi hyökkäyksen Benelux-maihin ja Ranskaan. Hyökkäys alkoi 10. toukokuuta 1940. Alankomaiden asevoimien pääosa antautui 14. toukokuuta, mutta pieni osa jatkoi taistelua Zeelandissa vielä 17. toukokuuta saakka.

Hyökkäyksessä maahanlaskujoukot valtasivat etenemiselle tärkeät maastonkohdat ennen maajoukkojen saapumista alueelle. Saksan ilmavoimien tukemana maahanlaskujoukot valtasivat muun muassa lentokentät sekä keskeiset kaupungit, kuten Rotterdamin ja Haagin. Sotatoimet päättyivät pian Rotterdamin pommituksen jälkeen ja saksalaisten uhattua pommittaa muitakin kaupunkeja. Alankomaat pysyi saksalaisten miehittämänä vuoteen 1945.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan hyökättyä Puolaan Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan, mutta varsinaiset sotatoimet eivät länsirintamalla alkaneet. Talvi 1939–1940 tunnetaankin valesotana liittoutuneiden varustettua joukkojaan sotaan ja Saksan saatettua Puolan valtauksen päätökseen. Adolf Hitler antoi 9. lokakuuta määräyksen Alankomaiden valtaamisesta ja vallatun maan käyttämisestä tukikohtana hyökättäessä Britteinsaarille. Suunnitelmaan sisältyi ehkäisevä hyökkäys Ruhrin aluetta uhanneita liittoutuneiden joukkoja vastaan.

Alankomaiden asevoimat olivat valmistautuneet vastarintaan heikosti. Hitlerin noustua valtaan Alankomaat aloitti varustautumisen uudelleen mutta merkittävästi hitaammin kuin Ranska ja Belgia. Vasta vuonna 1936 Alankomaiden puolustusbudjettia alettiin kasvattaa merkittävästi. Alankomaiden hallitus kuitenkin vältti naapurimaansa provosoimista, eikä Saksa pitänyt sitä julkisesti akuuttina uhkana. Osasyynä tähän oli maiden välinen kauppa.

Alankomaiden asevoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaiden maavoimiin kuului kahdeksan varustettua jalkaväkidivisioona, joista oli muodostettu neljä armeijakuntaa. Lisäksi oli yksi motorisoitudivisioona ja kaksi viisipataljoonaista erillistä prikaatia. Liikekannallepanossa perustettiin vielä keveitä jalkaväkipataljoonia, jotka oli hajautettu ympäri maata jarruttamaan hyökkääjän etenemistä. Kokonaisvahvuus oli 48 rykmenttiä ja rajanvartioinnissa 22 erillistä pataljoonaa.

Panssarijoukkoihin kuului yksi Renault FT 17, johon oli yksi kuljettaja. Vaunun ainoana tehtävänä oli testata erilaisten panssariesteiden toimivuutta. Lisäksi oli kaksi panssariautokomppaniaa, joissa kummassakin oli tusina Landsverk M36- tai M38-panssariautoja. Lisäksi oli hankinnassa kaksitoista DAF M39 -panssariautoa, mutta osa niistä oli edelleen aseistamatta. Alankomaiden panssariaseen täydensi tykistöön kuulunut viiden Carden-Lloyd Mark VI -tanketin muodostama joukkue.

Tykistöllä oli 676 haupitsia ja kenttätykkiä. Näistä 310 oli osittain Alankomaissa lisenssillä valmistettuja Kruppin 75 millimetrin kenttätykkejä, joita täydensi 52 kappaletta Boforsin 105 millimetrin haupitseja. Lisäksi oli 144 kappaletta Kruppin 125 millimetrin ja 40 kappaletta 150 millimetrin FH13 tykkiä sekä 72 kappaletta Kruppin 150 millimetrin L/24 ja 28 kappaletta Vickersin 152 millimetrin L/15 haupitseja. Panssarintorjuntaan oli 386 kappaletta tehokkaita Böhlerin 47 millimetrin L/39-tykkejä, mutta niitä oli liian vähän, vain noin kolmannes tarpeesta.

Alankomaiden lentoyksiköt olivat osa maavoimia, ja niiden kalustona oli 10. toukokuuta kaikkiaan 155 lentokonetta. Ne olivat:

  • 28 Fokker G.1 kaksimoottorista hävittäjää
  • 31 Fokker D.XXI -hävittäjää
  • 7 Fokker D.XVII -hävittäjää
  • 10 Fokker T.V -kaksimoottorista pommittajaa
  • 15 Fokker C.X -pommittajaa
  • 35 Fokker C.V -pommittajaa
  • 12 Douglas DB-8 -syöksypommittajaa
  • 17 Koolhoven FK-51 -tiedustelukonetta

Koneista 74 oli kaksitasoisia. Koneista 125 oli operatiivisessa käytössä, loput koulutuskäytössä. Lisäksi nelisenkymmentä lentokonetta kuului laivastoon.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of the Netherlands