Alankomaiden valtakunnankomissariaatti

Alankomaiden valtakunnankomissariaatti; Reichskommissariat Niederlande (saksaksi); Rijkscommissariaat Nederland (hollanniksi)
1940–1945
lippu	vaakuna
	; Alankomaiden valtakunnankomissariaatti vuonna 1942.
Valtiomuoto	valtakunnankomissariaatti
osa	Saksan valtakuntaa
Valtakunnankomissaari	Arthur Seyss-Inquart
Pääkaupunki	Amsterdam
Valuutta	Alankomaiden guldeni
Edeltäjä	Alankomaat
Seuraaja	Alankomaat
	Infobox OK

Alankomaiden valtakunnankomissariaatti (saks. Reichskommissariat Niederlande, holl. Rijkscommissariaat Nederland) oli siviilihallintoalue, joka perustettiin heti Saksan suorittaman Alankomaiden valtauksen jälkeen. Sen valtakunnankomissaariksi asettui Arthur Seyss-Inquart. Hänen hallintonsa perustui kansliapäälliköiden suostuttelulle jatkamaan ja Saksasta lähetetyille hallinnon toimistopäälliköille.

Valtakunnankomissaari hajotti Alankomaiden parlamentin molemmat kamarit 21. kesäkuuta 1940, ammattiyhdistykset lakkautettiin 16. heinäkuuta ja 20. heinäkuuta vasemmistopuolueet asetettiin erityisen komissaarin valvontaan. Kommunistiset ryhmät lakkautettiin.^[1] Loput muista puolueista lakkautettiin vuoden 1941 lopulla.^[2]

Heinäkuun alussa porvarilliset puolueet muodostivat kuuden puolueen Alankomaalaisen unionin (saks. Niederländische Union), joka keräsi kahdeksassa viikossa 400 000 jäsentä. Sen tarkoituksena oli puolustaa Alankomaiden autonomiaa sekä estää Anton Mussertin oikeistoradikaalia puoluetta hyödyntämästä Saksan miehityksen vuoksi muodostunutta tilannetta. Koska Alankomaalainen unioni oli kuitenkin hengeltään monarkistinen, otti Adolf Hitler vastaan 21. elokuuta 1940 Mussertin ehdolla, että muodostettaisiin Germanische-SS in den Niederlanden. Ryhmän jäsenten tuli vannoa uskollisuuden vala Mussertille ja Hitlerille suoraan germaanisena kansanjohtajana.^[1]

Mussertista tuli pääministeri syyskuussa 1940. Hän vastusti aluksi hollantilaisten värväämistä Waffen-SS:ään, mutta helmikuussa 1941 muutti mielensä ajatellessaan, että se voisi olla kansallisen armeijan alku. Alankomaalaisten värväys Waffen-SS:n joukkoihin aloitettiin 21. kesäkuuta 1940, mikä pelästytti muita kuin kansallissosialisteja. Maaliskuussa 1942 oli 227 000 työtöntä alankomaalaista lähetetty Saksaan töihin, ja vuonna 1944 siirtotyöläisten määrä Saksassa oli 254 000. Waffen-SS:ään liittyi 55 000 sotilasta, joista suuri osa oli kansallissosialistisen puolueen jäseniä.^[2] Heistä koottiin joukot:

Hollannin pakolaishallitus toimi Lontoossa eikä se ollut tehnyt Ranskan tapaan aselepoa Saksan kanssa, vaan periaatteessa sotatila jatkui. Näin ollen vapaaehtoiseksi lähteminen Waffen-SS:ään oli maanpetos.^[2]