Operaatio Ichi-Go

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Operaatio Ichi-Go
Osa Kiinan–Japanin sotaa
Japanilaisten sotasuunnitelma
Japanilaisten sotasuunnitelma
Päivämäärä:

17. huhtikuuta10. joulukuuta 1944

Paikka:

Henan, Hunan ja Guangxi

Lopputulos:

Japanin voitto

Aluemuutokset:

Japani sai haltuunsa Kiinan rannikon

Vaikutukset:
  • Japani sai maakäytävän Ranskan Indokiinaan
  • Yhdysvallat luopui Kiinan–Burman–Intian rintamasta
Osapuolet

Kiinan tasavalta
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvaltain ilmavoimat

Japani

Komentajat

Kiinan tasavallan lippu Tang Enbo
Kiinan tasavallan lippu Xue Yue
Kiinan tasavallan lippu Bai Chongxi

Japanin lippu Shunroku Hata
Japanin lippu Yasuji Okamura
Japanin lippu Isamu Yokoyama

Vahvuudet

390 000 sotilasta

400 000 sotilasta
12 000 ajoneuvoa
12 000 tykkiä
800 panssarivaunua
70 000 hevosta

Operaatio Ichi-Go (jap. 号作戦 Ichi-gō Sakusen, suoraan käännettynä ”operaatio Numero yksi”) oli joukko keisarillisen Japanin armeijan ja Kiinan tasavallan välillä helmi–joulukuussa 1944 käytyjä taisteluita. Kampanja koostui kolmesta erillisestä taistelusta Henanin, Hunanin ja Guangxin maakunnissa: Operaatio Kogo pyrki valtaamaan keskisen Henanin, operaatio Togo 1 Changhengin sekä operaatio Togo 3 Guilinin ja Liuzhoun. Operaatio Ichi-Gon kaksi ensisijaista tavoitetta olivat maareitin avaaminen Ranskan Indokiinaan ja Kaakkois-Kiinan lentotukikohtien valtaaminen, koska yhdysvaltalaiset pommikoneet käyttivät tukikohtia Japanin merikuljetusten ja japanilaisten kaupunkien pommituksiin.

Operaation kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Operaatiossa oli kaksi vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa japanilaiset valtasivat Pekingin ja Wuhanin välillä kulkevan Pinghan-rautatien. Jälkimmäisessä vaiheessa japanilaiset joukot eliminoivat Hunanin provinsiin sijoitetut yhdysvaltalaiset joukot ja valtasivat lähellä japanilaisten hallitsemaan Indokiinan rajaa sijainneen Liuzhoun kaupungin. Operaatioon osallistui 17 divisioonaa, 400 000 sotilasta, 12 000 ajoneuvoa ja 70 000 hevosta. Operaatio oli Toisen Kiinan–Japanin sodan suurin maaoperaatio.

Operaatio Kogoon osallistui 390 000 kiinalaista sotilasta kenraali Tang Enbon johdolla. Joukot sijoitettiin puolustamaan strategisesti tärkeätä Luoyangin kaupunkia. Japanilaisten 3. panssaridivisioona ylitti Keltaisenjoen huhtikuun lopulla ja kukisti Xuchangin lähelle sijoitetut kiinalaisjoukot. Tämän jälkeen divisioona piiritti Luoyangin, jota puolusti kolme kiinalaista divisioonaa. 3. panssaridivisioona aloitti hyökkäyksen Luoyangiin 13. toukokuuta ja valloitti sen 25. toukokuuta.

Operaation toinen vaihe alkoi toukokuussa ensimmäisen vaiheen menestyksen jälkeen. Japanilaiset joukot etenivät etelään ja valtasivat Changsha, Hengyangin, Guilinin ja Liuzhoun. Joulukuussa 1944 japanilaiset saavuttivat Ranskan Indokiinan ja samalla operaation tavoitteet. Operaatiolla oli kuitenkin vain pieni merkitys, sillä yhdysvaltalaiset joukot siirtyivät kauemmas sisämaahan ja uhkasivat rannikolla sijainneita tukikohtia. Yhdysvaltain Fourteenth Air Force häiritsi Pekingin ja Liuzhoun välisen rautatien liikennettä, ja japanilaiset jatkoivat Yhdysvaltain lentokenttien pommituksia kevääseen 1945 saakka.

Myös XX Bomber Command, joka käytti strategisia B-29-pommikoneita hyökkäyksissään Japania vastaan Operaatio Matterhrnissa, joutui siirtymään sisämaahan, mutta vuoden 1945 alussa se siirtyi uusiin tukikohtiin Mariaaneilla. Tämä teki tyhjäksi japanilaisten operaatio Ichi-Gon avulla hankkiman vähäisen puolustuksen.

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraali Joseph Stilwell ei onnistunut säilyttämään rannikolla sijainneita lentokenttiä Yhdysvaltain hallussa ja hän menetti kiinalaisten komentajan Tšiang Kai-šekin luottamuksen ja presidentti Roosevelt kutsui hänet takaisin Yhdysvaltoihin lokakuussa 1944. Hänet korvasi kenraalimajuri Albert Wedemeyer.

Täysin toisenlainen tulkinta tapahtumista on, että kenraali Stilwell, joka painosti kiinalaisjoukkoja diplomaattisesti, Kiinan kommunistisen puoleen kautta, osallistumaan aktiivisemmin taisteluihin. Hän oli saanut kiinalaiset komentajat hyväksymään ajatuksen toiminnasta yhdysvaltalaisen komentajan johdolla. Tšiang Kai-šek kuitenkin koki, että Stilwell oli ohittanut hänet. Tšiang Kai-šek sai Rooseveltin kutsumaan Stilwellin takaisin Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltalaisjoukkojen tappio yhdessä Yhdysvalloissa vallinneen julkisen mielipiteen kanssa johti siihen, että Yhdysvallat ei enää uskonut kiinalaisten joukkojen kykyyn taistella japanilaisia vastaa ja Kiinan–Burman–Intian rintama menetti merkitystään. Yhdysvallat keskitti kaikki joukkonsa Tyynenmeren saaria pitkin etenevään hyökkäykseen.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Operation Ichi-Go