Dunkerquen evakuointi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dunkerquen evakuointi
Osa länsirintamaa toisessa maailmansodassa
Pelastuveneisiin evakuoituja brittijoukkoja
Pelastuveneisiin evakuoituja brittijoukkoja
Päivämäärä:

27. toukokuuta4. kesäkuuta 1940

Paikka:

Dunkerque, Ranska

Lopputulos:

Liittoutuneiden onnistunut perääntyminen

Osapuolet

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Ranskan vuosina 1940–1944 käytössä ollut lippu. Vapaa Ranska
Puolan lippu Puola

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa

Komentajat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lordi Gort
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Bertram Ramsay
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Harold Alexander
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu William Tennant

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Gert von Rundstedt

Tappiot

68 111 miestä, joista haavoittuneita noin 9 300 ja vangiksi jääneitä noin 40 000
177 lentokonetta
235 laivaa[1]

yli 250 lentokonetta[2]

Tilanne 21. toukokuuta 1940. Saksalaisten hallussapitämä alue pinkillä.

Dunkerquen evakuointi, koodinimeltään operaatio Dynamo, oli liittoutuneiden toisessa maailmansodassa 26. toukokuuta4. kesäkuuta 1940 suorittama evakuointioperaatio, jossa Dunkerquen (engl. Dunkirk) rannalta Ranskasta kuljetettiin kaikkiaan yli 338 000 sotilasta kanaalin yli Isoon-Britanniaan. Britit ja ranskalaiset joukot olivat joutuneet saksalaisten piirittämiksi Dunkerquen taistelussa; Winston Churchill kutsui saarroksiin joutumista pahimmaksi sotilaalliseksi tappioksi vuosisatoihin.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaisia joukkoja evakuoidaan.
Dunkerquesta evakuoituja sotilaita.
Pääartikkeli: Taistelu Ranskasta

Saksalaiset käynnistivät 10. toukokuuta hyökkäyksen Alankomaita, Belgiaa ja Ranskaa vastaan. Sen seurauksena noin 400 000 liittoutuneiden miestä jäi saarroksiin Dunkerquen alueella Saksan 2. panssaridivisioonan päästyä Englannin kanaalin rannalle Abbevillessä.[3]

Motti kiristyi nopeasti, kunnes Adolf Hitler määräsi 24. toukokuuta panssarit pysähtymään.[4][5] Käsky mahdollisti Britannian siirtoarmeijan evakuoimisen. Vaikka käsky peruutettiin illalla 26. toukokuuta, liittoutuneet ehtivät järjestää puolustuksensa ja käynnistää evakuoinnin.

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä päivänä vain 7 000 liittoutuneiden sotilasta saatiin evakuoitua, mutta yhdeksäntenä päivänä jo yli 338 000 miestä oli saatu pelastetuksi 860:lla aluksella, joiden joukossa oli jopa pienenpieniä kalastusveneitä. Samalla liittoutuneiden sotalaivat ja Kuninkaalliset ilmavoimat pitivät saksalaista jalkaväkeä ja Luftwaffea loitolla. Myös kaksi ranskalaista divisioonaa jäi suojelemaan evakuointia, mutta joutui pian vangeiksi.

BBC ilmoitti 4. kesäkuuta kenraali Harold Alexanderin tarkistaneen rannan moottoriveneellä ja siten varmistaneen, ettei kukaan ollut jäänyt rannalle laivojen lähtiessä paluumatkalle.

Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka operaatiossa onnistuttiin pelastamaan suurin osa sotilaista, joitakin tuhansia ranskalaisia jäi silti vangeiksi ja vetäytyvien joukkojen oli hylättävä kaikki raskas kalusto ja ajoneuvot. Kuusi brittiläistä ja kolme ranskalaista hävittäjää upposi. 19 hävittäjää vahingoittui. Kuninkaallinen laivasto menetti kuusi hävittäjää: HMS Grafton, HMS Grenade, HMS Wakeful, HMS Basilisk, HMS Havant ja HMS Keith. Ranskan laivasto menetti kolme hävittäjää: Bourrasque, Sirocco ja Foudroyant.[6]

Ilman Kuninkaallisten ilmavoimien tukea liittoutuneiden tappiot olisivat olleet vielä suurempia, eikä operaatio olisi todennäköisesti edes onnistunut. RAF menetti 177 konetta, Luftwaffe yli 250.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dunkerquen onnistuneen evakuoinnin seurauksena englantilaisten taistelumotivaatio nousi selvästi. 4. kesäkuuta Winston Churchill puhui parlamentin alahuoneelle vannoen muun muassa seuraavasti:

»Vaikka suuret osat Euroopasta ja monet vanhat valtakunnat ovat sortuneet tai voivat sortua Gestapon ja natsikomennon koko koneiston kouriin, me emme horju emmekä väisty. Me taistelemme loppuun saakka, me taistelemme Ranskassa, me taistelemme vesillä ja valtamerillä, me taistelemme kasvavassa luottamuksessa ja kasvavalla voimalla ilmassa, me puolustamme saartamme, maksoi mitä maksoi, me taistelemme rannoilla, me taistelemme lentokentillä, me taistelemme pelloilla ja kaduilla, me taistelemme vuoristoissa. Me emme koskaan antaudu, ja vaikka – mitä en hetkeäkään usko – tämä saari tai osia siitä kukistuisi ja joutuisi nälänhätään, silloin merentakainen imperiumimme Englannin laivaston aseistamana ja suojaamana jatkaisi kamppailua siihen asti, kunnes Uusi maailma koko voimallaan ja mahdillaan aikanaan astuisi pelastamaan ja vapauttamaan Vanhaa maailmaa.»
(– Winston Churchill[7])

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Operaatio Ariel eli Englannin kanaalin ja Biskajanlahden satamien evakuointi, jolloin Englantiin siirrettiin 191 870 sotilasta
  • Operaatio Cycle eli Le Havren evakuointi, jolloin Englantiin siirrettiin 11 000 sotilasta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Churchill, Winston: Sotakronikka. WSOY, 1946.
  • Collier, Richard: Dunkerque. WSOY, 1964.
  • Gardner, W. J. R.: The Evacuation from Dunkirk – 'Operation Dynamo', 26 May–4 June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2000. ISBN 0-7146-8150-4. (englanniksi)
  • Killen, John: Luftwaffe. WSOY, 1969.
  • McCarthy & Syron: Panzerkrieg. Lontoo: Robinson, 2003. ISBN 1-84119-800-5. (englanniksi)
  • Shirer, William L: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho. Gummerus, 2001. ISBN 951-20-4601-6.
  • Tippelskirch, Kurt von: Toisen maailmansodan historia. WSOY, 1962.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Collier 1964, s. 342–343
  2. Killen 1969, s. 149
  3. McCarthy & Syron 2003, s. 285
  4. Shirer 2001, s. 124
  5. McCarthy & Syron 2003, s. 86
  6. Admiral B.H. Ramsey, THE EVACUATION OF THE ALLIED ARMIES FROM DUNKIRK AND NEIGHBOURING BEACHES., ss. 3314, 3317.
  7. Churchill 1946, s. 70–71

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]