Operaatio Ariel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Operaatio Ariel
Osa taistelua Ranskasta toisessa maailmansodassa
Satamat, joita käytettiin evakuoinnissa
Satamat, joita käytettiin evakuoinnissa
Päivämäärä:

15.25. kesäkuuta 1940

Paikka:

Länsi-Ranska

Lopputulos:

Liittoutuneiden onnistuminen operaatiossa

Osapuolet

Liittoutuneet:
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Kanada
Puolan lippu Puola
Ranskan lippu Ranska
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa

Komentajat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Alan Brooke

Natsi-Saksan lippu Gerd von Rundstedt

Brittisotilaita.

Operaatio Ariel tarkoittaa liittoutuneiden sotilaiden evakuointia Länsi-Ranskasta toisessa maailmansodassa 15.25. kesäkuuta 1940. Evakuointeja tehtiin toistuvasti useista satamista pitkin Ranskan rannikkoa aina Espanjan rajalle asti. Evakuointi pelasti noin 214 000 sotilasta.

Operaatio Arielin komentajaksi määrättiin amiraali William Milbourne James Portsmouthin alueen päällikkö. Operaatio alkoi virallisesti 14. kesäkuuta ja päättyi 25. kesäkuuta Ranskan aselepoehtojen täyttämiseksi. Operaation aikana Biskajanlahden eteläpuolisen alueen lisäksi kuljetettiin joukkoja Saint-Nazairesta, Brestistä ja Nantesista Eteläisen alueen komentajan amiraali Sir Martin Eric Nasmithin johdolla.

Evakuoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cherbourg ja Saint-Malo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

15.–18. kesäkuuta evakuoitiin Cherbourgista 30 630 sotilasta ja Saint-Malosta 21 474 sotilasta.[1]

Brest[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantiin 18. kesäkuuta Brestistä täydessä lastissa saapuivat Arandora Star, Franconia ja Ormonde, jotka olivat juuri aikaisemmin saapuneet Norjan evakuoinnista Clydeen. Muita Brestiin lähetettyjä aluksia olivat Otranto, P & O Linen SS Strathaird ja Alfred Holtin alukset SS Bellerophon, SS Euryades ja SS Lycaon. Brestistä kuormattiin Englantiin kaikkiaan 32 584 sotilasta, kun mukaan lasketaan Straithairdissa olleet 6 000 sotilasta. Straithairdissa oli lisäksi siviilejä, 200 Brestin sotilasopetuslaitoksen kadettia, Pariisissa olleiden brittiläisten pankkien kultavaranto, de Gaullisti johtajia sekä jopa muutama lemmikkikoira.[2]

Saint-Nazaire[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saint-Nazairessa, jonne oli paennut noin 60 000 liittoutuneiden sotilasta, sotilaiden lisäksi 13 000 siviiliä kuljetettiin aluksilla Batory, Duchess of York, Georgic ja Sobieski 15. kesäkuuta. Seuraavana päivänä Oronsay sekä 17. kesäkuuta vastaisena yönä lukuisa määrä erilaisia aluksia, jotka oli kerätty Etelä-Englannista ja Etelä-Walesista.[2]

Bordeaux, Bayonne ja St Jean du Luz[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P & O Linen uusin alus Ettrick oli alun perin matkalla Saint-Nazaireen, mutta sen saavuttua Loiren suulle se sai tiedon kaupungin joutumisesta saksalaisten haltuun. Alus höyrysi etelään kohti Bayonnea ja 22. kesäkuuta Ettrick kuormasi St Jean du Luzista 2 000 puolalaista, ranskalaista ja englantilaista sotilasta sekä Albanian kuninkaan Zogin.[3]

Saman aikaisesti purettuaan 4 000 sotilasta Plymouthissa purjehti Glenaffaric yhdessä Cyclopsin ja Clan Rossin kanssa Bordeauxiin, Bayonneen ja St Jean du Luziin auttamaan Ettrickiä. Saksalaiset pommikoneet hyökkäsivät Clan Rossin kimppuun Bayonnen ulkopuolella 24. kesäkuuta aiheuttaen merkittäviä vaurioita. Alueelle saapui myös Arandora Star purettuaan Brestistä tuomansa pakolaiset Falmouthissa.[3]

Tältä alueelta evakuoitiin 19 000 henkeä 19.–25. kesäkuuta.[3]

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin kanaalin ja Biskajan lahden satamista evakuoitiin kaikkiaan 191 870 sotilasta, muutama tuhat siviiliä, 2 292 sotilasajoneuvoa, 310 tykkiä sekä 1 800 tonnia erilaisia varastoja.[3]

Evakuointien ainoa suuri tappio oli Lancastrian uppoaminen Saint-Nazairessa 17. kesäkuuta ja lisäksi menetettiin runsaasti pienempiä aluksia. Evakuoinnin viimeisenä päivänä ilmatorjuntaristeilijä HMS Calcutta törmäsi kanadalaiseen hävittäjään HMCS Fraseriin upottaen sen. HMS Calcutta oli ollut matkalla Bordeauxiin, jossa odotti edelleen 4 000 sotilasta evakuointia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bauer Eddy: Toisen maailmansodan historia osa 2. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1974. ISBN 951-0-05842-4.
  • Slader John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Slader s. 48
  2. a b Slader s. 49
  3. a b c d Slader s.51