Hollannin Itä-Intian taistelut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hollannin Itä-Intian taistelut
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Japanilaiset joukot nousevat maihin Jaavalla.
Japanilaiset joukot nousevat maihin Jaavalla.
Päivämäärä:

8. joulukuuta 19419. maaliskuuta 1942

Paikka:

Alankomaiden Itä-Intia

Lopputulos:

Japanin voitto

Aluemuutokset:

Japani valtasi Alankomaiden Itä-Intian ja Borneon

Osapuolet

 Alankomaat
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Yhdysvallat
 Australia
 Uusi-Seelanti

 Japani

Komentajat

Yhdistynyt kuningaskunta Henry Royds Pownall
Yhdysvallat Thomas C. Hart
Alankomaat Hein ter Poorten
Alankomaat Conrad Emil Lambert Helfrich

Japani Hisaichi Terauchi
Japani Kiyotake Kawaguchi
Japani Ibō Takahashi
Japani Hitoshi Imamura
Japani Shōji Nishimura

Vahvuudet

33 sotalaivaa
41 sukellusvenettä
234 lentokonetta
67 000 alankomaalaissotilasta
8 000 yhdysvaltalaissotilasta

52 sotalaivaa
18 sukellusvenettä
50 000 sotilasta

Tappiot

2 383 kaatunutta
59 733 vangittua

671 kaatunutta

Hollannin Itä-Intian sotaretki (1941-1942)
Borneon taistelutManadon taisteluTarakanin taisteluBalikpapanin taisteluAmdonin taisteluPalembangin taisteluMakassarinsalmen taisteluBadungsalmen taisteluJaavanmeren taisteluSundasalmen taisteluJaavan taisteluTimorin taistelu


Hollannin Itä-Intian taistelut oli toisessa maailmansodassa Japanin ja liittoutuneiden välinen sarja taisteluita, joilla Japani valtasi Alankomaiden Itä-Intian (nyk. Indonesia).

Sotatilanne alkoi 8. joulukuuta 1941 ja päättyi japanilaisten voittoon 9. maaliskuuta 1942. Japanilaiset miehittivät Borneon, Jaavan, Sumatran, Sulawesin, Sundasaaret, Tarakanin, Molukit ja Timorin saaret sekä läntisen Uuden-Guinean alueen.[1]

Japanilaiset epäonnistuivat Papua-Uuden-Guinean valloittamisessa. Myöhemmin käyty Korallimeren taistelu päättyi ratkaisemattomana, mutta liittoutuneet pystyivät estämään japanilaisten maihinnousun Australiaan.

Japani onnistui pitämään Jaavan, Sumatran, Timorin ja Balin saaret sodan loppuun saakka, siihen asti kunnes saarella olevat japanilaisjoukot antautuivat liittoutuneille vuonna 1945.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollannin Itä-Intiassa ja Borneon pohjoisosissa sijainneiden, Britannian hallitsemien Brunein, Pohjois-Borneon ja Sarawakin kuningaskunnan alueilla oli rikkaat luonnonvarat ja alueilta saatiin öljyä ja kumipuuviljelmiltä saatiin raakakumia. Luonnonvarojen vuoksi alueen ajateltiin olevan Japanin ykköskohde mahdollisen sodan syttyessä. Erityisesti japanilaiset havittelivat alueelta saatavaa öljyä. Öljy teki Malaijien saaristosta erittäin tärkeän Japanin kannalta, koska Japanissa ei ole luonnollista öljyn lähdettä. Lisäksi Japani menetti 93 prosenttia öljystään, kun Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin käskystä kaikki öljynkuljetukset Japaniin lakkautettiin. Saariston sijainnilla oli myös strategista arvoa, koska alue oli Itä-Aasian, Australian ja Intian välissä. Ilmasodan kannalta Borneon saari tarjosi Japanille myös lyhyen etäisyyden Malaijaan ja Singaporeen.[2][3][4]

Sotatapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borneon taistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Borneon taistelut

Alankomaat julisti sodan Japanille 8. joulukuuta, hieman ennen kuin tieto Pearl Harborin iskuista oli saavuttanut Alankomaiden viranomaiset Lontoossa.[5]

Varsinaiset sotatoimet alkoivat 15. joulukuuta. 17. joulukuuta japanilaisjoukot laskeutuivat onnistuneesti Miriin, pohjoiseen Sarawakiin, jossa sijaitsi öljyntuotantokeskus. Kahden päivän taistelun jälkeen aluella sijainnut pieni hollantilainen varuskunta oli kukistettu. Mirin jälkeen japanilaiset etenivät Kuchingiin 24. joulukuuta, josta britit olivat jo paenneet ja tuhonneet lähtiessään kaupungin lentokentän.[4]

Japanin hyökkäykset Hollannin Itä-Intiaan, Sarawakiin, Pohjois-Borneoon, Bruneihin ja Portugalin Timoriin.

Japanilaiset tekivät ilmaiskuja brittien ja hollantilaisten strategisesti tärkeille alueille ja kehittivät ilmaherruuden. Japanilaisjoukkoja pudotettiin Mirin ja Kuchingin lisäksi myös Seriaan, Jesseltoniin ja Sandakaniin. Iskujen tarkoituksena oli saada Hollannin Itä-Intian ja Britannian öljyntuotanto japanilaisten haltuun.[4]

Joulukuun loppuun mennessä suurin osa Hollannin ja Britannian joukoista oli paennut hollannin hallitsemaan Singkawangin kaupunkiin. Borneon saaren pohjoisimmat alueet olivat täysin japanilaisten hallussa, kun japanilaisjoukot laskeutuivat Bruneinlahdelle 6. tammikuuta 1942.[4]

Yhdysvaltalaiset, britit, alankomaalaiset ja australialaiset yhdistivät kaikki saatavilla olevat maa- ja merijoukot 15. joulukuuta koordinoidakseen taistelua Japania vastaan. Vaikka liittoutuneet yhdistivät voimansa ja joukkonsa, oli eri osapuolilla eri päämäärät. Alankomaat piti Hollannin Itä-Intiaa ja britit Singaporea tärkeimpänä puolustuskohteena. Liittoutuneet eivät kuitenkaan pystyneet pysäyttämään, tai edes hidastamaan japanilaisia suuresta mies- ja kalustoylivoimasta johtuen. Japani valtasi lento- ja öljykentät hiljalleen, kunnes liittoutuneiden yhteinen komentoryhmä hajosi 25. helmikuuta.[6]

Tarakanin ja Balikpapanin taistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borneon saaren pohjoisimmat Britannian hallitsemat osat vallattuaan Japani jatkoi tammikuussa 1942 etenemistään Borneon hollantilaisten hallitsemille alueille. 11. tammikuuta japanilaisjoukot laskeutuivat Borneon koillispuolella olevalle Tarakanin saarelle, tavoitteenaan vallata saaren 700 öljylähdettä, öljynjalostamo ja lentokenttä. Japanilaisilla oli huomattava miesylivoima hollantilaisiin nähden, ja hollantilainen everstiluutnantti S. de Waal päätti tuhota saaren öljykentät jotta japanilaiset eivät saisi niitä haltuunsa. Vain pienen vastustuksen jälkeen japanilaiset murtautuivat hollantilaisten puolustuksen läpi ja hollantilaisjoukot joutuivat antautumaan 12. tammikuuta. Kostoksi öljykenttien tuhoamisesta japanilaiset teloittivat antautuneet hollantilaisjoukot.[7][4][8]

Borneon itärannikolla sijaitseva Balikpapan oli keskeinen öljyteollisuuskaupunki. Japani hyökkäsi Balikpapaniin 23. tammikuuta. Kaupungin turvana oli yhdysvaltain laivaston sukellusvene, mutta se onnistui torpedoimaan vain yhden japanin sota-aluksista ja liittoutuneiden joukot onnistuivat vain viivyttämään japanilaisten maihinnousua. Balikpapan oli siirtynyt japanilaisten hallintaan 24. tammikuuta.[4][9]

Japani etenee Jaavanmerelle ja Sumatralle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilaiset jatkoivat samanaikaisesti sotatoimiaan Malaijalla ja Singaporessa ja Kaakkois-Aasia oli siirtymässä kokonaisuudessaan japanilaisvallan alle. Helmikuun 15. Japani hyökkäsi valloittamiltaan Malakan niemimaan ja Borneon suunnalta Sumatralla sijaitsevaan Palembangiin, saadakseen myös sen öljykentät haltuunsa. Maaliskuun loppuun mennessä Japani oli miehittänyt Sumatran.[10][11]

Helmikuun 19. japanilaiset saivat haltuunsa Balin lentokentän ja hyökkäsivät Jaavalle. Jaavan ilmatilassa käytiin suuri ilmataistelu, jossa 75 liittoutuneiden konetta tuhottiin. Liittoutuneiden tappio tarkoitti sitä että liittoutuneet eivät enää pystyneet antamaan ilmasuojaa maajoukoilleen Tyynenmeren sodassa.[7]

27. helmikuuta käytiin Jaavanmeren taistelu, jossa liittoutuneet yrittivät estää japanilaisia valloittamasta Jaavaa. Hollanti, Australia, Britannia ja Yhdysvallat menettivät taistelussa yhteensä 14 laivaa, kun japanilaiset eivät menettäneet yhtään alusta. Japanin maihinnousu Jaavalle viivästyi lopulta vain vuorokaudella.[12][7][13]

8. maaliskuuta Hollannin Itä-Intian hallitus päätti antautua japanilaisille valloittajille ehdoitta. Japanilaiset jatkoivat Hollannin Itä-Intian valloituksen jälkeen hyökkäystä Kaakkois-Aasiassa Filippiineille ja Burmaan.[7]

Jälkiseuraamukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittoutuneet eivät yrittäneet vallata takaisin menetettyjä saaria myöhemmin sodan aikana. Japanilaisjoukot saarilla luovuttivat Japanin vetäytyessä sodasta toisen maailmansodan päätteeksi. Suurin osa joukoista palasi Japaniin, mutta osa jäi saarille elämään. Jotkut sotilaista auttoivat singaporelaisia Indonesian vallankumouksessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erkki Arni: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
  • Willmott, H.P.; Messenger, Charles; Cross, Robin: Toinen maailmansota. Suom. Suistola, Jouni. WSOY, 2005. ISBN 951-0-31432-3.
  • Turtola, Martti; Pajala, Lasse: Toinen maailmansota kaikilla rintamilla. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23029-8.
  • De tweede wereldoorlog van dag tot dag. Oosthoek's Uitgeversmij, 1984. ISBN 90-6046-312-9. (hollanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taistelu Tyynen meren herruudesta, s.57-63
  2. Toinen maailmansota, s. 106
  3. Toinen maailmansota kaikilla rintamilla, s 162-163
  4. a b c d e f Chen, Peter C.: Dutch East Indies Campaign, Borneo World War II Database. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)
  5. De tweede wereldoorlog van dag tot dag, s. 57
  6. Taistelu Tyynen meren herruudesta, s.61
  7. a b c d Toinen maailmansota kaikilla rintamilla, s 126-161
  8. The capture of Tarakan Island, January 1942 dutcheastindies.webs.com. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)
  9. The capture of Balikpapan, January 1942 dutcheastindies.webs.com. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)
  10. Chen, Peter C.: Dutch East Indies Campaign, Sumatra World War II Database. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)
  11. The Battle for Palembang, February 1942 dutcheastindies.webs.com. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)
  12. Chen, Peter C.: Dutch East Indies Campaign, Sumatra World War II Database. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)
  13. The conquest of Java Island, March 1942 dutcheastindies.webs.com. Viitattu 18.10.2014. (englanniksi)