Hollannin Itä-Intian taistelut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hollannin Itä-Intian taistelut
Osa Tyynenmeren sotaa toisessa maailmansodassa
Japanilaiset joukot nousevat maihin Jaavalla.
Japanilaiset joukot nousevat maihin Jaavalla.
Päivämäärä:

8. joulukuuta 19419. maaliskuuta 1942

Paikka:

Alankomaiden Itä-Intia

Lopputulos:

Japanin voitto

Aluemuutokset:

Japani valtasi Alankomaiden Itä-Intian

Osapuolet

Alankomaiden lippu Alankomaat
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvallat
Australian lippu Australia
Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti

Japani

Komentajat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Henry Royds Pownall
Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Thomas C. Hart
Alankomaiden lippu Hein ter Poorten
Alankomaiden lippu Conrad Emil Lambert Helfrich

Japanin lippu Hisaichi Terauchi
Japanin lippu Kiyotake Kawaguchi
Japanin lippu Ibō Takahashi
Japanin lippu Hitoshi Imamura
Japanin lippu Shōji Nishimura

Vahvuudet

33 sotalaivaa
41 sukellusvenettä
234 lentokonetta
67 000 alankomaalaissotilasta
8 000 yhdysvaltalaissotilasta

52 sotalaivaa
18 sukellusvenettä
50 000 sotilasta

Tappiot

2 383 kaatunutta
59 733 vangittua

671 kaatunutta

Japanin hyökkäykset Hollannin Itä-Intiaan, Sarawakiin, Pohjois-Borneoon ja Portugalin Timoriin.

Hollannin Itä-Intian taistelut oli toisessa maailmansodassa Japanin ja liittoutuneiden välinen sarja taisteluita, joilla Japani valtasi Alankomaiden Itä-Intian (nyk. Indonesia).

Sotatilanne alkoi 8. joulukuuta 1941 ja päättyi japanilaisten voittoon 9. maaliskuuta 1942. Japanilaiset miehittivät Borneon, Jaavan, Sumatran, Sulawesin, Sundasaaret, Tarakanin, Molukit ja Timorin saaret sekä läntisen Uuden-Guinean alueen. [1]

Japanilaiset epäonnistuivat Papua-Uuden-Guinean valloittamisessa. Myöhemmin käyty Korallimeren taistelu päättyi ratkaisemattomana, mutta liittoutuneet pystyivät estämään japanilaisten maihinnousun Australiaan.

Japani onnistui pitämään Jaavan, Sumatran, Timorin ja Balin saaret sodan loppuun saakka, siihen asti kunnes saarella olevat japanilaisjoukot antautuivat liittoutuneille vuonna 1945.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hollannin Itä-Intiassa sijaitsevien luonnonvarojen, joita ovat kumi ja öljy, vuoksi alueen ajateltiin olevan Japanin ykköskohde mahdollisen sodan syttyessä. Öljy teki saariryhmästä erittäin tärkeän Japanin kannalta, koska Japanissa ei ole luonnollista öljyn lähdettä. Lisäksi Japani menetti 93 prosenttia öljystään, kun Rooseveltin käskystä kaikki öljynkuljetukset Japaniin lakkautettiin.

Sotatapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaat julisti sodan Japanille 8. joulukuuta, hieman ennen kuin tieto Pearl Harborin iskuista oli saavuttanut Alankomaiden viranomaiset Lontoossa. [2]

Varsinaiset sotatoimet alkoivat 15. joulukuuta. Japanilaisjoukot laskeutuivat onnistuneesti Miriin, pohjoiseen Sarawakiin, jossa sijaitsi öljyntuotantokeskus. Lopulta japanilaiset tekivät ilmaiskuja tärkeille alueille, ja kehittivät ilmaherruuden. Japanilaisjoukkoja pudotettiin Mirin lisäksi myös Seriaan, Kuchingiin, Jesseltoniin ja Sandakaniin. Iskujen tarkoituksena oli saada Hollannin Itä-Intian öljyntuotanto japanilaisten haltuun. Borneoon Japani hyökkäsi 17. joulukuuta.

Yhdysvaltalaiset, britit, alankomaalaiset ja australialaiset yhdistivät kaikki saatavilla olevat maa- ja merijoukot 15. joulukuuta koordinoidakseen taistelua Japania vastaan. Vaikka liittoutuneet yhdistivät voimansa ja joukkonsa, oli eri osapuolilla eit päämäärät. Alankomaat piti Hollannin Itä-Intiaa ja britit Singaporea tärkeimpänä puolustuskohteena. Liittoutuneet eivät kuitenkaan pystyneet pysäyttämään, tai edes hidastamaan japanilaisia suuresta mies- ja kalustoylivoimasta johtuen. Japani valtasi lento- ja öljykentät hiljalleen, kunnes liittoutuneiden yhteinen komentoryhmä hajosi 25. helmikuuta.[3]

Liittoutuneet eivät yrittäneet vallata takaisin menetettyjä saaria myöhemmin sodan aikana. Japanilaisjoukot saarilla luovuttivat Japanin vetäytyessä sodasta toisen maailmansodan päätteeksi. Suurin osa joukoista palasi Japaniin, mutta osa jäi saarille elämään. Jotkut sotilaista auttoivat singaporelaisia Indonesian vallankumouksessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erkki Arni: Taistelu Tyynen meren herruudesta. WSOY, 1964.
  • Dan van der Vat: The Pacific Campaign. Simon&Schuster, 1991. ISBN 0-671-79217-2.
  • De tweede wereldoorlog van dag tot dag. Oosthoek's Uitgeversmij, 1984. ISBN 90-6046-312-9. (hollanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arni s. 57-63
  2. De tweede wereldoorlog van dag tot dag s. 57
  3. Arni s. 61
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Dutch East Indies campaign