Luxemburgin valtaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luxemburgin valtaus
Osa toisen maailmansodan länsirintamaa
Saksalaisjoukot ylittämässä rajaa Luxemburgin puolelle Schuster-linjan kautta.
Saksalaisjoukot ylittämässä rajaa Luxemburgin puolelle Schuster-linjan kautta.
Päivämäärä:

10. toukokuuta 1940

Paikka:

Luxemburg

Lopputulos:

Saksalaisjoukot valtasivat Luxemburgin

Osapuolet

 Luxemburg
 Ranska
Tukijoina:
 Yhdistynyt kuningaskunta

 Saksa

Komentajat

Luxemburg Pierre Dupong
Luxemburg Émile Speller
Ranska Robert Petiet
Yhdistynyt kuningaskunta Arthur Barratt

Saksa Adolf Hitler
Saksa Heinz Guderian

Vahvuudet

Luxemburg 425 sotilasta
Luxemburg 246 poliisia
Ranska 18 000 sotilasta

50 000 sotilasta
600 panssarivaunua

Tappiot

Luxemburg 7 haavoittunutta, 75 vangittua
Ranska 5 kaatunutta
Yhdistynyt kuningaskunta 1 kaatunut

ei tiedossa

Länsirintaman taistelut toisessa maailmansodassa SaarinmaaValesotaAlankomaiden valtausBelgian valtausLuxemburgin valtausTaistelu RanskastaTaistelu BritanniastaOperaatio Attila / Operaatio AntonDieppeNormandiaDragoonMarket GardenHürtgenAachenArdennien taistelu (Nordwind)

Luxemburgin valtaus oli toisessa maailmansodassa Saksan suorittama operaatio Keltaiseen (saks. Fall Gelb) kuuluva sotilasoperaatio, jossa Heinz Guderianin johtama Saksan XIX armeijakunta valtasi Luxemburgin 10. toukokuuta 1940. Saksalaisjoukot kohtasivat ainoastaan lievää vastarintaa ja maa tuli vallattua vuorokaudessa. Suurherttuatar Charlotte ja hallitus onnistuivat pakenemaan ja he perustivat Lontoossa pakolaishallituksen.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan alkaminen 1. syyskuuta asetti Luxemburgin hallituksen vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta kansa sympatisoi länsiliittoutuneita, mutta maan vuoden 1867 Lontoon sopimuksella vahvistettu puolueettomuuspolitiikka vaati hallitusta pysymään riippumattomana muiden maiden riidoista. Radio Luxemburg lopetti 1. syyskuuta lähetyksensä. Keväällä 1940 valmisteltiin asemia Saksan ja Ranskan rajoille. Valmistajansa mukaan nimetty Schuster-linja sisälsi massiivisia betonisia tiesulkuja, joissa oli teräsovet. Niiden tehtävänä oli hidastaa maahan tunkeutuvan hyökkääjän etenemistä ja mahdollistaa Luxemburgin puolueettomuuden takaajille avun toimittaminen. Tosiasiassa esteet olivat lähinnä nimellisiä ja ne auttoivat lähinnä kansalaisten rauhoittamisessa. Luxemburgin asevoimat koostuivat pienestä vapaaehtoisjoukosta, koska Lontoon sopimuksella oli kielletty varsinaisten asevoimien ylläpito.

Muutamien väärien hälytysten jälkeen keväällä 1940 todennäköisyys Ranskan ja Saksan väliseen yhteenottoon kasvoi. Saksa lopetti koksin toimittamisen Luxemburgin terästeollisuudelle.

Valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta saksalaisten hyökkäyksestä Luxemburgiin.

Schuster-linjan teräsovet määrättiin suljettaviksi 10. toukokuuta 1940 kello 03.15 sen jälkeen, kun oli havaittu saksalaisjoukkojen liikkuvan rajan takana Our-, Sauer- ja Mosel-jokien alueella. Samanaikaisesti siviileiksi pukeutuneet Saksan erikoisjoukot, jotka saivat saksalaissyntyisiltä luxemburgilaisilta apua, yrittivät tuloksetta estää radiolähetyksiä ja varustautumista pitkin Saksan vastaista rajaa. Ruhtinasperhe evakuoitiin asunnostaan Colmar-Bergistä Suurherttuan palatsiin Luxemburgin kaupunkiin.

Saksan 1., 2. ja 10. panssaridivisioona ylittivät rajan kello 04.35 kohtaamatta merkittävää vastarintaa: ainoastaan muutama silta tuhoutui ja joitakin miinoituksia purettiin. Luxemburgin vapaaehtoisjoukot eivät poistuneet kasarmeiltaan. Poliisit asettuivat vastarintaan, mutta heidän varusteensa olivat riittämättömät. Pääkaupunki vallattiin ennen puoltapäivää. Luxemburgilaisista joutui sotavankeuteen 75 sotilasta ja poliisia, kuusi poliisia ja yksi sotilas haavoittui.

Ranskan 3. kevyt ratsuväkidivisioona (kenraali Petiet), jonka tukena olivat 1. Spahiprikaati (evesti Jouffault) ja 5. panssaripataljoonan 2. komppania, ylitti Luxemburgin etelärajan tehtävään selvittää saksalaisjoukkojen kokoonpano ja sijainti. Ranskalaiset kuitenkin vetäytyivät ensimmäisen kohtaamisen jälkeen Maginot-linjan taakse. Iltaan mennessä pääosa Luxemburgista aivan eteläisintä osaa lukuun ottamatta oli saksalaisten hallinnassa. Yli 90 000 siviiliä evakuoitiin Esch-sur-Alzettesta saksalaisten hyökkäyksen seurauksena. Näistä 47 000 Ranskaan ja loput Luxemburgin keski- ja pohjoisosiin.

Suurherttuatar Charlotte ja pääministeri Pierre Dupong pakenivat Ranskan ja Portugalin kautta Britteinsaarille, josta he siirtyivät edelleen sodan aikana Kanadaan. Charlottesta tuli Lontoossa kansallisen yhtenäisyyden symboli. Hänen vanhin poikansa ja perillisensä Jean liittyi vapaaehtoisena Britannian armeijaan 1942. Ainoa Luxemburgiin jäänyt hallituksen jäsen oli Albert Wehrer sekä 41 varajäsentä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:German occupation of Luxembourg in World War II