Fokker C.X

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fokker C.X

Fokker C.X oli kaksitasoinen ja kaksipaikkainen kevyt tiedustelu- ja pommikone, jonka hollantilainen Fokker-tehdas suunnitteli vuonna 1933.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kone suunniteltiin vuonna 1933 korvaamaan vanhentuva Fokker C.V -lentokone. Prototyyppi lensi ensimmäisen kerran vuonna 1934 ja se oli esillä saman vuoden ilmailunäyttelyssä Pariisissa.

C.X:ssä oli Fokkerin tyypillinen sekarakenne: siivet olivat puuta ja runko teräsputkea. Verhoiluna oli rungon etuosassa kevytmetallilevyt ja muutoin koneessa oli kangasverhoilu. Prototyypissä oli Rolls-Royce Kestrel II V-moottori.

Alankomaiden Itä-Intian (Indonesian) ilmavoimat tilasi 10 konetta, joiden toimitukset alkoivat vuonna 1937. Alankomaiden kuninkaalliset ilmavoimat tilasivat 20 konetta, joista viimeiset 15 oli varustettu kuomulla. Kaksi konetta myytiin Espanjan tasavaltalaisille ja neljä Suomen ilmavoimille. Kaikkiaan 36 sarjakonetta rakennettiin Alankomaissa.[1].

Saksan hyökättyä Alankomaihin 10. toukokuuta 1940 C.X-koneet toimivat tiedustelukoneina mutta pystyivät toimimaan vain miltei maanpinnan tasolla - tätä lentomenetelmää kutsuttiin nimellä hu-bo-be (huisje-boompje-beestje, hollantia: talo-puu-eläin).

Hankinta Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusministeriö tilasi hollantilaiselta Fokkerilta neljä Bristol Pegasus -moottorilla varustettua Fokker C.X -konetta ja hankki valmistuslisenssin 18. toukokuuta 1936. 12. lokakuuta 1936 Valtion lentokonetehdas sai alustavan 13 koneen tilauksen. 2. joulukuuta 1936 tilaus laajennettiin 30 koneeseen. Fokkerin rakentamat mallikoneet (FK-78..81) toimitettiin Suomeen vuoden 1937 alussa ja lentokonetehdas toimitti lisenssillä rakennetut sarjakoneet (FK-82..111) vuoden 1938 kuluessa. Kertyneistä varaosista koottiin vielä viisi konetta (FK-111..115) vuosina 19421943. Tunnus FK-111 oli kahdella koneella.[2]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fokker C.X:ää käytettiin useissa tiedustelulaivueissa tiedustelu- ja pommikoneena talvi-, jatko- ja Lapin sodassa vuosina 19391945. Hitaudestaan johtuen "Frans-Kalle" kärsi suuret tappiot. Konetta käytettiin vaativissakin tulenjohtotehtävissä, esimerkiksi Tuuloksen suurhyökkäyksessä 1941. Sodissa menetettiin 17 konetta ja 25 lentäjää. Onnettomuuksissa menetettiin koneen käyttöaikana 19381955 yhteensä 20 konetta ja 17 lentäjää. Tyypillä saatiin jatkosodassa jopa yksi ilmavoitto, vaikka aseistuksena oli hyvin vaatimaton konekivääri. Vain kaksi konetta poistettiin loppuunlennettyinä. Viimeinen kone tuhoutui onnettomuudessa vuonna 1958.[2]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 2 (ohjaaja ja tähystäjä)
  • Pituus: 9,01 m
  • Kärkiväli: 12 m
  • Korkeus: 3,3 m
  • Siipipinta-ala: 31,5 m²
  • Tyhjäpaino: 1 890 kg
  • Lentopaino: 2 700 kg
  • Voimanlähde: Bristol Pegasus XII ilmajäähdytteinen 9-sylinterinen tähtimoottori, teho 835 hv

Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus: 356 km/h
  • Matkalentonopeus: 275 km/h
  • Lakikorkeus: 8 000 m
  • Lentomatka: 900 km

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kaksi 7,7 mm lentosuuntaan ampuvaa Browning-konekivääriä sekä yksi 7,62 mm L-33/34-konekivääri tähystäjän käytössä
  • 400–600 kg pommikuorma

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Donald, David: The Encyclopedia of World Aircraft. Bliz Editions, 1997. ISBN 1-85605-375-X.
  • Gunston, Bill: The Illustrated Directory of Fighting Aircraft of World War II. Salamander Books Ltd, 2001. ISBN 0-7603-0722-9.
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin. Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
  • Raunio, Jukka: Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933–1944. Jukka Raunio, 2007. ISBN 978-951-96866-8-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Donald 1997 s. 429–430
  2. a b Raunio 2007 s. 192–193

Muistelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kemppinen, Kullervo: FK-lentue. 1959. 2. p. 1994
  • Saxell, Laus-Dei: "Sotataivaan hiljaiset" 1966