George S. Patton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
George S. Patton

George Smith Patton, Jr. (11. marraskuuta 188521. joulukuuta 1945) oli yhdysvaltalainen kenraali toisessa maailmansodassa.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

West Pointin sotilasakatemiasta valmistuttuaan Patton osallistui vuoden 1912 kesäolympialaisiin Tukholmassa. Hän sijoittui nykyaikaisessa viisiottelussa viidenneksi.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George S. Patton vuonna 1943

Patton komensi Yhdysvaltojen panssarijoukkoja Tunisiassa vuonna 1943.[1] Hän johti myös Montgomeryn kanssa operaatio Huskya eli Sisilian valtausta.[1][2] Pattonin oli määrä suojata Montgomeryn vasenta sivustaa hänen edetessään Messinaan. Patton kuitenkin kääntyi armeijoineen kohti Palermoa ja valloitti sen sekä Messinan ennen Montgomeryä. Patton vapautettiin seitsemännen armeijan johdosta, koska hän läimäytti kranaattikauhuista sotamiestä.

Ranskassa Patton komensi vuonna 1944 Normandian maihinnousussa Yhdysvaltain maavoimien 3. armeijaa,[1] joka valloitti suurimman osan Ranskasta ja olisi ehtinyt Berliiniin ennen venäläisiä. Hänen bensiini- ja ammuskuljetuksiaan kuitenkin vähennettiin, koska Montgomery oli V2-ohjusten laukaisualustojen lähellä ja Winston Churchill halusi, että ne tuhotaan, koska Adolf Hitler tappoi niillä enemmän siviilejä Lontoossa kuin sotilaita kaatui taisteluissa.lähde? Patton oli myös ainoa kenraali, joka osasi ennakoida Wehrmachtin yllätyshyökkäyksen Ardenneilla. Lopulta Patton johdatti armeijansa Itävaltaan ja Tšekkoslovakiaan.[1]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuun 9. päivänä 1945 kenraali Patton joutui Saksan Heidelbergissä auto-onnettomuuteen ja halvaantui kaulasta alaspäin. Hän joutui sotasairaalaan ja kuoli siellä joulukuun 21. päivänä.

Patton oli sodan aikana voimakkaasti ajanut sodan jatkamista Neuvostoliittoa vastaan, ja Saksan antautumisen jälkeen hän antoi vanhojen natsivirkamiesten jatkaa viroissaan. Tämä yhdessä Pattonin tapaturmaisen kuoleman kanssa on antanut aiheen erilaisiin salaliittoteorioihin.

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Franklin J. Schaffner ohjasi vuonna 1970 elokuvan Panssarikenraali Patton, jossa pääosaa esitti George C. Scott. Elokuva voitti seitsemän Oscaria ja kasvatti Pattonin mainetta erityisesti kuuluisan avausmonologinsa ansiosta (joka on todellinen puhe, jonka Patton piti Kolmannen armeijan joukoille ennen Normandian maihinnousua)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panssarivaunut M47, M48 ja M60 Patton nimettiin Pattonin mukaan. Patton oli tunnetusti kiinnostunut historiallisista taisteluista ja uskoi jälleensyntymisoppiin. On olemassa viitteitä siitä, että hän yritti saada Pyhän saksalais-roomalainen keisarikunnan kruununkalleudet Yhdysvaltoihin vastoin liittoutuneiden joukkojen komentajan Dwight D. Eisenhowerin periaatetta palauttaa ne Wieniin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 3098, art. Patton. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-5.
  2. Jorma O. Tiainen, Veikko Ahola: Vuosisatamme kronikka, s. 594. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2893-X.
  3. Sidney D. Kirkpatrick Natsien pyhä aarre Bookwell Oy Juva 2012 ISBN 978-951-20-8965-9 s.219 - 221
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta George S. Patton.