William Hague

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
William Jefferson Hague
William Hague 2010.jpg
Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäinen valtiosihteeri
12. toukokuuta 2010 –
Edeltäjä Peter Mandelson
Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri
11. toukokuuta 2010 –
Edeltäjä David Miliband
Yhdistyneen kuningaskunnan varjohallituksen ulkoministeri
6. joulukuuta 2005 – 11. toukokuuta 2010
Edeltäjä Liam Fox
Seuraaja David Miliband
Yhdistyneen kuningaskunnan oppositiojohtaja
19. kesäkuuta 1997 – 13. syyskuuta 2001
Edeltäjä John Major
Seuraaja Iain Duncan Smith
Konservatiivipuolueen puheenjohtaja
19. kesäkuuta 1997 – 13. syyskuuta 2001
Edeltäjä John Major
Seuraaja Iain Duncan Smith
Walesin valtiosihteeri
5. heinäkuuta 1995 – 2. toukokuuta 1997
Edeltäjä David Hunt
Seuraaja Ron Davies
Parlamentin jäsen, Richmond (Yorks)
23. helmikuuta 1989 –
Edeltäjä Leon Brittan
Tiedot
Syntynyt 26. maaliskuuta 1961 (ikä 53)
Englannin lippu Rotherham, South Yorkshire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Puolue Konservatiivit
Puoliso Ffion Jenkins
Uskonto anglikaani

William Jefferson Hague (s. 26. maaliskuuta 1961) on brittiläinen poliitikko, konservatiivipuolueen ja opposition johtaja 1997–2001. Hän oli Walesin ministerinä John Majorin hallituksessa 1995–1997 ja ollut vuodesta 2005 konservatiivipuolueen varjohallituksen ulkoministeri ja vuodesta 2010 David Cameronin hallituksen ulkoministeri.

Hague on kotoisin Rotherhamista Englannista. Kansallisessa politiikassa hän herätti huomiota jo kuusitoistavuotiaana puhuessaan 1977 konservatiivipuolueen kokouksessa. Hague opiskeli Oxfordin yliopiston Magdalen Collegessa filosofiaa, taloustiedettä ja valtiotieteitä. Parlamenttiin hän pääsi Richmondista North Yorkshiresta vuoden 1989 täytevaalissa. Tätä ennen hän oli Sir Geoffrey Howen erikoisavustaja. Hague nimitettiin nopeasti sosiaaliturvaministeriksi ja vuonna 1995 Walesin ministeriksi.[1]

Hague haastoi John Majorin puoluejohtajuuden vuoden 1997 vaalitappion jälkeen. Hague edustaa puolueensa oikeistoa. Entinen pääministeri Margareth Thatcher oli nostamassa häntä valtaan estääkseen vihamiehiensä pääsyn puolueen johtoon. Hague lupasi alentaa veroja, "pelastaa punnan" eurolta ja "säilyttää Britannian itsenäisyyden." Lisäksi hän lupasi korjata koululaitoksen, terveyspalvelut ja lisätä poliiseja.[2] Puolueen rivit rakoilivat jo 1998 kun 12 konservatiivipuolueen vaikuttajaa julkaisi The Independentissa kirjoituksen, jossa he kehottivat Britanniaa EMU-jäsenyyteen ja kehuivat Labourin Tony Blairin EU-politiikkaa.[3]

Haguen puheenjohtajakausi ei ollut erityinen menestys ja hän oli ensimmäinen konservatiivien puoluejohtaja sitten 1920-luvun, josta ei tullut pääministeriä. Hän erosi vuoden 2001 vaalien jälkeen, jossa puolue sai yhden lisäpaikan.

Palattuaan varjohallitukseen 2005 ulkoministerinä hänestä tuli David Cameronin merkittävä neuvonantaja ja hänet nähtiinkin jonkinlaisena epävirallisena puolueen kakkosmiehenä.[1]

Hague on parlamentin hyvätuloisin jäsen, ja saa vuodessa noin 400 000 puntaa erilaisina palkkioina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]