William Hague
| William Jefferson Hague | |
|---|---|
 |
|
| Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäinen valtiosihteeri | |
|
|
|
| Edeltäjä | Peter Mandelson |
| Yhdistyneen kuningaskunnan ulkoministeri | |
|
|
|
| Edeltäjä | David Miliband |
| Yhdistyneen kuningaskunnan varjohallituksen ulkoministeri | |
|
|
|
| Edeltäjä | Liam Fox |
| Seuraaja | David Miliband |
| Yhdistyneen kuningaskunnan oppositiojohtaja | |
|
|
|
| Edeltäjä | John Major |
| Seuraaja | Iain Duncan Smith |
| Konservatiivipuolueen puheenjohtaja | |
|
|
|
| Edeltäjä | John Major |
| Seuraaja | Iain Duncan Smith |
| Walesin valtiosihteeri | |
|
|
|
| Edeltäjä | David Hunt |
| Seuraaja | Ron Davies |
| Parlamentin jäsen, Richmond (Yorks) | |
|
|
|
| Edeltäjä | Leon Brittan |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1961 (ikä 52) Rotherham, South Yorkshire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Puolue | Konservatiivit |
| Uskonto | Englannin kirkko |
| Puoliso | Ffion Jenkins |
William Jefferson Hague (s. 26. maaliskuuta 1961) on brittiläinen poliitikko, konservatiivipuolueen ja opposition johtaja 1997–2001. Hän oli Walesin ministerinä John Majorin hallituksessa 1995–1997 ja ollut vuodesta 2005 konservatiivipuolueen varjohallituksen ulkoministeri ja vuodesta 2010 David Cameronin hallituksen ulkoministeri.
Hague on kotoisin Rotherhamista Englannista. Kansallisessa politiikassa hän herätti huomiota jo kuusitoistavuotiaana puhuessaan 1977 konservatiivipuolueen kokouksessa. Hague opiskeli Oxfordin yliopiston Magdalen Collegessa filosofiaa, taloustiedettä ja valtiotieteitä. Parlamenttiin hän pääsi Richmondista North Yorkshiresta vuoden 1989 täytevaalissa. Tätä ennen hän oli Sir Geoffrey Howen erikoisavustaja. Hague nimitettiin nopeasti sosiaaliturvaministeriksi ja vuonna 1995 Walesin ministeriksi.[1]
Hague haastoi John Majorin puoluejohtajuuden vuoden 1997 vaalitappion jälkeen. Hague edustaa puolueensa oikeistoa. Entinen pääministeri Margareth Thatcher oli nostamassa häntä valtaan estääkseen vihamiehiensä pääsyn puolueen johtoon. Hague lupasi alentaa veroja, "pelastaa punnan" eurolta ja "säilyttää Britannian itsenäisyyden." Lisäksi hän lupasi korjata koululaitoksen, terveyspalvelut ja lisätä poliiseja.[2] Puolueen rivit rakoilivat jo 1998 kun 12 konservatiivipuolueen vaikuttajaa julkaisi The Independentissa kirjoituksen, jossa he kehottivat Britanniaa EMU-jäsenyyteen ja kehuivat Labourin Tony Blairin EU-politiikkaa.[3]
Haguen puheenjohtajakausi ei ollut erityinen menestys ja hän oli ensimmäinen konservatiivien puoluejohtaja sitten 1920-luvun, josta ei tullut pääministeriä. Hän erosi vuoden 2001 vaalien jälkeen, jossa puolue sai yhden lisäpaikan.
Palattuaan varjohallitukseen 2005 ulkoministerinä hänestä tuli David Cameronin merkittävä neuvonantaja ja hänet nähtiinkin jonkinlaisena epävirallisena puolueen kakkosmiehenä.[1]
Hague on parlamentin hyvätuloisin jäsen, ja saa vuodessa noin 400 000 puntaa erilaisina palkkioina.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/politics/election_2010/8675705.stm
- ↑ Konservatiivit syöksykierteessä Britanniassa Verkkouutiset. Viitattu 30.09.2007.
- ↑ Brittikonservatiivit EMU-sodassa Verkkouutiset. Viitattu 30.09.2007.
