Alec Douglas-Home

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alec Douglas-Home
Lord Alec Douglas-Home Allan Warren.jpg
Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri
18. lokakuuta 196316. lokakuuta 1964
Monarkki Elisabet II
Edeltäjä Harold Macmillan
Seuraaja Harold Wilson
Tiedot
Syntynyt 2. heinäkuuta 1903
Lontoo, Westminster, Englanti
Kuollut 9. lokakuuta 1995 (92 vuotta)
The Hirsel, Coldstream,
Berwickshire, Skotlanti
Puolue Konservatiivi
Puoliso Elizabeth Douglas-Home
Uskonto Episkopaali
Arvonimet Paroni

Sir Alexander Frederick Douglas-Home, Baron Home of the Hirsel (2. heinäkuuta 19039. lokakuuta 1995), 14. Homen jaarli 19511963, oli brittiläinen poliitikko, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuoden lokakuusta 1963 lokakuuhun 1964. Hän on viimeinen ylähuoneesta pääministeriksi nimitetty sekä ainoa joka on eronnut ylähuoneesta ja asettunut ehdolle alahuoneen vaaleihin.

Ura politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Douglas-Homesta tuli konservatiivien parlamenttiedustaja Lanarkista 1931. Aristokraattisten juurtensa ansiosta hän sai vuonna 1935 paikan Neville Chamberlainin yksityissihteerinä, ja seurasi tätä Müncheniin neuvottelemaan Hitlerin kanssa. Suuren osan sota-ajasta Douglas-Home vietti sairauslomalla selkärankaongelmien takia.[1]

Douglas-Home menetti paikkansa vuoden 1945 vaaleissa, mutta sai sen taas 1950. Hän joutui kuitenkin eroamaan jo vuonna 1951, kun hänestä tuli 14. Homen jaarli, ja hän peri isänsä paikan ylähuoneessa. Politiikasta innostunut Lordi Home toimi kuitenkin kansainyhteisön sihteerinä vuodesta 1955, ylähuoneen puheenjohtajana ja valtakunnanneuvoston lordipuheenjohtajana. Hän luopui kaikista kolmesta asemastaan kun hänet nimitettiin ulkoministeriksi 1960.

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alec Douglas-Homen vuonna 1998 julkistettu patsas, Hirsel Country Park.

Vuonna 1963 konservatiivien pääministeri Harold Macmillan erosi, kun hänellä diagnosoitiin syöpä, josta hän ei uskonut selviävänsä. Puolueen sääntöjen mukaan uusi johtaja valittiin puolueen vanhempien valtiomiesten toimesta. Rab Butler oli parlamenttiedustajien suosikki, mutta vanhemmat valtiomiehet kannattivat lordi Homea. Macmillan ilmoitti kuningatar Elisabet II:lle puolueen vanhempien mielipiteestä, vaikkakaan hänellä ei ollut kaikkien mielipiteiden mukaan oikeutta neuvoa monarkkia asiassa, eikä kuningattaren täytynyt hyväksyä neuvoa, hän kutsui Homen pääministeriksi.

Lordi Home piti epäsopivana ryhtyä pääministeriksi ylähuoneesta. Hyödyntäen samana vuonna hyväksyttyä Peerage Actia, hän luopui aatelisarvostaan ja osallistui alahuoneen vaaliin Sir Alec Douglas-Homena Kinross & West Perthshiren piiristä. Douglas-Home voitti, ja jäi historiaan viimeisenä ylähuoneesta nimitettynä pääministerinä ja ainoana pääministerinä, joka on eronnut ylähuoneesta ja tullut valituksi alahuoneeseen.

Douglas-Homen hallitus ei tehnyt merkittäviä saavutuksia. Sotaministeri John Profumon aiheuttaman Profumo-skandaalin ja muiden vastoinkäymisten jälkeen se ei kyennyt enää pysymään pystyssä. Lokakuun 1964 vaalit voitti Labour-puolue Harold Wilsonin johdolla, mutta paljon pienemmällä erolla kuin oli ennakoitu.

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Labourin Harold Wilsonista tuli lokakuun 1964 vaalivoiton jälkeen Britannian pääministeri, ja Douglas-Home toimi konservatiivipuolueen johdossa seuraavan vuoden heinäkuuhun asti. Hänen eronsa jälkeen puolueen johtoon nousi Edward Heath. Kun Heathista tuli vuonna 1970 pääministeri, Douglas-Home palasi ulkoministerin asemaan.[1]

Vuonna 1973 Douglas-Home ilmoitti aikeistaan jäädä parlamentista seuraavissa vaaleissa, mutta osallistui vielä helmikuun 1974 ennenaikaisiin vaaleihin. Heathin hallituksen väistyttyä Harold Wilsonin tieltä 1974, Douglas-Home jäi pois parlamentista lokakuun 1974 vaalien jälkeen.

Hän palasi ylähuoneeseen saatuaan elinikäisen aatelisarvon, jonka jälkeen hänet tunnettiin paroni Home of the Hirselina. (Hirsel on hänen sukunsa kartano Berwickshiressa) Hän jatkoi osallistumista ylähuoneessa aina 1990-luvulle asti.[1]

Douglas-Homen omaelämäkertansa The Way The Wind Blows julkaistiin 1976.[2] Hänen kuoltuaan Coldstreamissa vuonna 1995, Homen jaarliksi nousi hänen poikansa David.

Arvonimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alexander Douglas-Home, Esq (19031918)
  • Lord Dunglass (19181931)
  • Lord Dunglass, MP (19311945)
  • Lord Dunglass (19451950)
  • Lord Dunglass, MP (19501951)
  • The Right Honourable Lord Dunglass, MP (1951)
  • The Right Honourable The Earl of Home, PC (19511962)
  • The Right Honourable The Earl of Home, KT, PC (19621963)
  • The Right Honourable Sir Alexander Douglas-Home, KT, PC (19631974)
  • The Right Honourable The Lord Home of the Hirsel, KT, PC (19741995)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c The official site of the Prime Minister’s Office Viitattu 10.9.2014 (englanniksi)
  2. Douglas-Home, Alec: The Way The Wind Blows - Lord Home - Autobiography. 320 sivua. Collins, 1976. ISBN: 0002119978. (englanniksi)
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Ison-Britannian kuningaskunnan ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerit
Walpole, Wilmingtonin jaarli, Pelham, Newcastlen herttua, Devonshiren herttua, Newcastlen herttua, jaarli Bute, G. Grenville, markiisi Rockingham, jaarli Chatham, Graftonin herttua, lordi North, markiisi Rockingham, jaarli Shelburne, Portlandin herttua, Pitt nuorempi, Addington, Pitt nuorempi, lordi Grenville, Portlandin herttua, Perceval, Liverpoolin jaarli, Canning, varakreivi Goderich, Wellingtonin herttua, jaarli Grey, varakreivi Melbourne, Peel, varakreivi Melbourne, Peel, lordi Russell, Derbyn jaarli, jaarli Aberdeen, varakreivi Palmerston, Derbyn jaarli, varakreivi Palmerston, jaarli Russell, Derbyn jaarli, Disraeli, Gladstone, Disraeli, Gladstone, markiisi Salisbury, Gladstone, markiisi Salisbury, Gladstone, Roseberyn jaarli, markiisi Salisbury, Balfour, Campbell-Bannerman, Asquith, Lloyd George, Bonar Law, Baldwin, MacDonald, Baldwin, MacDonald, Baldwin, Chamberlain, Churchill, Attlee, Churchill, Eden, Macmillan, Douglas-Home, Wilson, Heath, Wilson, Callaghan, Thatcher, Major, Blair, Brown, Cameron